Erosin 10 vuotta sitten lasteni isästä ja tuo eron hetki on jäänyt pysyvästi mieleen. Onko muilla eronneilla samanlainen

Sen muistan kun ekaa yötä olin uudessa kodissa niin ajattelin nukkumaan mennessä mitä minä paskalla kun ei ole peltokaan.

Mulla on toki välillä ne viime hetket mielessä, mutta sitten kun ajattelee myös sitä aiempia ja myöhempiä tapahtumia, niin mieli tasoittuu. Eivät ne muistot hyviksi ole muuttumassa, mutta eivät enää kalvaa.

Kaksi avoeroa (2007, 2019) muistan, koska ne oli aika dramaattiset. Oli väkivallan uhkaa jne. Kaksi muuta avoeroa oli hillitympiä (2000, 2011), enkä muista niistä paljon mitään. Joo, onhan noita avokkeja ollut.

Aila ikävää, että ette saa miestä jonka kanssa kelpaa olla kunnes kuolema erottaa. :O

Vierailija kirjoitti:

Aila ikävää, että ette saa miestä jonka kanssa kelpaa olla kunnes kuolema erottaa. :O

Jep, ei ole kukaan halunnut lapsia, eikä vienyt vihille vuosienkaan jälkeen. Erohan siinä tulee.

Kyllä käy mielessä jos ei joka päivä, niin viikottain. Erosta jo useampi vuosi, mutta oli yllättävä ja traumaattinen kokemus. Yhteisten lasten kautta olemme edelleen tiiviisti tekemisissä, mikä aina välillä laukaisee päälle vanhat muistot niin hyvässä kuin pahassa.