Lue keskustelun säännöt.
Lähtiessäni konttorista työpäivän jälkeen puin perperin ylleni laitoin hatun päähäni
03.09.2021 |
Ja nappasin hopeapäisen kävelykeppini keppitelineestä.
Toimin kamreerina Helsingissä. Tämä tapahtui siis 50-luvun alussa olin silloin 43-vuotias ja selvennys nykyajan henkilöille olin mies!
Silloin oli miehissä ryhtiä ja arvokkuutta. Myös naiset olivat pukeutuneet jakkupukuihin ja monella naisettarella oli veikeä pieni hattu hiustensa peittona.
Voi kuinka kaipaankaan noita aikoja.
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Mikä on perperi?
Sellainen puolipitkä takki jossa napit ja yleensä myös vyö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin vielä tekstiä tulee 110v papalta.
Kiva aloitus.
Tuollaistahan noina aikoina oli. Tosin naisia oli paljon vähemmän työelämässä kuin näinä päivinä.
Pukeutuminen oli tosiaan tyylikästä ja fiksua.
Se kuului toisaalt jo työpaikan ns. "imagoon". Ja tuolloin oli todella asiakaspalvelua ja tapaamisia, niin johtajilla, päälliköillä kuin toimistovirkailijoillakin.
Ei ollut vielä nettiä, ei älypuhelimia, ei skypeä ei verkkokouksia. Tapaamisiin matkustettiin junilla, eri puolille Suomea ja kaikki neuvottelut käytiin kasvokkain.
Televisio teki vasta tuloaan, ja radio oli se kaikkein tärkein infon antaja, sieltä sai kaikist asioista nopeimmin ajankohtaisen tiedon. Sanomalehtiä luettiin ahkerasti.
Olen samaa mieltä ap:n kanssa, jotta kun katselee tämän ajan pukeutumista verrattuna 1950-lukuun, erityisesti työelämässä, ero on huikea.
Eikä suinkaan eduksi tälle ajalle. Vaikka tavat ja elämämeno muuttuu, asiallinen pukeutuminen työelämässä on aina ykkösjuttu.
Vierailija kirjoitti:
Kiva aloitus.
Tuollaistahan noina aikoina oli. Tosin naisia oli paljon vähemmän työelämässä kuin näinä päivinä.
Pukeutuminen oli tosiaan tyylikästä ja fiksua.
Se kuului toisaalt jo työpaikan ns. "imagoon". Ja tuolloin oli todella asiakaspalvelua ja tapaamisia, niin johtajilla, päälliköillä kuin toimistovirkailijoillakin.
Ei ollut vielä nettiä, ei älypuhelimia, ei skypeä ei verkkokouksia. Tapaamisiin matkustettiin junilla, eri puolille Suomea ja kaikki neuvottelut käytiin kasvokkain.
Televisio teki vasta tuloaan, ja radio oli se kaikkein tärkein infon antaja, sieltä sai kaikist asioista nopeimmin ajankohtaisen tiedon. Sanomalehtiä luettiin ahkerasti.
Olen samaa mieltä ap:n kanssa, jotta kun katselee tämän ajan pukeutumista verrattuna 1950-lukuun, erityisesti työelämässä, ero on huikea.
Eikä suinkaan eduksi tälle ajalle. Vaikka tavat ja elämämeno muuttuu, asiallinen pukeutuminen työelämässä on aina ykkösjuttu.
Näin se menee.
Moniaita kertoja olen omassa työssäni joutunut opastamaan nuoria kesäharjoittelijoita pukeutumisessa. Eniten koskee tyttöjä., mutta tietyin osin poikiakin.
Asiakaspalvelija yrityksessä edustaa yritystä, ei itseään. Joten tuo asiallinen pukeutuminen asiakaspalvelija tehtävissä on ykkösjuttu.
Joissakin yrityksissä on työpuvut, esimerkiksi kauppojen infopisteissä toimivilla.
Mutta harvemmin muualla.
Joskus ihmetyttää, etteivätkö vanhemmat opasta ollenkaan opiskelevia nuoriaan pukeutumisessa työelämään.
On pitänyt huomattaa näille tyttösille, että sinä et voi asiakaspalvelussa pitää kesäistä puseroa tai toppia, jossa lähes puolet puserosta täyttää sinun rintasi. Samoin jotkut tulevat töihin niukoissa shortteissa ja paljain jaloin.
Nuorille työelämä on aivan uutta, toki sen ymmärrän, ja neuvojani on aina kuunneltu ja otettu opiksi. Käsitän ettei kaikilla nuorilla tuollaiset asiat edes tule mieleen.
Mutta se mitä eniten ihmettelen, on vanhempien osuus asiaan. Ettei mitään opastusta kotoa tule.
Kyllä pankeissakin oli vielä 90-luvullakin sellainen dress code, että työssä pitää olla siistit vaatteet, ei käytetä liian paljastavia vaatteita tai räikeitä meikkejä. Esimies saattoi huomauttaa kesätyöntekijälle, joka tuli liian paljastavissa vaatteissa työhön (eräskin poika tuli polviin ulottuvissa tummissa sortseissa ja kauluspaidassa ja sai nuhtelun). Kyllä asiakaspalvelussa pitää pukeutua siististi vieläkin. Kävin kesällä Helsingin Aleksin konttorissa. Nuorella miespuolisella asiakaspalvelijalla oli todella tyylikäs nuorekas puku, hiukset tyylikkäästi leikatut, kiillotetut kengät jne. Kyllä ne oikiksen ja kauppiksen pojat osaavat pukeutua ainakin päästyään oikeaan työhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vielä tekstiä tulee 110v papalta.
No tuli keltä tuli, aloitus on tosi hyvä, sillä ap on aivan oikeassa.
Aivan sama vaikka olisikin bongannut aloituksensa mielikuvituksensa syvistä syövereistä, se on juuri nykyisin ajankohtainen ja kiinnostava aloitus.
Mutta toki tällä palstalla on suurin osa työttömiä, ja elämäntapa lintsareita, jotka eivät juuri ole töissä olleet, eikä heillä näin ollen mitään käsitystä työelämästä ole.
Mutta kommenteista päätellen, täällä on asialliasiakin ja pitkään työelämässä olleita ihmisiä, juuri nyt linjoilla.
Mikä on perperi?