Tapailussa.. kun et tunne miestä vaan tutustut..

Jep, en kerro kenellekään mitään.

Olen oppinut virheistäni. Lapsiakin on, tuha heidän päätään sekoittaa äidin suhteisiin.

Kerron kavereille. Luodit tulee väistettyä paremmin.

Kerron 2 parhaalle kaverille. Toinen vieläpä niin utelias, kyselee kaikesta ja laittaa viestiä perään "No miten meni?!" :D

Vierailija kirjoitti:

Kerron kavereille. Luodit tulee väistettyä paremmin.

Mitä tarkoitat?

Kun tapasin miehen vain kerran ja se oli siinä nii ei siinä paljon kerrottavaa ollut. Kävin treffeillä sen verran tiheään, etten olisi kehdannut kellekään kertoa miten jatkuvasti olin jossain kahvilla istumassa ties minkä jampan kanssa, huoh... joskus saatoin jotain mainita isälle/äidille/sisaruksille, vähän kuvailla miestä... Sitten kun tapailin yhtä miestä hieman pidempään niin kyllä aika rehellisesti häntä kuvailin läheisille, ei siinä mitään tavatonta paljastunut... myöhemmin tapailin sitten toista, johon ihastuin ja rakastuin ihan täysillä. En mitään arkaluonteisia asioita levitellyt tai mitään, lähinnä läheisille jäänyt mieleen varmaankin vain kuinka pihkassa olin. Sitten suhde alkoi takkuilla ja aika pian tajusin, että olin rakastunut todella kommunikaatiokyvyttömään mieheen, joka loukkasi minua ymmärtämättään liian jatkuvasti. Se tunnepuoli alkoi särkyä, rakkaus on niin herkkää ja päättyy sitten sekin. Tosi rakkaus löytyi viimein oikeasta elämästä etsimättä, tarttui matkaan ystävän juhlista. Jostain riidasta menin tyhmyyksissäni kertomaan vanhemmilleni, joiden kuvittelin olevan kaiken nähneitä ja ovat nykyään aikalailla miestäni vastaan. No, eipä ne miehetkään vanhemmat pidä minusta. Neuvon kuitenkin teille: älkää ikinä kertoko teidän ja puolisoidenne välisiä asioita ulkopuolisille.

Minulla on kaksi hyvää ystävää, ollut jo vuosia. Luotan heihin kuin kallioon ja voimme puhua toisillemme ilot ja surut. En olisi ilman heitä selvinnyt täysjärkisenä tänne saakka. Kiitos heille.