Lue keskustelun säännöt.
Kerroin isälle, etten halua olla äidin kanssa tekemisissä (väkivaltainen lapsuudessa). Nyt isänikään ei ole minun kanssa
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Mitä itse?
Äiti merkitsee isälle enemmän kuin sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä itse?
Äiti merkitsee isälle enemmän kuin sinä?
?
Vierailija kirjoitti:
Kivikissa uusin aloitus.
Ei ole, hänen äitinsä ei ollut väkivaltainen, kehotti vain siivoamaan ja käyttäytymään hyvin, ja isänsä kuoli jo pari vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millä lailla väkivaltainen?
Sekä fyysisesti että henkisesti
Vierailija kirjoitti:
Kivikissa uusin aloitus.
Kuka on kivikissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saisiko tänään asiallisia vastauksia?
Olet tehnyt ainoastaan oikein ja suojelet itseäsi. Isästä paljastui nyt tässä ikävä puoli, ettei hänenkään kanssa ilmeisesti voi olla tekemisissä. Muualta löytyy ihmisiä jotka voivat olla ystäviäsi. Onko sukulaisissa muita jotka välttävät äitiä tai isää, voiko joku liittoutua sinua tukemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
V
Voisiko vanhemmilla olla eri käsitys tapahtumista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä lailla väkivaltainen?
Sekä fyysisesti että henkisesti
Ilmeisesti isäsikin saa samaa kohtelua osakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin 23, kun pistin välit poikki äidin kanssa.
Isä ei ole ikinä ollut läheinen, mutta silti yllätyin, kun hän lopetti yhteydenpidon sen jälkeen.
Mitä tästä pitäisi ajatella? Että isä on pelkuri ja nössykkä, joka on aina ollut äidin tossun alla. Hän ei ole ikinä uskaltanut sanoa äidille vastaan ja puolustaa meitä lapsia tyranni-äidiltä kun olin pieni, niin miksi se olisi muuttunut myöhemminkään?
Onhan se surullista. Mutta minä olen nyt aikuinen ja äiti itsekin. Ja tärkeintä on, että minä en tee samoja virheitä omien lasteni kanssa ja kannan vastuun tekemisistäni.
Välillä mietin, että minkälaista se olisi ollut ja minkälainen minusta olisi voinut tulla, jos olisi ollut välittävä ja terve perhe, mutta kun ei ollut... ei auta jossittelu.
Ikävä tilanne :( ystävälleni kävi vähän samalla tavalla. Hänen vanhempansa olivat vielä silloin yhdessä ja luulen äidin olleen henkisesti väkivaltainen myös isää kohtaan. Kai hän pakotti miestään valitsemaan joko itsensä tai lapsensa eikä mies sitten kyennyt vastustamaan vaimoaan. Vasta kun he erosivat alkoi ystäväni isä rakentamaan uudestaan välejä ystäväni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Selvä provo.
Miksi et usko, että tällaista voisi tapahtua?
Vierailija kirjoitti:
Minä olin 23, kun pistin välit poikki äidin kanssa.
Isä ei ole ikinä ollut läheinen, mutta silti yllätyin, kun hän lopetti yhteydenpidon sen jälkeen.
Mitä tästä pitäisi ajatella? Että isä on pelkuri ja nössykkä, joka on aina ollut äidin tossun alla. Hän ei ole ikinä uskaltanut sanoa äidille vastaan ja puolustaa meitä lapsia tyranni-äidiltä kun olin pieni, niin miksi se olisi muuttunut myöhemminkään?
Onhan se surullista. Mutta minä olen nyt aikuinen ja äiti itsekin. Ja tärkeintä on, että minä en tee samoja virheitä omien lasteni kanssa ja kannan vastuun tekemisistäni.
Välillä mietin, että minkälaista se olisi ollut ja minkälainen minusta olisi voinut tulla, jos olisi ollut välittävä ja terve perhe, mutta kun ei ollut... ei auta jossittelu.
Hyvä kun olet hyvä äiti lapsillesi
Mitä itse?