Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Vertaileva kilpaileva kaveri

Vierailija
12.08.2021 |

Kaverini on aina kilpailtava vaikka kärsimyksellä. Aina on pistettävä paremmaksi. Kun kerroin vakavasta sairaudestani, alkoi selittämään vatsakivuistaan 20v sitten, että kyllä hän on pahempaa kokenut.

Samoin jos minulla tai jollain muulla tuttavalla on vaikea elämäntilanne, alkaa vertailu kuinka hänellä on aina ollut niin paljon vaikeampaa. Nekin jotain vanhoja juttuja, kuinka oli kiireistä ruuhkavusina ym. ihan peruselämän asioita.

Jos jotain ihmistä kehutaan, heti väliin supattamaan, eikö hän olekin kauniimpi ja mukavampi. Alkaa tosiaan kyllästyttää ja yritän vältellä jo henkilön seuraa. Olisiko joku persoonallisuushäiriö ihan. Onko teillä kokemusta vastaavista tyypeistä?

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
12.08.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sellainen ihminen haluaa sinulta vain ihailuasi, eikä ole kiinnostunut todellisesta yhteydestä.

Vierailija
2/3 |
12.08.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

On kokemusta. Olen ollut itsekin sellainen. Ei sitä itse huomaa, luulee vain osallistuvansa keskusteluun vertaiskokemuksella. 

Veikkaan, että mulla oli syynä samalla tavalla käyttäytynyt äiti. Olin siis lapsesta asti tottunut tuohon nokittamiseen. Vasta terapia ja vertaistuki auttoi minua näkemään tuon taipumuksen.

En ilmeisesti ole vieläkään täysin päässyt asiasta: vaikka olen kiinnittänyt huomiota omiin puheisiin, tunnun yhä uudelleen törmäävän tyyppeihin jotka aloittavat vertailun ja korkeammalle pääsemisen. Mulle riittäisi jo. Ja pahoitttelut kaikille minusta kärsineille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
12.08.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oletkohan saanut kiusaksesi minun entisen kollegani, joka yritti saada aikaan kilpailun vaikka sitten siitä, voiko kukaan olla kilpailuhenkisempi kuin hän ("mä olen ihan saiiiiiraaan kilpailuhenkinen"). Olen liian kiltti ja sovitteleva, joten siedin häntä ihan liian pitkään. En edes halunnut hänestä kaveria, mutta hän työntyi seuraani väkisin sen jälkeen, kun toinen kollegani oli kehaissut joitakin työtaitojani; hän halusi välttämättä päästä näyttämään, että varmasti oli minua parempi. Muiden edessä hän sentään vähän jarrutteli omakehujaan, mutta minä sain kuulla ihan suoraa puhetta siitä, kuinka hän oli kaunis (varsinkin minua kauniimpi, minähän olin kömpelö possu), älykäs (varsinkin minua älykkäämpi, minun kanssanihan oli vaikea saada mitään syvällistä irti) ja suosittu (onneksi minulla oli hänet, koska kukaan muu ei minua jaksaisi katsella). Ja kuten mainitsit, hänen epäonnistumisensakin olivat parempia kuin muilla: kun erään työkaverin otsatukka oli lipsahtanut vähän lyhyeksi, kuultiin kauhistelut siitä, kuinka tällä kehujakollegallani oli kymmenen vuotta aiemmin lipsahtanut vielä kamalammaksi, ja jälkeenpäin minä sain tarkemman selostuksen siitä, että kampaajallahan oli ollut vain tarkoituksena turmella hänen kauniita hiuksiaan ihan kateudesta.

Onneksi olimme vain satunnaisesti samoissa työtiloissa, joten minun oli helppo panna välit poikki, kun lopulta sietokykyni rajat tulivat vastaan. Kollega nimittäin meni naimisiin (käytännössä painosti useampia miehiä, kunnes yksi antoi periksi) ja alkoi varsin röyhkeästi parittaa minua kenelle tahansa, jotta voisimme olla sitten raskaana yhtaikaa. Ei tullut kauppoja.