Tuntuu etten enää jaksa elää. Mistä apua?
Olen aivan loppu. Olen kyllä avun piirissä, mutta se tarkoittaa psyk shn kanssa juttelua kahden viikon välein. Mietin jotain pysyvämpää ja peruuttamatonta ratkaisua :(
En ole pystynyt sairauteni takia kouluttautumaan. Roikun elämässä. Normaaliarjessa tarvitsen pillereitä että saan edes jotenkuten päivän normiaskarert tehtyä. Ahdistaa. Olen hyödytön ihminen yhteiskunnalle.
Mistä saisin apua näihin olitiloihin, siis oikeasti?
Kärsin skitsoaffektiivisesta häiriöstä.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Koronarokotteen luvataan tappavan 2-3 vuodessa.
Juu olen saanut jo molemmat rokotteet. Ei tullut oireita niistä :(
Kuuntele tämä ja lähde ulos myrskyyn juoksemaan
Ymmärrän ja uskon että mt-häiriöiden kanssa on vaikea elää. Yritä kuitenkin muistaa että suurin osa ihmisistä kokee jonkinlaisia mt-ongelmia elämänsä aikana. Jotkut mt-ongelmat vaativat elinikäistä lääkitystä, mutta entä sitten? Onko se jotenkin huonompi kuin syödä vaikka koko ikänsä verenpainelääkitystä? Tai pistää insuliinia?
Olet tärkeä ihminen juuri tuollaisena, ja tulet kyllä löytämään oman paikkasi maailmassa kun vain annat sille aikaa. Ehkä jonkinlainen vapaaehtoistyö sopisi sinulle, tai jokin kevyt harrastus? Mikäli olosi paranee huomattavasti on ihan mahdollista että vielä joskus tulet opiskelemaan tai työskentelemään :)
Vierailija kirjoitti:
Kuuntele tämä ja lähde ulos myrskyyn juoksemaan
En taida lähteä.
Sinulla on hoitotaho, soita niille ja sano että tarvitset enemmän apua NYT, ei kahden viikon päästä.
Tai laita kaverisi soittamaan poliisille että uhkaat tappaa itsesi, pääset 48 tunniksi suljetulle osastolle puhumaan psykiatrin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ja uskon että mt-häiriöiden kanssa on vaikea elää. Yritä kuitenkin muistaa että suurin osa ihmisistä kokee jonkinlaisia mt-ongelmia elämänsä aikana. Jotkut mt-ongelmat vaativat elinikäistä lääkitystä, mutta entä sitten? Onko se jotenkin huonompi kuin syödä vaikka koko ikänsä verenpainelääkitystä? Tai pistää insuliinia?
Olet tärkeä ihminen juuri tuollaisena, ja tulet kyllä löytämään oman paikkasi maailmassa kun vain annat sille aikaa. Ehkä jonkinlainen vapaaehtoistyö sopisi sinulle, tai jokin kevyt harrastus? Mikäli olosi paranee huomattavasti on ihan mahdollista että vielä joskus tulet opiskelemaan tai työskentelemään :)
Kiitos. JonkinlaiseTa toimittajantyöstä esimerkiksi haaveilen. Olen ollut kesätoimittajana, se oli kivaa. Minulla on teoriassa ihan hyvä koulutuspaikkakin alalle, mutta kun en vaan saa mitään tehtyä :(
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on hoitotaho, soita niille ja sano että tarvitset enemmän apua NYT, ei kahden viikon päästä.
Tai laita kaverisi soittamaan poliisille että uhkaat tappaa itsesi, pääset 48 tunniksi suljetulle osastolle puhumaan psykiatrin kanssa.
Pitää varmaan. Hoitotaho vain suosittelee enemmän osastohoitoa. Minä taas olen sitä mieltä etten voi olla osastosta riippuvainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ja uskon että mt-häiriöiden kanssa on vaikea elää. Yritä kuitenkin muistaa että suurin osa ihmisistä kokee jonkinlaisia mt-ongelmia elämänsä aikana. Jotkut mt-ongelmat vaativat elinikäistä lääkitystä, mutta entä sitten? Onko se jotenkin huonompi kuin syödä vaikka koko ikänsä verenpainelääkitystä? Tai pistää insuliinia?
Olet tärkeä ihminen juuri tuollaisena, ja tulet kyllä löytämään oman paikkasi maailmassa kun vain annat sille aikaa. Ehkä jonkinlainen vapaaehtoistyö sopisi sinulle, tai jokin kevyt harrastus? Mikäli olosi paranee huomattavasti on ihan mahdollista että vielä joskus tulet opiskelemaan tai työskentelemään :)
Kiitos. JonkinlaiseTa toimittajantyöstä esimerkiksi haaveilen. Olen ollut kesätoimittajana, se oli kivaa. Minulla on teoriassa ihan hyvä koulutuspaikkakin alalle, mutta kun en vaan saa mitään tehtyä :(
No mutta tuo kuulostaa jo todella hyvältä: sinulla on jo suunnitelma! Älä kiirehdi asian kanssa, vaan yritä löytää kärsivällisyyttä ja ymmärrä että mt-ongelmien hoito vie aikaa. Toivottavasti löydät jonkinlaista keskusteluapua, vaikkapa tukiryhmistä tai terapiasta, sillä se voisi auttaa tuohon lamaannukseen.
Elämäsi voi näyttää paljon valoisemmalta jo vuoden tai parin päästä <3 Älä anna periksi!
Liity vihreisiin. Siellä et erotu joukosta.
Aivan varmasti sinulle on vielä hyviäkin asioita luvassa. Voimia ap kovasti!
Vierailija kirjoitti:
lemmikki?
En tiedä jaksaisinko hoitaa. En viitsi kokeilla, ettei pieni luontokappale kärsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on hoitotaho, soita niille ja sano että tarvitset enemmän apua NYT, ei kahden viikon päästä.
Tai laita kaverisi soittamaan poliisille että uhkaat tappaa itsesi, pääset 48 tunniksi suljetulle osastolle puhumaan psykiatrin kanssa.
Pitää varmaan. Hoitotaho vain suosittelee enemmän osastohoitoa. Minä taas olen sitä mieltä etten voi olla osastosta riippuvainen.
Oma lapseni kävi tutustumassa osasto"hoitoon", kun oli akuutti kriisi. Lähti sieltä äkkiä pois, vaikka maanittelivat ja painostivat jäämään. Poika sanoi, että ne ottaa siellä ihmisen valtaansa, eikä sulla ole enää normaalia ihmisarvoa. Olet vain niiden toiminnan kohde. Jos et halua ottaa kaikkia lääkkeitä ja tylsistyt siellä tyhjän panttina, se tulkitaan sairauden oireeksi. Poikani myös sanoi, ettei uskaltanut nukkuakaan, kun samassa huoneessa oli joku oikeasti hullu, harhainen mies. No, kokemus se oli tuokin. 😬
Soita 0100100 sieltä löytyy kaikki!
syö lääkkeitä ja käy hoitajal,lisäksi on auttavia puhelimia joihin voi soittaa,toivottavasti lääkkeet auttaa ja sinulle voi tulla elämässä helpompi ja terveempi jakso.
älä mieti itsellesi mitään hyöty arvoja,sinulla on ihmisiä jotka rakastaa sinua se riittää ihmiselle.
kirjoittaa voit vaikka kirjaa tai artikkeleita sinua kiinnostavista asioista varmasti. vaikket olisi juuri nyt työkykyinen.
Koronarokotteen luvataan tappavan 2-3 vuodessa.