Mistä olette tienneet ennen eroa johtuuko ongelmat

Kun on 10 vuotta yrittänyt korjata tilannetta ja toinen ei tule yhtään vastaan, niin jossain kohtaa tuli itselle stoppi, ei vaan pysty enää. Siinä hetkessä annoin periksi ja muutin prosessin eroa kohti. Paras päätös ikinä. Molemmissa on vikaa, mutta yksin on vaikea tilannetta korjata. Ollaan väärät ihmiset toisillemme!

Jo ennen eroa huomasin, kuinka ahdistus ja paha olo haihtui, kun puoliso oli työmatkoilla. Ja tosiaan, nyt omassa kodissa ei tarvitse tuntea jatkuvaa pahaa oloa eikä kuulla, kuinka teen kaiken aina väärin, ja jos muutankin tapojani, silti kaikki menee väärin.

Av-palsta on täynnä eronneita ja karanneita. Varmaan olleet yhdessä jonkun narsisti-paloittelijan kanssa.

Vaikeinta näissä fiiliksissä, jos toinen ei halua erota, on haarukoida sitä, että meneekö asiat oikeasti parempaan vai huonompaan suuntaan ja kumman toimesta. Jos ne samat huonot hetket toistuu, mutta välissä on vähän parempiakin hetkiä, niin pitäisikö kalenterista katsoa miten usein ne huonommat tilanteet tulee ja arvioida siitä? Keskittyykö sitä itse vaan toisen heikkoihin hetkiin eikä noteeraa parannuksia taikka rehellisesti myönnä sitä miten itse vaikuttaa asioihin? Joka tapauksessa, oli niin tai näin, jos tätä on jaksanut x vuotta, niin mikä on ettei jaksa enää toista samanlaista? 

Onhan sitä siksi harkinta-aika. Käyttäkää se. Tai asettakaa yhdessä jokin aika, jonka vielä kumpikin yritätte parhaanne

Sairaalloinen mustasukkaisuus kaatoi avioliittomme. Mies oli mustasukkainen, yritti kontrolloida aivan kaikkea, eristää minut ystävistäni ja loppvaiheessa jopa se, että katsoin ajatuksissani ulos ikkunasta sai hänet kysymään "ketä sinä ajattelet?" Mustasukkaista ei vakuuta minkäänlaiset rakkaudenvalat. Aiheeton mustasukkaisuus on tuhoavaa parisuhteessa.