Lue keskustelun säännöt.
Katkaisin välit kaverin kanssa
28.08.2021 |
Olemme iältään kaksikymppisiä, mutta asutaan jo omassa kämpässä kumppanimme kanssa. Tunsimme lukiosta asti, kun meillä oli niin samanlaisia ominaisuuksia. Olimme molemmat laihoja, lyhyitä, meillä oli värjätyt hiukset, peruskoulun päättötodistus yli 9,0, pidimme paljon animesta, mangasta ja kawaii-tuotteista, asuimme samassa kaupunginosassa. Meidän ystävyys oli miltei täydellistä. Emme tuskin koskaan joutuneet riitaan, seurustelu aina onnistui, ja sain tuntea, että kaikki oli hallinnassa. Hän oli tosiaan aika ujo, ja kavereita hänellä oli todella vähässä, mikä hävetti. Ystävien puute sai minut välillä menettämään kiinnostukseni häneen, sillä se tuntuu todella ikävältä, kun kavereiden summa on niin pieni.
Nyt alkaa meidän suhteen musta todellisuus, eli nimenomaan se, että kaverini hylkäsi minut joksikin aikaa, kun halusin viettää aikaa muidenkin seurassa, enkä pelkästään hänen seurassa, sillä olimme niin läheisiä ystäviä, että harvoin oli aikaa muihin menoihin. Sitten ystäväni alkoi mustamaalata mainettani ja egoani puhumalla paskaa minusta selän takana. Sen jälkeen minulla ei ollut ystäviä jäljellä. Muutama kaveri oli, mutta heidän kanssa oli tylsää viettää vapaa-aikaa, sillä meissä ei ollut mitään samaa, enkä edes aidosti pitänyt jäljelle jäävistä kavereistani.
Sitten kaverini tehosti tunneälyään, ja ajatteli sitä, että oli ehkä aivan liian sadistinen ja mustasukkainen minulle, kun minulla oli muuta seuraa, ja elämäni suunta näytti hyvältä. Eli hän rohkeasti tuli pyytämään minulle anteeksi, ja väitti kuinka hän toimi väärin siinä tilanteessa yms. Sitten meistä taas tuli niitä samoja läheisiä kavereita kuin ennen. Matkusteltiin ympäri maailmaa yhdessä, Etelä-Koreassa, Japanissa, Indonesiassa ja muualla siellä sun täällä.
Sitten huomasin omituisia piirteitä ystävästäni, kuten sen, että häntä ei kiinnostanut jos minulle sattui jotain ikävää. Hän vastasi viesteihini sanonnoilla "joo" tai "kiva kuulla". Minulle alkoi tulla hänestä kuva teennäisenä robottina, mutta sitten paljastui siten, että en ollutkaan väärässä, sillä näin kun hän lähetti toiselle kaverille vatsapissa kuvan, jossa minä olin alasti. Siihen se päättyikin.
Nyt "kaverini" toivottaa minulle kaikkea pahaa elämässä. Eikä suostu pyytämään anteeksi. Mitä pitäisi ajatella tällaisesta henkilöstä?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että ystävyytenne oli kahden epävarman ja epäkypsän nuoren ihmisen kaveruussuhde, joka lopulta hajosi omaan mahdottomuuteensa. Jo se kuulostaa erikoiselta, että vaikutitte ystävystyneen kovin pinnallisten seikkojen perusteella: ulkonäön, asuinpaikan, koulumenestyksen, tietyn sarjakuva-/animaatiotyylistä tykkäämisen. Sekin vaikuttaa hiukan oudolta, että toisaalta ylistät ystävyyttänne mutta toteat, että häpesit ystävääsi kavereiden vähyyden vuoksi ja että sen takia joskus kyllästyit häneen. Toimiiko oikea ystävä mielestäsi näin?
Ystäväsi todennäköisesti alkoi vaistota alentuvan suhtautumisesi ja muuttui sen takia vihamieliseksi sinua kohtaan. Mustamaalaus ja alastonkuvien lähettely sinusta ulkopuoliselle ei ollut hänen taholtaan oikein tai hyväksyttävää mutta ehkä puutteellisten tunnetaitojen takia hän ei osannut laittaa välejänne poikki sivistyneemminkään.
Jätä tämä ystäväsi nyt rauhaan ja mieti ihan ajatuksen kanssa, mitä ystävyydeltä odotat ja millainen ystävä itse olet ollut. Teillä molemmilla on nyt kasvun paikka ja paljon varaa kypsyä henkisesti. Vinkki: jatkossa ystävyyttä ei kannata rakentaa jonkin hiusvärin tai animefanituksen varaan, koska se ei kerro mitään todellisesta yhteensopivuudesta. Samankaltainen ajatus- ja arvomaailma sekä yhtenevä huumorintaju ovat huomattavasti tärkeämpiä palikoita.