Elämä pilalla
Tuntuu, että koko elämä pilalla. Olen 32 vuotias nainen, ei lapsia, ei puolisoa, ei juuri kavereita, ei kunnon työtä kuin määräaikaisia, asun vuokralla joten ei edes omaa kotia. Tuntuu, että olen ryssinyt koko elämän, jolle alkoholikin on alkanut maistumaan. Nytkin tuli viikolla juotua joka päivä, paitsi maanantaina ja nyt olen selvinpäin, ei vain enään jaksa tätä elämää selvinpäin. Käyn samalla töissä, ja illat juon. Ennen olin alkoholin vastainen, ja oli jopa vuosia kun en juonut ja jos join niin muutaman kerran vuodessa. Nykyinen työ on myös sellainen jota vihaan, työpaikalla on todella huono ilmapiiri jota en kestä. Tiistaina join niin paljon, että sain paniikkikohtauksen, ja jouduin tilamaan ambulanssin kun alkoi ahdistamaan elämä niin paljon. Onkohan tämä elämä aina tällaista, kun tähän saakka se on ollut? Kouluaikoina kiusattiin rankastai, ja puoliso petti josta erosin kymmenen vuotta sitten, sen jälkeen en ole edes miestä ottanut elämääni, koska en luota kehenkään. Työelämään on mennyt myös luottamus, ja kaikkiin. Olis vain pitänyt aikoinaan käydä kunnon korkeakoulut, mutta ei tällä järjellä sellaiseen päästä. Välillä sitä epätoivon hetkissä miettiin, että koska luovuttaa, koska tuntuu, että tuskin kukaan jäisi edes kaipaamaan.
Kommentit (17)
Kuulostaa että olet aika pahasti masentunut ja tarvitset apua. Elämäsi ei varmasti ole pilalla, olet vielä nuori.
Nyt näyttää siltä että pilaat itse elämääsi oikein urakalla.
Tiedätkö mitä, sanon ihan suoraan nyt, että sinä olet ihan vapaa. Jos minä olisin sinä, niin noilla asetuksilla lähtisin ihan minne vaan. Jos ei olisi miestä, eikä lapsia ja elämä olisi persettä, niin mikset vain vaihtaisi maisemaa minne vain? Mene vapaaehtoistyöhön, Afrikkaan, tai jonnekkin. Jos elämä jumittaa ja ei ole näkyvissä mitään muutosta, niin muuta se itse. Mikään ei pidättele. Tavarat varastoon, koronarokotukset hihaan ja eikun menoksi!
Elämässä on monenlaisia vaiheita, parempia ja huonompia, ja alkoholilla voi pahentaa huonompia hetkiä entisestään. Joku sanonta on kutakuinkin että jos teet aina samaa, niin saat aina samaa. Itse voi vaikuttaa paljon, jo sillä että vaihtaa pullon lenkkiin. Voisit käydä mt-puolella juttelemassa, olet masentuneen ja ahdistuneen oloinen.
Mitään ei ole vielä menetetty. Olet tukalassa paikassa, mutta nuori ja nainen. Nyt dumppaat holit pois ja hankit jotain muuta ajateltavaa eli lopetat itsesi säälimisen. Kamala sanoa, mutta kolmikymppisellä naisella on vielä elämä edessä.
Puolison löytää jos sellaisen tahtoo. Ilmankin voi olla. Työ on vaan työtä ja tässä maassa et sellaista välttämättä edes tarvitse ja koska asut vuokralla niin voit milloin vaan nostaa kytkintä ja vaihtaa maisemaa. Sulla on itseasiassa moni asia hyvin vaikka se ei siltä just nyt tunnukaan. Miten olisi vaikkapa uusi harrastus, uusi asuinpaikka, opiskelu oman järjen mukaan ja jotain sellaista mikä oikeasti kiinnostaa? Pääasia kuitenkin, että alat tekemään jotain muuta kuin juomista. Ihan mitä vaan muuta.
Voimia sinne missä sitten ikinä oletkaan.
Juominen tulee kalliiksi.Rahalle olisi varmaan parempaakin käyttöä,sanoithan juuri,ettei ole kunnon työtä eikä omaa asuntoakaan.
Musta sä tarvitsisit ystävän, mutta olet ehkä liian solmussa epäluottamuksesi ja huonojen kokemustesi kanssa. Ja ystävältä ei pidä sitten odottaa ihmeitä, kunhan on joku jonka kanssa viettää mukavaa aikaa ja voi suunnitella iltamenoja tai reissuja. Juoda voi, mutta parempi olisi juoda ihmisten ilmoilla ja pitää hauskaa, kuin yksin kotona.
Toivottavasti löydät langan elämääsi, kaikkea hyvää sinulle ap ❤
Nuori olet vielä, ehkä tartteet vain ammattiapua jos asiat vielä vaivaavat jotka on tapahtunut kun olit nuori. Sinulla on aikaa vielä tehdä vaikka mitä, löytää uusia ystäviä ja löytää uusia unelmia, uusi työ! Älä luovuta vielä eikä ole mitään tarkkaa aikaa milloin tarttee olla lapsia ja oma koti ostettuna. Tee elämästäsi omanlainen.
Ap, ihan ensimmäisenä irtisanoudu ja etsi uutta työtä tai opiskele uusi ammatti.
Onko sulla joitain vahvoja kiinnostuksenkohteita? Esim. lukeminen tai soittaminen? Voisit hakeutua samanhenkisten ihmisten pariin?
Lähde lätkimään sieltä hommista. Ihmisen tarkoitus ei ole joku työ tai työpaikka.
Et ole arvoton. Sinulla on työpaikka ja maksat omat menot. Ole ylpeä siitä. Ei kaikki voi olla korkeakoulutettuja, meitä muitakin tarvitaan. Aikuisiällä monelta puuttuu ystäväpiiri. Et siis ole yksin yksin, eikä se ole sinun syytäsi. Maailma vain on tällainen.
Mitäpä jos menisit seurakunnan ystävä toimintaan mukaan? Kävisit juttelemassa jonkun yksinäisen vanhuksen kanssa. Heidän kanssa kun juttelee ymmärtää mikä loppujen lopuksi on ollut tärkeintä elämässä.
Minä kouluttauduin uudelleen akateemiseen ammattiin yli nelikymppisenä, ja nyt olen työssä, jossa on enemmän omankaltaiset työkaverit ja myös kohtuuhyvä palkka. Ystäviäkin on työpaikalta löytynyt. Miesasiat nyt menee päin vttua joka tapauksessa aina kaikilla, se ei ole naisten vika. Miehet vaan on niin huonoja, ne jotka enää vapaana käyvät.
Sinulla on nuoruus, ja koko elämä edessäsi. Nyt tilanteesi on todella surullinen. Tarvitset tukea, kuuntelijaa lohtua. Terveysaseman psykiatriselle sairaanhoitajalle kannattaa varata aika. Asiat pannaan kuntoon yksi kerrallaan. Ala säästämään vaikka 20,- /kk:ssa. Talous pitää olla kunnossa. Syö vain puhdasta omatekemää ruokaa, ei lisäaineita eikä makaroonia. Paljon kuituja, tämä on tärkeää. Osta vaikka ViSiblineä.
Nuku niin hyvin kuin se nyt onnistuu. Ulkoile joka päivä. Osta askelmittari ja tavoittele sinulle sopivaa lukua, esim. 6000 - 10000 välillä.
Jätä se hermomyrkyn latkiminen pois, koska et ole vielä niin riippuvainen. Siihen tilalle jotain hemmottelua, mistä sinä pidät. Ehkä ero on käymättä läpi, sekä kiusaamisen jäljet vielä reagoivat. Sinun pitää tulla kuulluksi. Tarvitset hellyyttä ja rakkautta. Mahtaisitko pitää jostain eläimestä. Koiran kanssa tutustuu helposti. Koira kyllä tulee kalliiksi.
Luota itseesi.
♥️