Olen ollut yhdessä kohta 20 vuotta miehen kanssa, jolla on krooninen masennus. Haluaisitko tietää jotain?

Onko alkoholinkäyttö edelleen runsasta? Ei ole mitään ongelmaa jota ei voisi alkoholilla pahentaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko alkoholinkäyttö edelleen runsasta? Ei ole mitään ongelmaa jota ei voisi alkoholilla pahentaa.

Ei ole, koska hän ei käytä lankaan. Ei sovi hänelle, koska hän ei saa siitä mitään iloa ja tulee heti pahalle tuulelle. Aivokemialliset syyt siinä taustalla.

-ap

Miten olet itse jaksanut? Onko rakkaus syy mikä pitää yhdessä vai mikä? Onko tullut koskaan tunnetta ettet jaksa enää? Tietävätkö lapset isän masennuksesta ja miten suhtautuvat?

Mitä te teette yhdessä perheenä vai onko mies vain yksikseen ja te muut erillään?

Miksi uhraat elämäsi miehen takia? Miksi altistat lapsesi elämään epäterveessä hoivasuhteessasi?

Ei oikeastaan. Minä sairastin lapsesta lähes neljänkymmentä vuotiaaksi ja sitten paranin. Menee varmaan siinä vaiheessa mieheltäkin ohi kun lapset on muuttaneet kotoa. Stressi on myrkkyä kroonisesti masentuneelle ja perhe nyt vain on todella kuormittava tekijä. Minuakin kuormitti ensiksi lapsuuteni perhe, sitten oma perhe, sitten parisuhteeni ja sitten kun nämä kaikki poisti ja vihdoin sai olla yksin niin alkoi vointi nopeasti kohentua ihan viikoissa.

Vierailija kirjoitti:

Miten olet itse jaksanut? Onko rakkaus syy mikä pitää yhdessä vai mikä? Onko tullut koskaan tunnetta ettet jaksa enää? Tietävätkö lapset isän masennuksesta ja miten suhtautuvat?

Rakkaus ja yhteinen pitkä taival pitävät yhdessä. On tullut menneinä vuosina tunteita, ettei jaksa. Meille oli paljon apua terapiasta, jossa sain paljon ymmärrystä, mikä tämä sairaus on. Kun lakkasin odottamasta toiselta asioita, on ollut henkisesti helpompaa. Sen hyväksyminen, että hän ei parane, on ollut pitkä tie. Toisaalta persoona on sama ja ihminen ei katoa sairauden vuoksi, vaikka välillä se oikea tyyppi on piilossa.

Lapset ovat jo koululaisia ja tietävät kyllä, että isällä on sairaus, minkä takia hän ei aina jaksa olla osallistuva ja läsnäoleva. Kumpikaan lapsista ei ole ihmetellyt asiaa.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä te teette yhdessä perheenä vai onko mies vain yksikseen ja te muut erillään?

Kesälomilla ollaan vanhempieni mökillä, missä mieheni viihtyy parhaiten. Saunotaan ja grillataan. Mieheni pitää veneellä soutelusta ja kalastaa, jos on hyvä kausi. Lasten kanssa olemme aiemmin matkustelleet, mutta kaikki pitää olla hyvin valmiiksi mietitty, ettei koidu liikaa stressiä. Talvet ovat hänelle vaikeimpia. Pimeys vaikuttaa jaksamiseen.

-ap

Tavallaan ymmärrän ja tavallaan en. Äitini sokeutui, kun olin vasta 5v. Näköhermon tulehdus levisi molempiin silmiin ja vei näön. Äiti oli aina mulle läheinen ja tärkeä ja on edelleen, vaikka aivoinfarktin jälkeen ei pysty puhumaan ja tarvitsee apua kaikessa. Mulla on aika vahva kokemus siitä, että perheessä kaikkien ei tarvii olla täydellisiä, koska se on vaan elämää, ettei kaikki ihmiset voi olla terveitä ja vammattomia. Mulla itselläni silti olisi varmasti vaikeuksia olla suhteessa, jossa toinen ei osallistu tasapuolisesti kodin töihin tai lastenhoitoon.

Oletko sä itse ollut koko ajan töissä vai joutunut jäämään omaishoitajaksi kotiin?

Oletko varma etteivät lapset kärsi? Vaikka he olisivatkin tottuneita tilanteeseen se ei tarkoita etteikö se voisi olla heille haitallinen.

Sairastan myös itse kroonista masennusta enkä ikinä uskaltaisi hankkia lapsia ja riskeerata heidän mielenterveyttään. Omaan sairastumiseeni vaikutti paljon juurikin kodin huono ilmapiiri (helposti suuttuva isä).

Nyt tietenkin teidän on myöhäistä enää olla hankkimatta niitä lapsia mutta kehotan voimakkaasti kiinnittämään ekstrahuomiota sen varmistamiseen että he voivat hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Oletko varma etteivät lapset kärsi? Vaikka he olisivatkin tottuneita tilanteeseen se ei tarkoita etteikö se voisi olla heille haitallinen.

Sairastan myös itse kroonista masennusta enkä ikinä uskaltaisi hankkia lapsia ja riskeerata heidän mielenterveyttään. Omaan sairastumiseeni vaikutti paljon juurikin kodin huono ilmapiiri (helposti suuttuva isä).

Nyt tietenkin teidän on myöhäistä enää olla hankkimatta niitä lapsia mutta kehotan voimakkaasti kiinnittämään ekstrahuomiota sen varmistamiseen että he voivat hyvin.

Enpä ole huomannut lasten oireilevan. Tämä tilannehan on heille arkea, koska isä on sairastanut niin kauan. Molemmat ovat empaattisia ja kilttejä lapsia.

En tiedä, olisiko tilanne heille yhtään helpompi, jos minä eroaisin. Jos lapset tapaisivat isäänsä viikonloppuisin, miten käytännössä sujuisi sekään. Mieheni on vaikea aloittaa mitään, jos on huonompi kausi. Kotityöt tuskin tulisi hoidettua. Lapsilla on myös hyviä hetkiä isänsä kanssa. Esim. viime viikolla toinen luki lukuläksyä isän kainalossa. Luulen, että ne hetket ovat tärkeitä molemmille. Tällä hetkellä masennusoireet ovat vähäisiä. Tai no mikä kenenkin mielestä on vähäistä, mutta siis hänen sairautensa pituuden huomioiden vähäisiä.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Oletko sä itse ollut koko ajan töissä vai joutunut jäämään omaishoitajaksi kotiin?

En ole omaishoitaja. En ole halunnut hakea silloinkaan, kun miehelläni oli vaikea jakso ja oli poissa työelämästä. Nyt on hyvä, kun hänellä on osa-aikatyö ja pystyy poistumaan kotoa. On ollut huonojakin aikoja.

-ap

Voi jumpe. Kroonikkonaisena täytyy sanoa, että jos olisi sinun kaltaisesi puoliso niin olisipa ollut elämä helppoa ja masennuskin varmasti lievempää kuin on ollut. Hatunnosto sinulle! 

Tuo omaishoitoasia saa aina minun karvat pystyyn. Kunta sysää vastuun hoidosta omaishoitajalle ja sen jälkeen on ihan turha hakea mitään apuja/tukitoimia.

Olen ollut äitini omaishoitajana ja siitä päivästä kun pienet rahat alkoi kolahdella tilille loppui muu tuki. Äitini sairastaa mm. skitsofreniaa, jonka takia ollut osastohoidossakin psyk.sairaalassa silloin kun niihin vielä pääsi. Hänellä on myös liikkumisen rajoitteita. Ensin tuli se häpeällinen alasajo, että psyk. osastohoitoon ei enää päässyt edes sillon, kun ei pärjätty kotona. Isä sai sydänkohtauksen, minkä jälkeen saivat kotiin mm. kotihoitoa (esim. suihkuapu, koska isä ei jaksanut enää auttaa suihkussa). Minulla oli silloin se rooli, että vien äitiä ulkoilemaan viikonloppuisin, haen lääkkeitä apteekista ja teen kauppatavaratilauksen kotiin kuljetettuna. Jos isällä oli omia sairaalatutkimuksia, he saivat hoitajan kotiin, joka lämmitti äidille ruuan ja antoi lääkkeet. Äidillä oli myös mahdollisuus käydä päivätoimintapaikassa, jos isä tarvitsi vapaata. Omaishoitajalle kuuluu lain mukaan pari vapaapäivää kuussa.

Kun minä aloitin omaishoitajana, minulle sanottiin, että se ei vaikuta muihin palveluihin, eikä tarvitse asua samassa taloudessa yms. Heti sopimuksen teon jälkeen tuli ilmoitus, että ei saa enää päivätoimintaa. Minä lupasin isälle, että otan äidin meille vähintään viikonlopuksi kuukaudessa, että isä saa levätä rauhassa. Suihkuapu lopetettiin myös, koska äidillä on omaishoitaja (eli minä), jonka tehtäviin kuuluu hoito. No ok, minä aloin käydä suihkuttamassa 2 kertaa viikossa. Sen lisäksi hain ja jaoin lääkkeet, pesin pyykit, hain vaipat, hoidin lääkäriasiat ja tein heidän talouden raskaimmat työt, mm. lumityöt.

Kun isä joutui sairaalaan, ei kotiin enää saatukaan ketään hoitajaa keskellä päivää antamaan äidille ruokaa, koska minä olin omaishoitaja. Kunta viis veisasi siitä, että minulla sillä hetkellä oli töitä. Kun aloin omaishoitajaksi kaikkein pienimmässä hoitoluokassa, väitettiin, ettei minua velvoiteta hoitamaan äitiä ympäri vuorokauden ja että myös työnteko on mahdollista yhdistää, koska äidin avuntarve ei ole jatkuvaa. Se oli tyhjä lupaus.

Lopetin omaishoitajana ja nyt siellä käy kotihoidon hoitaja 2 kertaa päivässä. Isä hoitaa päivät, eli tekee ruuat ja auttaa ruokailussa, hoitaa tiskit yms. Äiti on päässyt nyt jopa viikon intervallihoidon jaksoille yhden viikon kuukaudessa, paitsi Koronan takia oli pitkä tauko. Palveluseteleillä tulee siivousta ja suihkutusta. Minä en suostu menemään yhteenkään hoitoneuvotteluun mukaan, koska kunta yrittää sysätä vastuuta raskaasta ja sitovasta hoidosta omaisille. Minä käyn töissä ja olen ilmoittanut, että olen rooliltani seuraneiti. Tietysti vien äitiä ulos ja kampaajalle ja kesällä kahville ja päiväksi meille kotiin. Leikkaan edelleen kynnet ja teen pihatöitä, mutta en suostu hoitoneuvotteluun, jossa minulle työnnettäisiin vastuita, joita en työssä käyvänä voi hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuo omaishoitoasia saa aina minun karvat pystyyn. Kunta sysää vastuun hoidosta omaishoitajalle ja sen jälkeen on ihan turha hakea mitään apuja/tukitoimia.

Olen ollut äitini omaishoitajana ja siitä päivästä kun pienet rahat alkoi kolahdella tilille loppui muu tuki. Äitini sairastaa mm. skitsofreniaa, jonka takia ollut osastohoidossakin psyk.sairaalassa silloin kun niihin vielä pääsi. Hänellä on myös liikkumisen rajoitteita. Ensin tuli se häpeällinen alasajo, että psyk. osastohoitoon ei enää päässyt edes sillon, kun ei pärjätty kotona. Isä sai sydänkohtauksen, minkä jälkeen saivat kotiin mm. kotihoitoa (esim. suihkuapu, koska isä ei jaksanut enää auttaa suihkussa). Minulla oli silloin se rooli, että vien äitiä ulkoilemaan viikonloppuisin, haen lääkkeitä apteekista ja teen kauppatavaratilauksen kotiin kuljetettuna. Jos isällä oli omia sairaalatutkimuksia, he saivat hoitajan kotiin, joka lämmitti äidille ruuan ja antoi lääkkeet. Äidillä oli myös mahdollisuus käydä päivätoimintapaikassa, jos isä tarvitsi vapaata. Omaishoitajalle kuuluu lain mukaan pari vapaapäivää kuussa.

Kun minä aloitin omaishoitajana, minulle sanottiin, että se ei vaikuta muihin palveluihin, eikä tarvitse asua samassa taloudessa yms. Heti sopimuksen teon jälkeen tuli ilmoitus, että ei saa enää päivätoimintaa. Minä lupasin isälle, että otan äidin meille vähintään viikonlopuksi kuukaudessa, että isä saa levätä rauhassa. Suihkuapu lopetettiin myös, koska äidillä on omaishoitaja (eli minä), jonka tehtäviin kuuluu hoito. No ok, minä aloin käydä suihkuttamassa 2 kertaa viikossa. Sen lisäksi hain ja jaoin lääkkeet, pesin pyykit, hain vaipat, hoidin lääkäriasiat ja tein heidän talouden raskaimmat työt, mm. lumityöt.

Kun isä joutui sairaalaan, ei kotiin enää saatukaan ketään hoitajaa keskellä päivää antamaan äidille ruokaa, koska minä olin omaishoitaja. Kunta viis veisasi siitä, että minulla sillä hetkellä oli töitä. Kun aloin omaishoitajaksi kaikkein pienimmässä hoitoluokassa, väitettiin, ettei minua velvoiteta hoitamaan äitiä ympäri vuorokauden ja että myös työnteko on mahdollista yhdistää, koska äidin avuntarve ei ole jatkuvaa. Se oli tyhjä lupaus.

Lopetin omaishoitajana ja nyt siellä käy kotihoidon hoitaja 2 kertaa päivässä. Isä hoitaa päivät, eli tekee ruuat ja auttaa ruokailussa, hoitaa tiskit yms. Äiti on päässyt nyt jopa viikon intervallihoidon jaksoille yhden viikon kuukaudessa, paitsi Koronan takia oli pitkä tauko. Palveluseteleillä tulee siivousta ja suihkutusta. Minä en suostu menemään yhteenkään hoitoneuvotteluun mukaan, koska kunta yrittää sysätä vastuuta raskaasta ja sitovasta hoidosta omaisille. Minä käyn töissä ja olen ilmoittanut, että olen rooliltani seuraneiti. Tietysti vien äitiä ulos ja kampaajalle ja kesällä kahville ja päiväksi meille kotiin. Leikkaan edelleen kynnet ja teen pihatöitä, mutta en suostu hoitoneuvotteluun, jossa minulle työnnettäisiin vastuita, joita en työssä käyvänä voi hoitaa.

Onhan outo juttu. Siis miksei saanut äidilllesi hoitajaa käymään päivällä, jos isäsi oli sairaalassa ja sinä päivät töissä? Nälissäänkö sun äitisi olisi pitänyt olla? Ja jos on vaipatkin, niin pitää kai se vaippa myös päivällä vaihtaa. Mun lapsuudenkodissa on vähän sama tilanne, että vanhemmat sairaita ja veli asuu siinä lähellä. Mun veljelle ehdotettiin omaishoitajasopimusta. Hän on siis käynyt siellä muutenkin melkein joka päivä. Vie vanhuksia lääkäriin ja kaupoille tai hakee itse niille ruokaa ja välillä myös kokkailee ja auttaa pyykkien kanssa. Niin ja hakee postit niille, koska posti jää nykyisin monen sadan metrin päähän. Isä ei pääse omin avuin ulos ja äiti ei uskalla, kun mursi talvella lonkkansa pihalla. Mut ei mun veli vanhempia pese kuitenkaan, kun se nyt ei ehkä meidän perheessä ole ollut ihan normaali juttu, että lapset pesisi. Meillähän oli tiukat jaot jo lapsena, että oli miesten ja naisten saunavuoro erillään. Jos mun veli alkaa omaishoitajaksi, niin joutuukohan sekin alkamaan kylvettämään. Tuo pitää selvittää.

Miten parisuhdeasiat? Onko mies koskaan aloitteellinen parisuhteen ylläpitämisen eteen?