Olisitko saanut psykologisesti paremmat eväät elämään, jos vanhempanne olisivat perustaneet perheen vanhemmassa iässä?

Kysymys on suunnattu niille, joiden vanhemmat perustivat perheen alle kolmekymppisinä.

Ihminen ei koskaan tule täydellisen virheettömäksi, niin se toki on. Jokaisella kuitenkin on psykologisia solmuja, jotka hän itse alkaa tunnistaa, tunnustaa ja korjata esim. kolmekymppisenä. Sitä ennen hän saattaa käyttäytyä tuhoisasti sitä huomaamatta, taistella mörköjä vastaan kuin ne sijaitsisivat itsen ulkopuolella, vaikka ne ovat hänen omia sisäisiä ongelmiaan.

Huonoa itsetuntoa, raivareita, ylivertaisuusvinoumaa, epävakautta, tietämättömyyttä jota ei itse ole tiedostanut, muiden syyllistämistä, itsekeskeisyyttä... Erilaisia ongelmia.

Olin itse mm. huonoitsetuntoinen ja mustasukkainen vielä kolmekymppiseksi tullessani, ja nyt ymmärrän että toistin vanhempieni käyttäytymismalleja joita heillä oli minun varhaislapsuudessa. Vanhempani perustivat perheen parikymppisinä eli hyvin nuorina.