Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi lapsuuden takia

Minulla on ollut aika rankka lapsuus ja nuoruus. Isän paha alkoholismi ja vanhempien riitaisa ero. En ole ollut isäni kanssa missään tekemisissä vanhempieni eron jälkeen ja asuin äitini kanssa sitten kahdestaan. Äitini on usein itseään mollannut että ei pysty mihinkään ja aina haukkui itseään että näyttää niin rumalta eikä kehtaa mennä mihinkään sen näköisenä. Kuulin usein kuinka äiti itseään mollasi eikä arvostanut tai huolehtinut omasta terveydestään tai ulkonäöstään. Jonka johdosta minä olen saanut huonon itsetunnon nähtyäni miten äiti kohteli itseään eikä äitini myöskään minua koskaan kehunut.
Ammatti koulussa ollessani sairastuin pahaan masennukseen ja jouduin lopettamaan koulun kesken. Sen jälkeen olen vain kotona ollut tekemättä mitään.
Olen saanut aika huonot eväät elämääni. Isäni kanssa en ole tekemisissä, äitillä on omia ongelmia eikä osaa olla tukena. Minulla ei ole sisaruksia. Tavallaan välillä tuntuu tosi tyhjältä kun tuntuu että ei ole sitä ihanaa perhettä jonka luokse aina mennä kun tarve ja jotka auttaa tarvittaessa. En tiedä mitä tekisin elämälläni koska jotain haluan tehdä. Opiskella tai mennä töihin aloittaa joku kiva harrastus katsoa mitkä on ne mun kyvyt ja missä olen hyvä. Mutta se on tosi vaikeaa kun ei ole vanhempia tsemppaamassa tai kun on tosi huono itsetunto niin tosi vaikeaa ajatella positiivisesti asioista että osaan tai pystyn johonkin jos vain kovasti haluan. Parilla mun kaverilla on tosi mukavat vanhemmat ja ylipäätänsä perheet. Kaverit on jo opiskellut ja käyvät töissä ja tekevät sitä sun tätä jo tota.. Ja itse tuntuu että en ole saavuttanut yhtään mitään.
Haluaisin vain saada sen tunteen että minä voi myös pystyä asioihin jota haluan tavoitella. Miten saisin itsestäni rohkeamman, paremman itsetunnon omaavan ihmisen, ja positiivisia ajatuksia kun en niitä lapsuudessa saanut enkä oppinut.
Auttakaa.