Mä en kestä läheisiä ihmissuhteita
Tajusin sen taas kun ajauduin suhteeseen ja kaikki haavat avautuvat ja alan pelätä että pian minut jätetään ja sitten jätänkin jo itse. Siitä ei vaan tule mitään 😢 Olen loppuelämän yksin
Kommentit (14)
Olin tuommoinen mutta toivuin. Vuosia voi mennä. Itse tarvitsin terapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Olin tuommoinen mutta toivuin. Vuosia voi mennä. Itse tarvitsin terapiaa.
Hyvä asia :)
Minä olen juuri toista ääripäätä ja olen jopa vähän kateellinenkin sinulle. Ajaudut noin vain suhteisiin ja kukaan ei ole sinua jättänyt vaan olet itse saanut tehdä sen päätöksen. Maailma on sinulle auki ja voit ottaa kaiken, mitä tarjotaan ja heittää pois, kun et enää jaksa.
Anteeksi, saattaa kuulostaa katkeralta, mutta minut on juuri jätetty ja miehelläni tuntuu olevan tuollainen ajatusmaailma. Loukkaa todella syvästi, että hän heitti noin vain kaikki pois, eikä edes suostunut keskustelemaan. Laittaa minutkin kärsimään omista kipuiluistaan, vaikka en ole tehnyt hänelle mitään pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen juuri toista ääripäätä ja olen jopa vähän kateellinenkin sinulle. Ajaudut noin vain suhteisiin ja kukaan ei ole sinua jättänyt vaan olet itse saanut tehdä sen päätöksen. Maailma on sinulle auki ja voit ottaa kaiken, mitä tarjotaan ja heittää pois, kun et enää jaksa.
Anteeksi, saattaa kuulostaa katkeralta, mutta minut on juuri jätetty ja miehelläni tuntuu olevan tuollainen ajatusmaailma. Loukkaa todella syvästi, että hän heitti noin vain kaikki pois, eikä edes suostunut keskustelemaan. Laittaa minutkin kärsimään omista kipuiluistaan, vaikka en ole tehnyt hänelle mitään pahaa.
Yritä ymmärtää, että jätän, koska pelkään toisten jättävän minut. En voi tietää mitä minulle tehtäisiin jos en jättäisi. Luuletko, että minulla on helppoa? Ei ole. Menen suhteessa toimintakyvyttömäksi ja ahdistuneeksi ja arkielämä kärsii.
Frasier - Fear of Rejection - YouTube
Tässähän se taitaa olla sinun elämäsi teema 24 sekunnissa?
Tuosta ei oikein pääse kuin terapislla ja/tai kestämällä sen suhteen alkuun liittyvän kipuilun. Mulla on tuota lievempänä ja olen valitettavasti yrittänyt sabotoida hyvää parisuhdetta tuosta syystä. Onneksi ihana mies ei ole ainakaan vielä lähtenyt. On vain vaikea saada itseään toimimaan oikein kun ahdistus iskee päälle...
Vierailija kirjoitti:
Tuosta ei oikein pääse kuin terapislla ja/tai kestämällä sen suhteen alkuun liittyvän kipuilun. Mulla on tuota lievempänä ja olen valitettavasti yrittänyt sabotoida hyvää parisuhdetta tuosta syystä. Onneksi ihana mies ei ole ainakaan vielä lähtenyt. On vain vaikea saada itseään toimimaan oikein kun ahdistus iskee päälle...
Oletko kertonut miehelle asiasta? Missä vaiheessa suhdetta kerroit siitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta ei oikein pääse kuin terapislla ja/tai kestämällä sen suhteen alkuun liittyvän kipuilun. Mulla on tuota lievempänä ja olen valitettavasti yrittänyt sabotoida hyvää parisuhdetta tuosta syystä. Onneksi ihana mies ei ole ainakaan vielä lähtenyt. On vain vaikea saada itseään toimimaan oikein kun ahdistus iskee päälle...
Oletko kertonut miehelle asiasta? Missä vaiheessa suhdetta kerroit siitä?
Olen kertonut, aika alkuvaiheessa. Siinä vaiheessa kun alkoi tuntua, että olen löytänyt jotain oikeasti hyvää.
Ilmeisesti ne ihmiset olleet sinulle yhdentekeviä, kun olet tuollaisen ratkaisun pystynyt tekemään.
Vanhat ihmissuhde haavat tulevat pintaan läheisessä ihmissuhteessa. On ihan normaalia. Terapia voi auttaa siihen, että lopettaa sen pakenemisen kierteen ja menee läpi sen kivuliaan vaiheen, joka tulee suhteen alkuvaiheessa tai sen jälkeen.
Ei kannata aloittaa parisuhdetta jos sellainen hiljan ollut. Mä olin jättäjä, mutta silti en halua uutta. Se on aivan sama onko jätetty vai jättäjä, mutta ei siitä suhteesta kovin kummoinen voi tulla, jos heti sitoutuu vakavasti. Miehiä on maailma täynnä ja niitä voi hyödyntää tarvittaessa tai sitten pitää vain kaverina. Mielestäni oon kokenut jotenkin sen että oppii hetken olemaan sinkku, on ihan tervettä.
Kerro lisää? Miksi mietit noin.