Mitä ajatuksia herättää ihminen, jolla tarve mielistellä muita ja olla pidetty kaikkien kaveri?

Tunnelukkoja....

Säälin

En viihdy sellaisen Seurassa.

Minusta on hyvä, että näitäkin ihmisiä on. He luovat hyvää henkeä ympärilleen ja ovat eräänlaista sosiaalista liimaa, joka nivoo ihmisiä yhteen.

Olen tavannut ihan liikaa ilkeitä kiusaajatyyppejä kouluissa, työpaikoilla ja harrastuksissa.

Syitä voi olla pari:

Hänet on niin pahasti hylätty, että hän tekee kaikkensa, ettei häntä enää hylätä. Hylkääminen on tullut jo lapsuudessa, siksi toiminta niin vahvaa.

Tai

Hänellä on temperamenttipiirre nimeltä korkea sosiaalisuus. Se on 80 prosenttisesti biologista, eli ei sille ei mahda mitään.

No en mielistele muita, mutta tuntuu pahalle, jos vahingossa aiheutan mielipahaa jollekin tai joku on minulle inhottava, vaikka olen itse muille ystävällinen.

Oikeastaan suurin ongelmani on, että otan turhan raskaasti, jos joku käyttäytyy törkeästi tai ilkeästi, vaikken ansaitse sellaista. Mutta en todella tarvitse kaikkien hyväksyntää. Jos joku ei pidä selkeästi minusta, pysyn poissa tai olen hiljaa. En ala mielistelemään tai nuoleskelemaan ketään.

Eli, en kai ole samanlainen enkä kyllä arvosta, jos näen jonkun olevan nuoleskelija. Mutta, toisaalta eipä kiinnosta vaikka joku niin tekeekin.

Up

🤢🤮