Onko tuntemillanne suurperheen lapsilla paljon lapsia?

On

Vierailija kirjoitti:

On

Miten se on mahdollista? Hehän ovat nähneet, millaista on olla suurperheen vanhempi.

Vastasin jo tohon toiseen ketjuun, mutta mulla on 10 sisarusta ja meillä on yhteensä kahdeksan lasta. Meistä moni on vela.

0-2 lasta

Ei, meitä on 6, yhdellä on kolme lasta, toiselle tulossa eka. Muut lapsettomia.

Olen ex-lestadiolainen, joten tunnen paljon suurperheiden lapsia.

Ex-lestadiolaisilla on usein 3-4 lasta ja tekevät lapset nuorempana kuin muut, eli tausta näkyy kyllä.

Näin vl-taustaisille tuo 3-4 lasta on vähän, mutta muu väestöhän hankkii harvemmin noin ”paljon”.

1-2 lasta on muille se normaali.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On

Miten se on mahdollista? Hehän ovat nähneet, millaista on olla suurperheen vanhempi.

Niin?

Minulla on kymmenen pikkusisarusta, ja unelma lapsiluku olisi 4-6 lasta.

Toki tässä on oleellista se, kuinka vanhoja ne suurperheen lapset on. Jos vaikka 20-40 -vuotiaita, niin lapsia saattaa olla tulossa vielä iso läjä. Jos nuorimmatkin jo 30+, niin sitten eri juttu.

Veljelläni on yksi poika, minulla kaksi lasta, kaksi siskoani on lapsettomia.

Vierailija kirjoitti:

Olen ex-lestadiolainen, joten tunnen paljon suurperheiden lapsia.

Ex-lestadiolaisilla on usein 3-4 lasta ja tekevät lapset nuorempana kuin muut, eli tausta näkyy kyllä.

Näin vl-taustaisille tuo 3-4 lasta on vähän, mutta muu väestöhän hankkii harvemmin noin ”paljon”.

1-2 lasta on muille se normaali.

Maaseudulla ihan normaaleissa perheissä on 3-4 lasta.

Osalla on, osalla ei. Omassa tuttavapiirissä suurperheiden lapsilla on yleensä itsellään useampi lapsi, muttei hirvittävän paljon. Kolme tai neljä, joskus kaksi. Yhdelläkään ei sattumoisin sisaruksetonta ainokaista kuitenkaan. Joku on, joka ei ole saanut lapsia ollenkaan, yritys alkanut vanhemmalla iällä. Esim. äidilläni 7 lapsien perheen lapsena ja isälläni 5 lapsisen perheen lapsena on 3 lasta. Yhdellä sukulaisnaisella 8 lapsien perheen lapsena on 4 lasta. Kaikilla siis nyjymäärktelmän mukaan suurperheet vaikka mielestäni 3-4 lapsien perheet eivät vielä suuria ole.

Mun äiti on kymmenlapsisesta perheestä, hänellä ja sisaruksillaan on yhteensä 23 lasta, kahdella ei ollenkaan jälkikasvua lopuilla 1-4. 

Anopilla on seitsemän sisarusta, apella kuusi.

Heillä kolme lasta.

Pojallaan kaksi. Kälyillä kummallakin kaksi.

Itse olen nelilapsisesta perheestä ja todellakin on vain kaksi.

Neljä lasta on jo suurperhe nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Anopilla on seitsemän sisarusta, apella kuusi.

Heillä kolme lasta.

Pojallaan kaksi. Kälyillä kummallakin kaksi.

Itse olen nelilapsisesta perheestä ja todellakin on vain kaksi.

Miksi todellakin vain kaksi🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopilla on seitsemän sisarusta, apella kuusi.

Heillä kolme lasta.

Pojallaan kaksi. Kälyillä kummallakin kaksi.

Itse olen nelilapsisesta perheestä ja todellakin on vain kaksi.

Miksi todellakin vain kaksi🙄

Joidenkin mielestä se on se abdoluuttisesti paras ja ainoa oikea konmarituslapsiluku kunhan ei oteta huomioon, että esimerkiksi menettäessä yhden lapsen, menettää toinen lapsi ainoan tärkeänä pidetyn sisaruksensa, kasvukaverin ja toistensa tuen aikuusuudessa. Mutta kun se kaksi on todellakin paras kun siihen on heillä päädytty. Yksi ei riitä ja kolme on aina liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On

Miten se on mahdollista? Hehän ovat nähneet, millaista on olla suurperheen vanhempi.

Et taida tuntea lestoja.

Määrittele suurperhe? Exäni on 6-lapsisesta perheestä. Exän sisaruksilla (exä mukaanlukien) on 1-2 lasta, yksi on lapseton.

Lestadiolaisilla sitten on usein lapsia paljon, mutta lestadiolaisten uskoon liittyy se, että jumala suo lapsia eikä niiden tuloa anneta estää. Tosin on heissäkin pieniä perheitä, tiedän yhdenkin kolmelapsisen. Ja perhekoot ovat kyllä pienenemään päin, nykyään on harvinaisempi joku 10-14 -lapsinen lestadiolaisperhe kuin vakka 90-luvulla. Monissa lestadiolaisperheissä on 5-8 lasta.

Kasvoin ison perheen vanhimpana tyttärenä.

Eli olin pikku-äiti, jonka piti loputtomasti hoitaa ja hoivata pienempiä sisaruksia, tehdä taloustöitä, olla äidille tukena ja turvana, 'kun olet vanhin'.

Omaa lapsuutta ja nuoruutta ei ollut.

Pitkään ajattelin, että en koskaan hanki omia lapsia.

Olin yli kolmikymppinen, ennen kuin sitten hankinkin lapseni. Tasan kaksi ja erittäin pienellä ikäerolla.

Omat lapseni eivät koskaan ole hoitaneet pienempiä lapsia, eivätkä hoida. Ovat jo teinejä, ja luulen, että eivät ole koskaan edes nähneet vauvaa lähietäisyydeltä.

Lapset eivät hoida lapsia. Lasten hoitaminen on aikuisten, vanhempien homma ja jos ei itse siihen pysty, pitää lastentekeminen lopettaa siihen lukuun, jonka hoitaa itse nakittamatta niitä pienempiä isommille lapsille.

Isälläni on 6 sisarusta. Puolella ei ole lapsia ollenkaan ja lopuilla kolmella (tai neljällä isä mukaan lukien) on kaikilla 2. Kaksi sisaruksista on veloja ja yksi olisi ilmeisesti halunnut lapsia, mutta eivät saaneet. Toinenkin olisi varmasti ollut hyvä isä, mutta ei löytänyt puolisoa ajoissa. Se viimeinen ei puolisoa koskaan halunnutkaan vaan on omistanut elämänsä opiskelulle.

Itsekään en haaveile suurperheestä. Miehen kanssa on puhuttu, että maksimissaan 3 lasta on hyvä, niin ei tarvitse tila-autoa ostaa, eli ihan käytännön syystä tämä rajoitus :D Kaksikin riittää, jos ovat eri sukupuolta, mutta neljättä ei tehdä vaikka olisi kolme tyttöä.