Toivoton

Rakastelua, kosketusta ja lämpöä kaipaan minäkin ihan hulluuteen asti. Uppoudun mielikuviin ja fantasioihin aina kun tilaisuus. Viikonloppuisin saatan lojua sängyssä monta tuntia ja kuvitella, miltä tuntuisi taas päästä jonkun ihanan miehen iholle ja saada mies omalle iholle. Haluaisin niin tuntea sen läheisyyden kaikilla aisteilla, hyväillä, kosketella, kiusoitella ja yllyttää. Joskus vielä..

Kuulostaa hyvin tutulta. Ehkä eniten tässä ottaa päähän se että olen pitkä ok kroppainen mies joka tietää mihin pystyisi jos siihen mahdollisuus annettaisiin. eikä tämä tilanne ole oma valinta.

Kyllä siitä selviää, kun runkkkaa vaan.

Minulla ei ole ikinä ollut säännöllistä seksielämää ja olen ollut välillä vuosiakin kokonaan ilman seksiä.

Yksinhuoltajana ei tosiaan ole aikaa mennä tuolla itsekseen yötä myöten tutustumassa uusiin ihmisiin, joten seksittömänä mennään.

T: yh jo yli 10 vuotta

Eihän tässä haluttaisikaan ravata yöelämässä seuraa etsien, mutta ei näytä muualtakaan löytyvän. Tiedän kyllä että tämä yksin lasten kasvattaminen on arvokasta työtä ja itsestä pitää olla ylpeä että siihen kykenee..

Mitä seuraa mahdat treffipalstoilta hakea? Jos vain seksiä, niin ei ihme, jos ei tärppää... mutta jos teet asiallisen ilmoituksen ja haet rehellisesti oikeaa uutta parisuhdetta,niin hyvinkin voi löytyä toinen yh joka etsii samaa. Minäkin olen sellainen. Yhdenyön heilat ei lämmitä. N45

Juu, yh äiti on helppo pano. ja mies jalustalle nostettava mies jota säälitään, kun ei sa pillua.

Näin se aina menee...

Kyllä olen ihan parisuhteen kannalla ja myös treffi ilmoituksissa sen tuonut esille, näillä kyseisillä sivustoilla vaan tahtoo jäädä vain viestittelyyn tutustuminen, ja viimeistään kun käy ilmi että on yh niin yhteydenpito yllättäen loppuu. Kenelläkään ei tarvi minusta tai lapsistani huolehtia.

Mene juttelemaan naisille jotka ovat bussipysäkillä.

Niillä naisilla on 1)todennäköisesti tylsää bussia odotellessa 2) ei hirveää kiirettä ennenkuin bussi tulee

Bussi meni jo.

Eunukkiko? kirjoitti:

Eihän tässä haluttaisikaan ravata yöelämässä seuraa etsien, mutta ei näytä muualtakaan löytyvän. Tiedän kyllä että tämä yksin lasten kasvattaminen on arvokasta työtä ja itsestä pitää olla ylpeä että siihen kykenee..

Ei sitä ole sen enempää aikaa missään treffeilläkään kulkea, vaikka ne olisi Tinderistä tms. hankittu.

Tietynlainen vapaus puuttuu, ja sen kanssa vaan on elettävä.

Ihmettelen todella, miten jotkut yksinhuoltajat muka pariutuvat?

Itselleni aivan absurdi ajatus ja olen ajatellut, että sen aika on ehkä sitten kun lapsi on aikuinen.

Mutta onhan niitä, itsekin tiedän yksinhuoltajia joilla on parisuhde - tai kerennyt olla jo useampikin.

Joillakin vaikuttaisi jatkuvan ihan normaali elämä yksinhuoltajuudesta riippumatta, eli treffejä riittää, aletaan parisuhteeseen, muutetaan yhteen jne.

T: tuo edellinen, eli 10 vuotta yh:na ollut

Eipä sitä näköjään miehellä kestä ääneen sanoa jos naisen seuraa kaipaa, heti ollaan syyttämässä pelkän seksin vonkaajaksi. On tässä jo useampi vuosi mennyt yksinhuoltajana.