Millaista on työskennellä psykiatrian osastolla?

Riippuu itsestäsi. Jos sopeudut porukkaan, niin psykiatrian työyhteisöt on parasta mitä alalla on. Jos taas et sopeudu, niin sitten voi olla että et viihdy. Muista, että kyseessä on ryhmätyö, jossa ei sooloilla, hoideta itseä ja jossa täytyy osata hillitä itsensä vaikka vastaan tulisi mitä. 

Jos olet aloittelija, niin suosittelen ihan rauhassa imemään oppia kokeneemmilta. On paljon asioita, joita koulussa ei opita. Ne tulevat ajan kanssa. Ja tosiaan se on ryhmätyötä, eli egon ei pidä pullistella ollenkaan. Sosiaalinen joustavuus ja taidot on tärkeitä, samoin pitää osata pitää rajansa ja terve välimatka hoidettaviin.

Vauvafoorumille kirjoittelu antaa hyvää harjoitusta psykiatriselle osastolle.

Kiitos vastauksista. Luonteeltani olen avulias ja avoin ja pystyn joustamaan sekä tekemään ryhmätyötä. Ainut mitä en kestä on jos hoitajilla on jatkuvasti paha päivä tai ovat lopen uupuneita ja silloin väsymys puretaan muihin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Luonteeltani olen avulias ja avoin ja pystyn joustamaan sekä tekemään ryhmätyötä. Ainut mitä en kestä on jos hoitajilla on jatkuvasti paha päivä tai ovat lopen uupuneita ja silloin väsymys puretaan muihin.

Ap

Liian avulias ei pidä olla, koska silloin potilaat saattaa alkaa käyttämään hyväkseen kiltteyttäsi. Pitää siis osata pitää rajat. Ja usein siinä tilanteessa voi tulla vastaan potilaiden epäasiallista käytöstä, haistattelua ja pahimmillaan väkivaltaa. Ota huomioon, että siellä hoidossa olevat ihmiset ovat usein täysin psykoosissa, eikä se homma ole aina mitään leppoisaa jutustelua. Muista hoitajista en olisi huolissani, tuolla ei yleensä omaa huonoa oloa työkavereihin pureta. Mutta faktaa on sekin, että sitä henkistä paskaa on tuolla alalla siedettävä, koska sitä tulee koko ajan siinä työssä vastaan.

Kysy modelta..

Hyvät työyhteisöt ovat psykiatrian paras puoli. Kaikilla osastoilla, joilla olen ollut, työporukka on ollut aivan mahtava ja se on saanut jaksamaan työtäkin ihan eri tavalla. En voisi ikinä kuvitellakaan siirtyväni somatiikan puolelle, koska mulla on sieltä niin eri kokemukset.

Potilaat. Järkipuhe ei toimi. Samoja tyyppejä pyörii osastolla vuosittain, kun jättävät lääkkeet ottamatta. Osa päätyy takaisin osastolle liian myöhään. Sitä ennen on ehditty käydä miekkareissa ja tuhlata rahansa ja asunto on täynnä koiran paskaa. Osa kuuluisi ympärivuotiseen hoitolaitokseen.

Vierailija kirjoitti:

Hyvät työyhteisöt ovat psykiatrian paras puoli. Kaikilla osastoilla, joilla olen ollut, työporukka on ollut aivan mahtava ja se on saanut jaksamaan työtäkin ihan eri tavalla. En voisi ikinä kuvitellakaan siirtyväni somatiikan puolelle, koska mulla on sieltä niin eri kokemukset.

Ihan samat kokemukset. Työyhteisöt on kyllä rentoja, eikä siellä arvosteta oman hännän nostamista tai muiden kiusaamista. Halutuimmat tyypit alalla ovat huumorintajuisia ja täysipäisiä, joiden arvostelukykyyn voi luottaa. Toisaalta henkilökunnalla pitää myös olla valmiuksia ja kykyä kohdata niitä ikävämpiäkin asioita, kuten väkivallan uhkaa ja tällaista. Sanoisin, että vuosi alalla näyttää viihtyykö siellä vai ei.

Kaikesta huolimatta pitää olla empaattinen potilaita kohtaan. He ovat ihmisiä ja tarvitsevat kaiken avun. Joo päihdepotilaat ovat rasittavia. Siellä päihteiden takana voi olla tosi rankkoja asioita, jotka ovat päihteiden käytön alkusysäys. Psykoottisella voi olla todella todella pahoja traumoja. Ylipäätään potilailla voi olla niin rankkoja juttuja taustalla että. Toisilla on vain burn out ja tarvitsevat hetken lepoa ja lähtevät levänneinä jatkamaan elämäänsä.

Oletko mies vai nainen? Työ on tietysti ihan samaa, mutta esimerkiksi noissa väkivaltatilanteissa miesten rooli on vähän toisenlainen. Toisin sanoen he toteuttavat pakkokeinot, kuten eristämisen ja joskus se on kovaa painia. Naishoitajat ohjaavat apua ja lääkitsevät esim. injektiolla siinä tilanteessa. Toki joskus nainenkin joutuu vääntämään jos joku tulee yllättäen päälle. Sitä ei pidä pelätä, mutta ei pidä pullistellakaan, vaan käyttää järkeä. Hälyttimet on käytössä ja niillä saa apua. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvät työyhteisöt ovat psykiatrian paras puoli. Kaikilla osastoilla, joilla olen ollut, työporukka on ollut aivan mahtava ja se on saanut jaksamaan työtäkin ihan eri tavalla. En voisi ikinä kuvitellakaan siirtyväni somatiikan puolelle, koska mulla on sieltä niin eri kokemukset.

Psykiatrialla on huomattavasti leppoisampi työtahti joten on helppoa olla itsekin leppoisa. Passiivis-aggressiivisuutta kyllä esiintyy, samanlaisia ihmisiä kuin muutkin. Jotkut mieshoitajat ovat laiskoja. Työporukka on koko ajan läsnä koska kansliassa istutaan ja jauhetaan potilaista. Osalle sopii, osalle ei. Mutta somatiikkaan verrattuna tosiaan työtahti yleensä kohtuullinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät työyhteisöt ovat psykiatrian paras puoli. Kaikilla osastoilla, joilla olen ollut, työporukka on ollut aivan mahtava ja se on saanut jaksamaan työtäkin ihan eri tavalla. En voisi ikinä kuvitellakaan siirtyväni somatiikan puolelle, koska mulla on sieltä niin eri kokemukset.

Psykiatrialla on huomattavasti leppoisampi työtahti joten on helppoa olla itsekin leppoisa. Passiivis-aggressiivisuutta kyllä esiintyy, samanlaisia ihmisiä kuin muutkin. Jotkut mieshoitajat ovat laiskoja. Työporukka on koko ajan läsnä koska kansliassa istutaan ja jauhetaan potilaista. Osalle sopii, osalle ei. Mutta somatiikkaan verrattuna tosiaan työtahti yleensä kohtuullinen.

Kyllä niitä laiskoja yksilöitä löytyy naisistakin. Jos nyt jotakin kritiikkiä viitsii esittää, niin jotkut naiset provosoivat potilaita ihan turhan takia ja sitten ne mieshoitajat joutuvat siivoamaan niitä jälkiä. Meitä on moneksi. Mutta noin keskimäärin asiallista porukkaa.