Lue keskustelun säännöt.
Hirveä, sydäntä korventava ikävä
27.08.2021 |
Esikoinen muutti kotoa uuteen kaupunkiin, koska yliopisto-opiskelu alkoi ja ei olla nyt nähty melkein 3-viikkoon. Armeija-aika oli harjoittelua asian suhteen, mutta silloin sentään tiesi milloin näkee eli 4vkon välein, pari kertaa meni 5vkoa. Nyt ei sellaista tietoa ole eikä siis mitään tietoa näkemisistä, varmaan menee ainakin toiset 2-3vkoa ennenkuin ekan kerran joutaa kotona käymään ellei sitten käydä/käyn hänen luonaan.
Tuntuu ettei tähän meinaa tottua 😭🤔☹️
Kommentit (4)
Yrittäkää olla onnellisia siitä, että lapsenne itsenäistyvät ja pärjäävät elämässään.
Ikävä saa toki olla, mutta otsikon perusteella jo ajattelin, että jonkun lapsi olisi kuollut…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ei ihan niin vain suitsait vierailla hänen luonaan, tai toisinpäinkään, koska n.3h matka ja normiarki työpäivineen elettävänä.
En tiedä 😐
Eikä tämä poista tai pienennä onneani ja ylpeyttäni lapseni itsenäistymisestä ja pärjäämisestä, ovat eri asioita.
Ap
Meillä on vajaan kahden tunnin ajomatka poikamme luokse. Olemme yrittäjiä, joten pystymme jonkin verran järjestelemään työaikojamme, ja yleensä se olen minä, äiti, joka käy nuoren luona.
Onhan se mahtavaa, kun lapsi pärjää ja on päässyt hyvään opiskelupaikkaan, mutta se ei silti vähennä ikävää, varsinkin kun, niin ap kuin minä (nro 2) asumme kaukana nuortemme opiskelupaikkakunnilta. Olisikin helppoa, jos nuori opiskelisi kotikunnassa, mutta eihän täällä mitään yliopistoja ole.
Nro 2
Siis ihan niin kuin minun kirjoittamaani tekstiä, tosin pienellä erolla. Meidän nuoremme jatkaa opintojaan yliopistossa, ja opinnot alkavat nyt ensi maanantaina. Hänellä alkaa kolmas vuosi. Ehti vajaan lukuvuoden opiskella ennen kuin opinnot jatkuivat etänä koronan takia. Nyt siis taas opiskelukaupungissa, ja äidillä hirvittävä ikävä. Viikon päästä hän onneksi tulee kotiin, ja minä ehkä käyn maanantaina hänen luonaan. Ikävä on valtaisa ja talo hiljainen, liian hiljainen, sillä hän on ainut lapsemme.