Lue keskustelun säännöt.
En kehtaa hakea vakkaripaikkaa, kun ne menee aina muille
30.08.2021 |
Olen ollut 10 vuotta pätkätöissä työpaikassani. Taas olisi avoimia paikkoja, mutta tuntuu nöyryyttävältä hakea niitä, kun en kuitenkaan tule valituksi. Nykyään lähinnä ahdistaa ja tympäisee, kun jotain paikkoja tulee auki. Ei tule yhtään sellainen olo, että "onpa kivaa, minäpä haen, mulla on varmaan hyvät mahdollisuudet". Tulee lähinnä ihan järkyttävä ahdistus ja p*ska olo. Tuntuu, ettei minusta ole mihinkään ja olen huonoin työntekijä koskaan. Toivon aina, että hakuaika menee äkkiä umpeen. En laita hakemusta ja olen onnellinen, kun hakuaika päättyy. Työnteostani alkaa kadota kaikki ilo ja motivaatio, kun koen olevani niin arvoton ja kelpaamaton.
Kommentit (31)
kuule,siirry suosiolla keikkalaiseksi,niin minä tein. EN kokenut nöyryytystä,en vaan halunnut jäädä vakituiseksi,oma valinta,oma vapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusi työ on, tai oikeastaan ammatti, on minullakin haaveissa ehkä sitten joskus. Haluaisin silti vakituisen työn, koska nämä pätkätyöt on nyt nähty. Haluaisin mahdollisuuden saada asuntolainaa ja muut vakituisen työn edut.
Voisin harkita keikkailua vakituisena sijaisena, ns. sisäisenä sijaisena. Vaihtelussa on hyvätkin puolensa, mutta en jaksa enää tätä jatkuvaa määräaikaisuusputkea.
Hakematta jättämisellä ne ainakin menevät muille. Jos ei veikkaa, ei voi voittaa. Ei se ainq kohdalle osu, mutta ei luovuttaminenkaan mikään ratkaisu ole. Ehkä vielä joskus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä hävettävää on työpaikan hakemisessa, miksi et kehtaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hakematta jättämisellä ne ainakin menevät muille. Jos ei veikkaa, ei voi voittaa. Ei se ainq kohdalle osu, mutta ei luovuttaminenkaan mikään ratkaisu ole. Ehkä vielä joskus...
Onko sulla sellaista lähiesimiestä kuka voisi sparrata? Siis kenen kanssa voisit jutella, että sun tekisi mieli hakea, mutta olet epävarma kannattaako, ja toki sitten samalla mitä sun kannattaisi hänen mielestä kehittää, että sulla olis parhaimmat mahikset joku vakipaikka tulevaisuudessa saada.
Tsemppiä vaan, JOKU sen vakipaikan aina saa. Se voit olla ihan yhtä hyvin sinä.
Joku kertoi ajatelleensa niin, että kun jokaista paikkaa hakee 200 hlöä niin kun hän hakee 200 paikkaa niin yksi niistä on sitten hänen.
Se oli muistaakseni paikka nro 41.
Eli sinnikkyyttä ja uskoa itseesi. Ei ne muut sen pätevämpiä tai parempia ole, jokaiseen paikkaan voi vain palkata yhden ja joskus jlku toinen onnistuu sinua paremmin siinä haastattelussa - joskus sinä olet se paras!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole ketään lähiesimiestä, jolle voisin puhua. Omat esimieheni ovat ne, jotka tekevät valinnat. Olen epäonnistunut jokaisessa haussa, koska en ole kertaakaan tämän 10 vuoden aikana päässyt edes toiselle kierrokselle. Usko itseeni on täysin mennyttä. Olen varmasti niin huono työntekijä, etten kelpaa. Mielestäni 10 vuotta on pitkä aika olla määräaikaisena ja on kyllä tullut selväksi, etten kelpaa vakituiseksi.
En vaan kehtaa hakea, kun tuntuu niin nöyryyttävältä saada kerta toisensa jälkeen "et kelpaa tälläkään kertaa meille vakituiseksi, vaikka oletkin ollut 10 vuotta määräaikaisena" -tyylistä automaattiviestiä. Joku vika minussa on, mutta kukaan ei suostu kertomaan tarkemmin edes kehityskeskusteluissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti haet! Ennen sitä vihjaise mahdollisimman suorasanaisesti työnantajalle tai kuka sitten valintaa tekeekin, että nyt olet saanut tarpeeksesi määräaikaisista ja otat vastaan vain vakityötä. Voit sanoa aivan suoraan, että nykyisen määräaikaisen päättymisen jälkeen et enää jatka määräaikaisena siinä paikassa.
Minäpä kerron sinulle todellisen syyn siihen, miksi sinua ei valita vakituiseksi. Eihän ne mistään muualta saisi yhtä hyvää sijaista ( vai mikä määräaikaisuutesi peruste onkin), jos sinut valittaisi vakituiseksi. Sen kortin työnantaja menettää, kun kerrot, että et enää ota määräaikaisia työsopimuksia vaan voit myydä talosi ja muuttaa perheinesi sinne, mistä työtä löytyy. Joissakin työpaikoissa on vaan sellainen toimintakulttuuri, että vakituisiin paikkoihin otetaan aina ulkopuolinen, vaikka siinäkin on omat riskinsä.
Toinen hyvä syy hakea: kyllä sinua(kin) harmittaisi, kun jälkeenpäin kerrottaisi, että kyllä sinut olisi varmasti valittu, jos vaan olisit hakenut.
Kaikki muut ovat saaneet vakituisen paikan vuodessa tai jopa parissa kuukaudessa, joten minussa täytyy olla jotain todella pahasti vialla, kun en ole ollut riittävän hyvä 10 vuoteen. Ehkä jotkut sitten vaan ovat niin surkeita, etteivät ole ansainneet vakituista paikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan ajatellut noin päin, että olisin "liian hyvä" sijainen. Ehkä olen liian suostuvainen ja ylijoustava, sellainen "kiltti tyttö". Eli suomeksi ilmaistuna hyväksikäytettävissä oleva tollo/kynnysmatto/ tossukka. Tunnistan nämä piirteet itsessäni. Nytkään en ole pitänyt lomaa pariin vuoteen päivääkään, kun minähän aina suostun töihin. Taidankin ilmoittaa tämän sopimuksen päätyttyä, että jään parin kuukauden syyslomalle.
Tuohon en usko hetkeäkään, että kyllä minut olisi valittu. Ei valita, koska hakuprosessini tyssää aina ensimmäiseen hakukierrokseen.
Sä tulet lähtemään sieltä, koska tuo ei muutu. Kannattaisi tajuta se ajoissa ja hakea muualle nyt jo eikä vasta parin vuoden päästä.
Voin myös ilmoittaa pomolle, etten jatka enää määräaikaisena, mutta ei se auta mitään. He varmaan sanovat, että selvä, ja ottavat uuden määräaikaisen tilalle. Sitten jään työttömäksi. Pahimmassa tapauksessa en saa töitä vuosiin.
Tästä on tullut joku pakkomielle ja valtava ahdistuksen aihe minulle. En pääse näistä ajatuksista eroon. Koen, että vakituinen paikka olisi palkinto tai merkki hyvästä työntekijästä. Minulla on mennyt kaikki ilo työnteosta, kun ahdistavat ajatukset kiertävät kehää päässäni.
Tarkoitatko "kehtaa" merkityksessä "viitsi"?
En vaan en kehtaa eli en uskalla, koska hävettää ja nolottaa.
Samoin aattelin minäkin. Olinkin iloinen kun pääsin ihan muuhun työhön.