Masentunut armeijassa
Moi, tulin armeijaan nyt kesällä, ja tulin ihan hyvin mielin tänne. Olen ennenkin tuntenut itseni masentuneeksi ja käynyt muutaman kerta terapeutilla, eli ei mikään uusi juttu. Ennen inttiä olin hyvässä kunnossa ja olin iloinen.
Mutta tässä viime kuussa sain tietää että en päässyt halumaani kouluun, ja luulen että se laukes jonkun masennus episoodin taas. Tunteet ovat tosi pinnalla ja motivaatiota ei ole mihinkään.
Miten toimia tällaisessa tilanteessa? Löytyykö armeijasta psykiatreja jonka kanssa voisi puhua?
Kommentit (9)
Poikani on nyt tyytyväinen sivari kärsittyään samasta.
Hänellä oli taustalla opiskeluun liittyvää ahdistusta, josta oli kärsinyt hammasta purren.
Vierailija kirjoitti:
Armeijassa toimii terveydenhuolto ja on hoitajaa ja lääkäriä eli jospa aloittaisit siitä, että hakeudut sinne juttelemaan. Psykiatria sinä et nyt heti tarvitse, mutta keskustelun aloitusta kyllä ja asioiden purkamista, se lähtee liikkeelle muusta ja kevyemmästä tasosta kuin vaatimalla heti erikoislääkärin tapaamista.
Valitettavasti näin korona-aikana pääsy terveydenhoitoon ja keskusteluavun saaminen on armeijassa paljon normiaikoja vaikeampaa. Näin ei pitäisi olla vaan päinvastoin, sitä pitäisi helpottaa. Valitettavasti puolustusvoimamme menee sen mukaan mikä heille on helpointa eikä juuri ajattele varusmiesten hyvinvointia kuin juhlapuheissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Armeijassa toimii terveydenhuolto ja on hoitajaa ja lääkäriä eli jospa aloittaisit siitä, että hakeudut sinne juttelemaan. Psykiatria sinä et nyt heti tarvitse, mutta keskustelun aloitusta kyllä ja asioiden purkamista, se lähtee liikkeelle muusta ja kevyemmästä tasosta kuin vaatimalla heti erikoislääkärin tapaamista.
Valitettavasti näin korona-aikana pääsy terveydenhoitoon ja keskusteluavun saaminen on armeijassa paljon normiaikoja vaikeampaa. Näin ei pitäisi olla vaan päinvastoin, sitä pitäisi helpottaa. Valitettavasti puolustusvoimamme menee sen mukaan mikä heille on helpointa eikä juuri ajattele varusmiesten hyvinvointia kuin juhlapuheissa.
Tämä on niin totta. Ihmettelin, kun omalla pojalla ollut ahdistusta, niin ei mitään tukea ole saanut. Aloittajalle suosittelisin sivariin siirtymistä ja sitä kautta terveyskeskuksen avun piiriin. Mutta tätä hän ei ehkä halunnut kuulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Armeijassa toimii terveydenhuolto ja on hoitajaa ja lääkäriä eli jospa aloittaisit siitä, että hakeudut sinne juttelemaan. Psykiatria sinä et nyt heti tarvitse, mutta keskustelun aloitusta kyllä ja asioiden purkamista, se lähtee liikkeelle muusta ja kevyemmästä tasosta kuin vaatimalla heti erikoislääkärin tapaamista.
Valitettavasti näin korona-aikana pääsy terveydenhoitoon ja keskusteluavun saaminen on armeijassa paljon normiaikoja vaikeampaa. Näin ei pitäisi olla vaan päinvastoin, sitä pitäisi helpottaa. Valitettavasti puolustusvoimamme menee sen mukaan mikä heille on helpointa eikä juuri ajattele varusmiesten hyvinvointia kuin juhlapuheissa.
Njaaah, poikani suoritti juuri armeijan ja pääsi sieltä nyt kesäkuussa, koko armeija-aikansa oli Koronan värittämää ja kyllä terveydenhuolto silti pelasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Armeijassa toimii terveydenhuolto ja on hoitajaa ja lääkäriä eli jospa aloittaisit siitä, että hakeudut sinne juttelemaan. Psykiatria sinä et nyt heti tarvitse, mutta keskustelun aloitusta kyllä ja asioiden purkamista, se lähtee liikkeelle muusta ja kevyemmästä tasosta kuin vaatimalla heti erikoislääkärin tapaamista.
Valitettavasti näin korona-aikana pääsy terveydenhoitoon ja keskusteluavun saaminen on armeijassa paljon normiaikoja vaikeampaa. Näin ei pitäisi olla vaan päinvastoin, sitä pitäisi helpottaa. Valitettavasti puolustusvoimamme menee sen mukaan mikä heille on helpointa eikä juuri ajattele varusmiesten hyvinvointia kuin juhlapuheissa.
Tämä on niin totta. Ihmettelin, kun omalla pojalla ollut ahdistusta, niin ei mitään tukea ole saanut. Aloittajalle suosittelisin sivariin siirtymistä ja sitä kautta terveyskeskuksen avun piiriin. Mutta tätä hän ei ehkä halunnut kuulla.
Varusmiehissä on tällä hetkellä valtavasti ahdistuneita nuoria miehiä jotka vain yrittävät sinnitellä. Jatkuva epävarmuus lomalle pääsystä (altistus ja karanteeni voi iskeä milloin vain) ja paljon entistä pidemmät kiinniolojaksot kuormittavat aivan eri tavalla kuin normiaikoina. Lisäksi varuskunnista on viety lähes kaikki normaalit vapaa-ajanviettomahdollisuudet kuten sotilaskoti, kuntosalit ja muut liikuntamahdollisuudet sekä iltavapaat.
Pelkään että meillä on kohta muutama ikäluokka joiden maanpuolustustahto on paljon heikompi koska kokevat olleensä lähinnä vankilassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Armeijassa toimii terveydenhuolto ja on hoitajaa ja lääkäriä eli jospa aloittaisit siitä, että hakeudut sinne juttelemaan. Psykiatria sinä et nyt heti tarvitse, mutta keskustelun aloitusta kyllä ja asioiden purkamista, se lähtee liikkeelle muusta ja kevyemmästä tasosta kuin vaatimalla heti erikoislääkärin tapaamista.
Valitettavasti näin korona-aikana pääsy terveydenhoitoon ja keskusteluavun saaminen on armeijassa paljon normiaikoja vaikeampaa. Näin ei pitäisi olla vaan päinvastoin, sitä pitäisi helpottaa. Valitettavasti puolustusvoimamme menee sen mukaan mikä heille on helpointa eikä juuri ajattele varusmiesten hyvinvointia kuin juhlapuheissa.
Njaaah, poikani suoritti juuri armeijan ja pääsi sieltä nyt kesäkuussa, koko armeija-aikansa oli Koronan värittämää ja kyllä terveydenhuolto silti pelasi.
Tilanne on pahentunut kesällä uuden saapumiserän tultua todella paljon. Esim. poikani varuskunnassa oli ensimmäisen palvelusviikon aikan enemmän tartuntoja kuin koko korona-aikana sitä ennen yhteensä.
Nyt koko ajan on joku joukko karanteenissa ja muut "kuplissa" joista pääsy jonnekin apua saamaan on kovan yrityksen takana.
Sivari ei mua kiinnosta, mutta tuntuu siltä että en vuotta täällä kestäisi, yritän nyt parhaani päästäkseen puolessa vuodessa pois täältä. Tämä tosiaan tuntuu enemmän vankilalta, kun ei paljon vapautta ole. Pitäisi vain nyt päästä puhumaan jonkun kanssa näistä omista ongelmista ettei tilanne huonone. :(
Ota yhteyttä siellä teidän tuvan johtajaan. En tiedä millä nimellä niitä kutsutaan. Hän tietää ohjata eteenpäin. Älä jää yksin, apua on saatavilla.
Armeijassa toimii terveydenhuolto ja on hoitajaa ja lääkäriä eli jospa aloittaisit siitä, että hakeudut sinne juttelemaan. Psykiatria sinä et nyt heti tarvitse, mutta keskustelun aloitusta kyllä ja asioiden purkamista, se lähtee liikkeelle muusta ja kevyemmästä tasosta kuin vaatimalla heti erikoislääkärin tapaamista.