Muistovärssy 34-vuotiaalle

x







Ei kannata ihmeemmin runoilla.

Lapsuutes ajan hellimmän sä leikit kanssani,

ja olit paras ystävän´ ja ainoo iloni,

ja olit paras ystävän´ja ainoo iloni.



Maailma sitten vieroitti pois meidät toisistaan,

vaan sua armas iäti mä muistan ainiaan,

vaan sua armas iäti mä muistan ainiaan.



Ystävää kaivaten:



XXXX

noin mä laitoin mun ystävän adressiin.



Runoilun jätän niille jotka sen hallitsee.

Syysmetsään hiljaa keiju kulkee,

sammaleiseen syliinsä hänet sulkee,

usvaan utuiseen kietoo maan,

rauhaan ja puiden havinaan.

Askel on keveä, ei jälkiä jää,

niittyvillain taipuu hiljaa pää.

Sieni hattunsa laskee maahan.





Kuunsäde tarttui sun untesi leijaan,

nukkua saat sinä tähtien heijaan



Löysin tämän ja laitan sen.



AP

Aurinko laskee

jo pitenee varjot

aika on eron ja jäähyväisten

poissa on ystävä kallehin.



Niin kaunis on maa

niin korkea taivas

soi lintujen laulussa

kukkiva kunnas

ja varjoisat veet,

niin varjoisat veet.

Armias ole suojani

Sijoiltaan jos en nousisi

Taivaaseen ota tykösi



xxx

Sielu, liekki ikuinen,

elämä, vain häivähdys sen.

on Juicen Tanssimaa- biisistä:



"Aina jatkuu elämä

aina tanssii tuulet.

Kasvaa kukka hautakumpuun, etkö nää?"





Kaiken kaamean surun keskelle pieni toivon pilkahdus.