45-50 v naisen on vaikea päästä työhaastatteluun

Kun pitäisi olla mm. innovatiivinen, dynaaminen, proaktiivinen, hektisessä työssä viihtyvä multitalent.

45+ hakijat eivät ymmärrä mitä nuo tarkoittavat, joten parempi olla haastattelematta.

Siksi.

Ovatko oikeassa? Eivät.

No ei ole. Olin 49-vuotias, kun hain ja pääsin edelliseen työpaikkaani. Ehdin olla lomautettuna puolitoista kuukautta ja se oli ensimmäinen tai toinen paikka, johon ylipäänsä hain. Nykyiseen työhöni vaihdoin 56-vuotiaana.

Voin lohduttaa, että ei se ole yhään sen helpompaa miehenäkään, jolla ei ole edes lapsia, vaikka mahd lapsien ei pitäisi vaikuttaa tässä kohtaa mitenkään.  

Mikään ikä ei ole hyvä naiselle hakea töitä, alle 25 on kokematon, siitä ylöspäin pieniä lapsia tai pahempaa, ei vielä lapsia ollenkaan, viidestäkympistä ylöspäin liian vanha.

Olen 49 ja juuri aloitin uudessa työssä. Palkkakin nousi. Pää pystyyn ap!

On. Ja miehen saaminen myös hankalaa. Paska ikävaihe

Olen toistaiseksi päässyt aina haastatteluun, kun olen virkaa hakenut. En tosin usein ole hakenut, joten ei ole isoa otantaa. Kerran tullut valituksikin, vaikka en lopulta paikkaa vastaan ottanutkaan.

Mutta oon ajatellut, että kyllä nämä varmaan on viimeiset vuodet hakea, jos meinaa paikkaa vaihtaa. Tuun jo aika kalliiksi. Nuorempi on halvempi.

Jos olet ollut vuosikymmenen lasten kanssa kotona, niin ehkä työnantajat olettavat, että osaamisesi on vanhentunutta.

Ei pääse nuorempi, ei vanhempi, ei parempi, ei huonompi. Harva saa töitä. Hauskaa että pian kokkarit pääsee tuhoamaan lisää ihmisten elämiä.

Vierailija kirjoitti:

Mikään ikä ei ole hyvä naiselle hakea töitä, alle 25 on kokematon, siitä ylöspäin pieniä lapsia tai pahempaa, ei vielä lapsia ollenkaan, viidestäkympistä ylöspäin liian vanha.

Tämä on niin totta. Ensin nainen on liian nuori ja kokematon, seuraavaksi lastentekoiässä, sitten on ne pienet lapset -> aina poissa ja lopulta nainen on liian vanha.

Totta. Pomot voivat myös olla asenteellisia, että kun he ovat omassa iässään päässeet tiettyyn asemaan, muidenkin olisi pitänyt. Ottavat usein mieluummin uranousukelpoisia eli käytännössä henkilöitä, jotka eivät ainakaan heidän asemaansa uhkaa vielä 5-10 vuoteen.

Minulla päinvastainen kokemus, jäin alkuvuodesta työttömäksi (48-vuotiaana). Hain heti paria työpaikkaa, kumpaankin pääsin haastatteluun, toiseen pääsin töihin. Työ ei vain ole ihan sitä mitä haluaisin tehdä, joten olen nyt tässä töissä ollessa hakenut muutamiin työpaikkoihin, muutamassa haastattelussa olen käynyt ja yhteen paikkaan olisin päässytkin, mutta palkka niin huono että oli pakko kieltäytyä.

Ja en tosiaan ole mikään korkeasti koulutettu, ihan tavallisia asiakaspalvelu + laskutushommia tehnyt ja teen edelleen. Itsekin olen ihan ihmeissäni, kun työnantajat ovat kiinnostuneita näin vanhasta akasta :)

Totuus:

innovatiivinen = ideoita toisensa perään, suurimmassa osassa ei päätä eikä häntää

dynaaminen = sähläystä ympäriinsä kuin päätön kana

proaktiivinen = ole suuna päänä jokaisessa palaverissa, kerro omat ideasi äläkä anna muille suunvuoroa (toisten ideoiden varastaminen ja esittäminen ominaan on ok)

hektisessä työssä viihtyvä = kaikki muutkin sähläävät kuin päätön kana, sovi joukkoon

multitalent = osaat kaikkea vähän, mutta oikeasti et mitään kunnolla

Riippuu koulutuksesta. Itse KTM ja kun vaihdoin paikkaa vuosien jälkeen hain kahteen ja tulin valituksi molempiin. Veikkaan että hoitoalalla ja palvelualalla sama tilanne. Ystäväni on ollut työssä monen eri firman HR:ssa ja kehuu kovasti vanhempia naisia, ahkeriksi, luotettaviksi ja realistisiksi työntekijöiksi. Realistinen tarkoittaa tässä, etteivät sen ikäiset enää jatkuvasti hypi firmasta toiseen urasuunnitelmiensa perässä, vaan keskittyvät kiipeämisen sijaan itse tarjottuun työhön.

Ehkä fyysiset raskaat työt ovat niitä joihin ei tule helposti valituksi.

Mä muutin paikkakuntaa 7 vuotta sitten, olin siis 55-vuotias, en lopettanut vakituisessa työpaikassa vaan kuljin pitkää työmatkaa, ajattelin ettei kukaan enää ota töihin jos irtisanoudun.

Hain sitten kuitenkin tältä uudelta paikkakunnalta töitä kun oli paikka auki ihan kodin naapurissa ja olisin saanut paikan mutta työn sisältö ei ollut yhtä mielenkiintoista ja haastavaa kuin nykyinen työ, en siis vaihtanut. Kerroin pomolle, että olin hakenut toista työpaikkaa niin hän heti ehdotti että ala etätöiin, ettei tarvitse kulkea. Lupasi vielä lisää liksaa. :)

Nykyiseen työhön hain ja pääsin 55 -vuotiaana. Olen DI.

Minä valmistuin aikuiskoulutuksesta insinööriksi 10 vuotta sitten ja sain töitä. En usko, että enää saisin, olin tuolloin 46-vuotias. Taustalla saman alan amistutkinto, minkä alan töitä en käytännössä koskaan tehnyt, vaan tein enimmäkseen aiemmin toimistotöitä. 

Mulla vaikeinta päästä työhaastikseen siinä 45 vuoden paikkeilla.  Olin mm työtön 44-46 v ja ennen kuin edellinen työsuhde oli loppunut aloitin jo haun. Silloin ei päässyt juuri mihinkään ja tilanne oli ihan hirveä.  46 vuotiaana aloitin sitten nykyisessä työssä tässä oon muutaman vuoden ollu.  Palkka ei ollut yhtään entisten töitten tasolla ja muutenkin olin ihan että tähänkö pitäisi jäädä. Joten jatkoin työnhakua. En päässyyt kuin ehkä joka viidennen hakemuksen perusteella haastikseen. Kun olin lähemmäs 50 aloin taas päästä. Kaksi kertaa olen haastiksen jälkeen vetänyt hakemukseni pois. Sen verran sekavaa touhua, valehtelua palkasta, vatvomista jne. 

Kyllä mun mielestä noin 50 v. naiset pääsevät ihan hyvin töihin/haastatteluihin. Tunnen monta.

AI niin mutta olenkin innovatiivinen, dynaaminen, proaktiivinen multitalentti :D (kuin myös saman ikäiset työtä saaneet kaverini),

Itse olen 47 ja it-alalla, olen yrittänyt yli vuoden hakea uutta työpaikkaa, mutta en ole päässyt yhteenkään edes haastatteluun. Alan ikäsyrjintä on kyllä legendaarista muutenkin. Onneksi en sentään työtön ole, vain vähän tyytymätön  nykyiseen.