Kannattaako riita aina sopia
Syytin erästä ihmistä asioista joihin olin hänen käytöksessään pettynyt. Yritin saada hänet tilanteeseen, jossa joutuisi myöntämään virheensä. Pidin ennen tästä ihmisestä, enkä haluaisi olla riidoissa. Ollaan samassa yhteisössä ja haluaisin sopia, mutten enää tiedä onko se hyvä ajatus. En pysty luottamaan häneen, mutta haluaisin olla tekemisissä sen verran mitä tarvitsee. Mistä tietää, kannattaako riitaa sopia?
Kommentit (14)
Mä en edes jaksa riidellä. Ihan turhaa.
Oliko kyseessä ns mielipide kysymys?
Pyydä anteeksi ja kerro koko yhteisölle, että ainoa tarkoituksesi oli päästä nolaamaan tämä toinen ihminen. Et siinä kuitenkaan onneksi onnistunut, mutta olet vilpittömästi pahoillasi siitä, että toimit väärin.
Sama tilanne, mutta mahdotonta sopia, koska vastapuoli ei näe mitään vikaa tekemisessään.
On vaan tyytyminen tilanteeseen. Ihanne tietysti on, että voi sopia mutta se aina onnistu.
Miksi joillakin ihmisillä on niin hirmu tärkeää osoittaa olevansa oikeassa ja saada muut tilille virheistään? Onko joku oikeasti itse niin virheetön, että voi muilta vaatia sitä täydellisyyttä?
Vierailija kirjoitti:
Miksi joillakin ihmisillä on niin hirmu tärkeää osoittaa olevansa oikeassa ja saada muut tilille virheistään? Onko joku oikeasti itse niin virheetön, että voi muilta vaatia sitä täydellisyyttä?
Iloisesti unohdetaan ne omat virheet ja muistetaan muiden.
Siis kiusasit jotakuta lähelläsi ja koska hän ei pyytänyt anteeksi, niin ihmettelet nyt, että miten jatkaa. Sopimiseen tarvitaan kaksi, kiusaamiseen riittää yksi, joten ei sen toisen onneksi edes tarvitse sopia mitään, kunhan kertoo muille käytöksestäsi.
Aina kannattaa sopia. Eivät ihmiset ole niin pahoja mitä jotkut puhuvat. Pahimpia ovat ne joiden kanssa ei voi sopia.
Myös parisuhteet kannattaa päättää sovussa.
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne, mutta mahdotonta sopia, koska vastapuoli ei näe mitään vikaa tekemisessään.
On vaan tyytyminen tilanteeseen. Ihanne tietysti on, että voi sopia mutta se aina onnistu.
Joo samaa olin tulossa sanomaan, että ei pidä hyväksyä sellaista sovintoa, jossa vastapuoli ei tule puolitiehen vastaan. Toki sinä voit olla se, joka ensin pyytää anteeksi, mutta jos keskustelu luiskahtaa sellaiseksi, että vain sinun vikojasi käydään läpi ja pohditaan, millä ehdoilla toinen voi antaa sinulle anteeksi, on syytä perua anteeksipyyntö.
Oletko itse olettanut, kuinka toisen pitäisi toimia? Kun ei toimi, loukkaannutko siitä? Miksi hänen pitäisi toimia niin kuin tahdot? Jos näin on, en haluaisi olla kaverisi.
Kaveri suuttui asioista, joista toivoi minun tekevän. En vain tiennyt sellaisista toiveista mitään. Lisäksi asiat olivat ihan tyhmiä, tyyliin et kysynyt elokuviin vaan menit yksin. Itse on kuitenkin ollut melko joustamaton omissa tavoissaan, mutta en ole niistä hänelle huomautellut.
En kaipaa mitään teinikiukutteluja keski-ikäiseltä.
Riitaa ei aina voi sovittaa, joten parempi elää niin, ettei ole mitään soviteltavaa.
Kannattaa ainakin yrittää sovintoa. Yleensä siihen vastataan ja ainakin olet tehnyt oman osuutesi asian selvittämisen hyväksi.
En ole aina varma asiasta, jos kyseessä erilaiset katsontakannat ja toinen tehnyt jotain oikeasti loukkaavaa. Tälläistä ihmistä ei välttämättä koskaan saa näkemään "virheitään", jotkut kun kokevat oikeudekseen tehdä asioita jotka eivät ole suorastaan rikollisia, mutta eettisesti väärin. Kannattaa olla puheväleissä, mutta älä päästä tätä kyseistä enää niin lähelle itseäsi. Sinun ei tarvitse pyytää anteeksi, jos toinen ollut loukkaava.