Puoliso hamstraa
Mitä tehdä, kun järkipuhe ei enää riitä? Puoliso hamstraa kotiin kaikenlaista arvotonta rojua. Kaupasta lähtee mukaa ilmaislehdet, töistä kansiot ja mut roskiin menevät. Kaikki pitää säästää, tyhjät rasiat/purkit, tyhjät voi rasiat, saippua ja shampoo pullot. Tonen jääkaappi täynä vanhaksi mennyttä ruokaa ja osin homeessa ja kaappikin sisältä homeessa. Mikään puhe ei mene perille, kaikki kaapit täynnä rojua, lattiat täynnä tavaraa, talossa harvoin pystyy kaatumatta kulkemaan. Meillä kaksi 10 ja 15 vuotiaat lapset joiden kaverit ei voi koskaan tulla kylään, en haluaisi erota mutta nyt tuntuu että en enää jaksa. Vaihdanko lukon kun hän on töissä, ja viestin ei enää tarvitse tulla *****kujalle. Ei suostu hakemaan apua, koska voi ihan koskavain laittaa tavarat pois mutta kun nyt ei kerkeä. Yksi hyvä selitys on: voin vielä joskus tarvita. Voiko tälläistä ihmistä saada tahdonvastaiseen hoitoon?
Kommentit (20)
Yksinkö se puoliso asuu ja yksin siivota se asunto?
Jos ei mies suostu hakemaan apua, ainut keino on erota.
Tuskinpa vain jos asunto on läävä, ja poliisihan tekee tuosta lastensuojeluilmoituksen. En tiedä voiko vasten tahtoa laittaa hoitoon. Tee itse huoli/lastensuojeluilmoitus niin hän saa väkisinkin tukea ja jos ei vieläkään suostu niin pihalle vain. Kenen omistuksessa talo? Jos hänen niin pakatkaa kamppeet ja lähtekää, tai ilmoita että, ero ja voit hakea tavarasi pois, siinä tapauksessa ota kaveri tai joku muu luotettu tuttu avuksesi. Henkilö vaikuttaa jo sen verran sairaalta että voi tulistua mitä hurjemmin.
Hyväksy se, ettet pysty parantamaan hamstrausta. Hamstraajat paranevat hyvin harvoin, vaikka saisivat terapiaa asiaan perehtyneeltä ammattilaiselta. Hamstraus johtuu tavaraan kiintymisestä tunnetasolla ja turvattomuuden tunteesta, jota erilaiset traumaattiset kokemukset usein pahentavat.
Mieti, pystytkö elämään nykyisessä tilanteessa, ja tee päätöksesi. Usein pois muuttaminen on helpoin ratkaisu.
Asuntoa ei voi siivot, tavaroita ei saa laittaa pois, korkeintaan ulkovarastoon.
Eikö hamstraajille vieläkään saada omaa hoito-ohjelmaa? Joku poliklinikka joka neuvoo ympäri maan ja järjestää myös valistustoimintaa, että alkavat ja lievät tapaukset saisivat tukea perheineen?
Hamstraajien omaisten yhdistys, jossa myös pystyttäisiin ohjeistamaan ja tukemaan uusia tulijoita?
Näiden Strandbergien ei tarvitse puhua enää kiusaamisesta mitään, itse ovat tässä ylintä kastia. Itsekään en pidä Räsäsestä, mutta en kiusaa ketään, en edes Strandbergiakaan, vaikken siitäkään pidä.
Itse otin eron vastaavassa tilanteessa. Asunto on aina ollut minun omistamani. Kyllä helpotti, ihanaa asua normaalissa asunnossa, jossa pystyy siivoamaan.
Mitä teitte tavaroille/kuinka käytännössä sait ne pihalle, vai jättikö ex ne sun ongelmaksi? Meillä tavaraa parin jätelavan edestä.
Voihan noita kamoja tosiaan tarvita vielä joskus...
Vierailija kirjoitti:
Jos ei mies suostu hakemaan apua, ainut keino on erota.
Kuka mies?
vaimo oli tuollainen. vain ero auttoi. nyt pystyn jo kävelemään huoneessa kompastumatta johonkin romuun.
Ei ole pakko erota, eikä asua yhdessä. Sulle ja lapsille oma koti, puolisolle oma. Hän voi viettää aikaa teillä mutta ei roudata tavaraa luoksesi.
Jos ei puhe auta niin teot.Ensiksi voi ehdottaa että nyt yhdessä siivoatte kaikki rojut kaatikselle.Ja sitten itse vaikka raivaat viikottain roskiin. Jos ei käy niin ilmoitat erosta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko erota, eikä asua yhdessä. Sulle ja lapsille oma koti, puolisolle oma. Hän voi viettää aikaa teillä mutta ei roudata tavaraa luoksesi.
Aika monessa suhteessa tuo raja ei pidä. Eli ongelmia on molemmilla rajojen pitämisessä ja turvallisuudentunteessa. Siksihän sitä on toisiinsa miellytty ehkä alun perin, vaikka olisi mennyt vuosia ihan normaalisti ensin yhdessä. Sitten tulee jokin kompastus, ja ongelmat alkavat.
Muistelen, että amerikkalaisessa hamstrausohjelmassa osa noista hamstereista oli alun perin ollut oikeinkin ylpeitä huushollaajia. Toisin sanoen, psyykkistä apua jos olisi saanut ajoissa, tuskin oltaisiin lirissä nyt. Sittenhän varmasti on vaikeaa, jos persoonallisuus ehtii uudelleenrakentua hamstraamisen ympärille. Pitäisi saada se hamsteri pois ympäristöstään ja opetella elämään uudelleen.
Eroaisin, koska hamstraaja ei tule välttämättä paranemaan edes terapian avulla, ja iän myötä tuo ongelma yleensä vaan pahenee. Lisäksi lapsilla tulisi olla turvallinen koti; sellainen jossa ei tarvitse pelätä kaatuvia tavarakasoja tai homeen myrkyttämää sisäilmaa. Tavaroiden mukana voi tulla myös luteitä yms. tuholaisia. Ja mieti asiaa palokuorman kannalta: kotonanne on runsaasti ylimääräistä syttyvää tavaraa, ja tulipalon mahdollisesti syttyessä palokunta ei välttämättä löydä tuupertuneita ihmisiä kaiken romun keskeltä.
Vierailija kirjoitti:
vaimo oli tuollainen. vain ero auttoi. nyt pystyn jo kävelemään huoneessa kompastumatta johonkin romuun.
Jos ex-vaimosi kävisi hamstraamassa ap:n puolison romuineen itselleen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaimo oli tuollainen. vain ero auttoi. nyt pystyn jo kävelemään huoneessa kompastumatta johonkin romuun.
Jos ex-vaimosi kävisi hamstraamassa ap:n puolison romuineen itselleen?
Heh, mutta apua he todella tarvitsevat. Näillä hamstereilla aina joku selitys tilanteeseensa. Aina jonkun muun syy. Siinä ei mikään terapia auta, lukkojen taa ja pilleri poskeen.
Nyt vielä, kun tunnistat tilanteen, etkä ole vielä luisunut myötäilemään ja passiivisesti hyväksymään puolisosi pakko-oireen aiheuttamaa tilannetta, ota lapset ja lähde ja tarjoa lapsille terve lapsuus. Vanhempana se on sinun velvollisuutesi. Lasta kohtaan velvoitteesi on isompi kuin toiseen aikuiseen nähden. Lapsen tulee aina olla etusijalla, lapsi ei voi valintaa tehdä, sinä voit!
Niitä Usan hamstraajaohjelmia kun on katsonut, niin harvoin niissä lapsetkaan ovat psyykkisesti terveinä lapsuudestaan selvinneet. Masennusta, häpeää, ei normaaleja lapsuuteen kuuluvia asioita. Puolisosi on toki psyykkisesti sairas ja tätä hän hamstraamalla hoitaa ja ns. järkipuhe kotona teidän kesken tuskin tuottaa tulosta.
Kokeilepa vaihtaa ne lukot ja huomaat, että sinne tulee aika pian poliisi väkisin sisään ja sinä olet se, joka viedään.