Syömishäiriöiset, bulimikot ja ahmimishäiriöiset- miten oarannuitte, vai parannuitteko?

Entinen ahtimimishäiriöinen/buliimikko täällä. Parannuin terapian avulla. Terapiassa ei ensisijaisesti puhuttu ahmimisesta itsestään vaan niistä varhaislapsuuden ongelmista, jotka aiheuttivat syömishäiriökäyttäytymistä. Useampi vuosi siihen meni, mutta nyt olen voinut hyvin jo monta vuotta. Ei ahdista, ei masenna, ja ruoka on ihan vain ruokaa. Syömishäiriöisen ajatusmaailma on toki mielessä olemassa vielä, mutta niin taustalla reliikkinä, ettei se enää aktivoidu edes stressaavissa elämäntilanteissa.

Taustalla anoreksiaa ja bulimiaa + pitkät sairaalajaksot. Kun kuntoni koheni, pääsin myös terapiaan. Parannuin siihen kuntoon, että pystyin suorittamaan yliopistotutkinnon ja olen nyt koulutustani vastaavassa työssä.

Syömishäiriöoireilua on edelleen satunnaisesti - välillä laihdutan, välillä oksennan. En kuitenkaan tee sitä päivittäin, kuten ennen. Nyt repsahduksia sattuu noin kolmen kuukauden välein. Täysin parantunut en siis ole, mutta pystyn elämään kohtuullisen hyvää ja normaalia elämää.

Minulla on ollut syömishäiriö lähes 40 vuotta. Välillä on parempia vuosia, välillä huonompia. Tällä hetkellä on ahmimiskausi ja olen lihonut 30 kiloa. Seuraavaksi tulee todennäköisesti ortoreksiavaihe. En ole hakenut apua enää vuosiin, menköön hautaan asti näin.