Mummo toi liian vaikean puugha

siis mummo toi eilen liian vaikean puuhakirjan viittä vaille 4-vuotiaalle. Sellaisen, missä pitää osata melkein jo lukea (tai mun pitää lukea koko ajan) ja labyrintit ym. sellaista 6-7-v tasoa (tiedän kun olen luokanopettaja).



Muut tehtävät ovat tyyliä väritä r-ruudut ruskealla, v vihreällä, s sinisellä... mikä eläin ei kuulu joukkoon jne. Ei se siis suju vielä yksin.



Se on muuten oikein kiva puuhakirja. Meillä on myös 1 kk vauva, ja en ehdi koko ajan puuhastamaan. Tyttö ei anna sitä pois ja tuhertaa itkua sen kanssa, kun ei osaa...



Mummo soitti ja kysyi, että tykkäsikö tyttö kirjasta. Sanoin että täytyy keskittyä siihen vähän myöhemmin, kun nyt se on liian vaativa ja mä en nyt oo ehtinyt kunnolla neuvomaan. Mummo veti herneet nenään ja haukkui mua, että kyllä pitää esikoisellekin antaa huomiota jne. Suutuin vähän itsekin, ja sanoin, että tervetuloa tänne tekemään sitä puuhakirjaa ja antamaan huomiota, mulla menee paljon aikaa tuon vauvan kanssa, jolla ei oo vielä rytmiä. Mies on nyt rakennuksella (meille siis tulee uusi koti joskus ensi keväällä).



Nyt sitten vähän kaduttaa... ei olisi pitänyt suuttua. Olisitteko itse suuttuneet?

arvatenkin anoppi kyseessä...

että kyseessä on oma äitini, ei siis anoppi :-).



ap

kyllä yksin tee, kyllä niissä yleensä tarttee aikuiselta ainakin käynnistysapua. Niin että vähän huonosti olet junaillut homman... Olisit sanonut lapselle alun perin, että katsotaan sitä yhdessä joku pari juttua kerralla, kyllä sellainen pieni hetki aina löytyy. Tottakai kaikilta menee hermo, jos laitat lapsen yksin itkemään kirjan kanssa. Ja jos taas lapselta menee hermo, kun olet tehnyt hänen kanssan pienen hetken ja laitat kirjan pois, niin anna mennä. Ja jos mummo arvostelee asiattomasti, niin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Turha menettää siitä malttia.

pitkät sepustukset tänne tapahtuneesta. Menisit nyt tekemään sitä kirjaa tytön kanssa!

tuli joku vaipanvaihto ym. ja se keskeytyi.

Tyttö on tehnyt yksikseenkin värityskirjoja, hyvin yksinkertaisia labyrinttejä ja suosikkejaan pisteestä pisteeseen-tehtäviä, mutta niistäkin pitää olla sellaiset, jossa on suht selkeät ja helpot kuvat.

Mummo antoi sen siis tytölle käteen, mä olisin sen piilottanut hetkeksi, jos olisi mun kautta tullut.

Hän voi kyllä tehdä muutakin aika pitkään yksikseen, esim. muovailla tai piirrellä puolikin tuntia putkeen. Mä voin vaikka imettää, tiskailla tai tehdä ruokaa samalla. Hänelle riittää, että katson tuotokset ja kehun niitä.

ap

kyllä yksin tee, kyllä niissä yleensä tarttee aikuiselta ainakin käynnistysapua. Niin että vähän huonosti olet junaillut homman... Olisit sanonut lapselle alun perin, että katsotaan sitä yhdessä joku pari juttua kerralla, kyllä sellainen pieni hetki aina löytyy. Tottakai kaikilta menee hermo, jos laitat lapsen yksin itkemään kirjan kanssa. Ja jos taas lapselta menee hermo, kun olet tehnyt hänen kanssan pienen hetken ja laitat kirjan pois, niin anna mennä. Ja jos mummo arvostelee asiattomasti, niin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Turha menettää siitä malttia.

ja nyt vaatii huomiota, niin onko mahdollista, että antaisit sitä huomiota hänelle.

Vauva syliin tissi suuhun ja istutte vaikka keittiön pöydän ääreen tekemään sitä puuhakirjaa.

tuli joku vaipanvaihto ym. ja se keskeytyi. Tyttö on tehnyt yksikseenkin värityskirjoja, hyvin yksinkertaisia labyrinttejä ja suosikkejaan pisteestä pisteeseen-tehtäviä, mutta niistäkin pitää olla sellaiset, jossa on suht selkeät ja helpot kuvat. Mummo antoi sen siis tytölle käteen, mä olisin sen piilottanut hetkeksi, jos olisi mun kautta tullut. Hän voi kyllä tehdä muutakin aika pitkään yksikseen, esim. muovailla tai piirrellä puolikin tuntia putkeen. Mä voin vaikka imettää, tiskailla tai tehdä ruokaa samalla. Hänelle riittää, että katson tuotokset ja kehun niitä. ap

kyllä yksin tee, kyllä niissä yleensä tarttee aikuiselta ainakin käynnistysapua. Niin että vähän huonosti olet junaillut homman... Olisit sanonut lapselle alun perin, että katsotaan sitä yhdessä joku pari juttua kerralla, kyllä sellainen pieni hetki aina löytyy. Tottakai kaikilta menee hermo, jos laitat lapsen yksin itkemään kirjan kanssa. Ja jos taas lapselta menee hermo, kun olet tehnyt hänen kanssan pienen hetken ja laitat kirjan pois, niin anna mennä. Ja jos mummo arvostelee asiattomasti, niin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Turha menettää siitä malttia.

ja mulla on miniläppäri. Tyttö kuuntelee nyt musiikkia.



ap

kun läppäriä voit naputella samalla, kun imettää, mutta ei pysty puuhakirjan teossa auttamaan.

Ei niitä vauvanvaippojakaan kokoaikaa tarvitse vaihtaa vaipanvaihtoihin menee max. tunti päivässä. Useimmiten 15 min.riittää(siiskokopäivän yhteenlasketut vaihto kerrat) Miten kummassa se vauva vie sun kaiken ajan? Mitä se tekee sellaista, että et voi vanhempaa lasta autta?!

hän jätti kirjan ja laittoi cd:n päälle ja laulaa Satu Sopasen leikkitunti-lauluja ja mäkin siis laulan.

Huomiota siis annetaan... Mutta se kirja on liian vaikea neuvonnan kanssakin, taidan "hukata" sen vuodeksi.

ap

ja nyt vaatii huomiota, niin onko mahdollista, että antaisit sitä huomiota hänelle.

Vauva syliin tissi suuhun ja istutte vaikka keittiön pöydän ääreen tekemään sitä puuhakirjaa.

tuli joku vaipanvaihto ym. ja se keskeytyi. Tyttö on tehnyt yksikseenkin värityskirjoja, hyvin yksinkertaisia labyrinttejä ja suosikkejaan pisteestä pisteeseen-tehtäviä, mutta niistäkin pitää olla sellaiset, jossa on suht selkeät ja helpot kuvat. Mummo antoi sen siis tytölle käteen, mä olisin sen piilottanut hetkeksi, jos olisi mun kautta tullut. Hän voi kyllä tehdä muutakin aika pitkään yksikseen, esim. muovailla tai piirrellä puolikin tuntia putkeen. Mä voin vaikka imettää, tiskailla tai tehdä ruokaa samalla. Hänelle riittää, että katson tuotokset ja kehun niitä. ap

kyllä yksin tee, kyllä niissä yleensä tarttee aikuiselta ainakin käynnistysapua. Niin että vähän huonosti olet junaillut homman... Olisit sanonut lapselle alun perin, että katsotaan sitä yhdessä joku pari juttua kerralla, kyllä sellainen pieni hetki aina löytyy. Tottakai kaikilta menee hermo, jos laitat lapsen yksin itkemään kirjan kanssa. Ja jos taas lapselta menee hermo, kun olet tehnyt hänen kanssan pienen hetken ja laitat kirjan pois, niin anna mennä. Ja jos mummo arvostelee asiattomasti, niin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Turha menettää siitä malttia.

hankala tilanne, olisin suhtautunut samoin kuin sinä. Nyt on vaan toivottava, että tyttö unohtaa kirjan pian (poissa silmistä, poissa mielestä)

Minulla on 4 lasta ja kun kuopus oli vauva, ehdin tehdä esikoisen kanssa paljon tehtäviä, mitkä liittyivät puheenkehitykseen ja epäiltyyn lukihäiriöön. Lapsi oli kotihoidossa ja sain hyvät ohjeet ja tehtäväkirjaset, miten kuntoutin esikoista.



Aikaa se vaati, mulla kyllä sitä silti aina oli, vaikka oli 3 muutakin lasta kotona.

On ihan turha tehdä 4-vuotiaan kanssa tehtäväkirjaa, joka on tarkoitettu 7-vuotiaalle.

oltu paljon ulkona (2 otteeseen), ja leikittiin kissaperhettä (oma leikki, äitikissa ja vauvakissa) varmaan tunti (vauva nukkui). Ja luin Peppi-kirjaa hän sylissä 2 kappaletta. Nyt kaivoi tuossa sen puuhakirjan, kun vauva heräsi. Eli on osittain mustasukkaisuuttakin.

Nyt hän on jo ok. Mutta pointti ei oo se, vaan että ylipäätään liian vaikea kirja on liian vaikea kirja, oli vauvaa vai ei. Vähän kuin ekaluokkalaiselle heitettäisiin joku 5-luokkalaisen matikankirja eteen ja sanottaisiin että tee tuosta. Ei siinä auta, vaikka neuvoisi kuinka, kun taso on liian vaikea.

ap

kun läppäriä voit naputella samalla, kun imettää, mutta ei pysty puuhakirjan teossa auttamaan.

Ei niitä vauvanvaippojakaan kokoaikaa tarvitse vaihtaa vaipanvaihtoihin menee max. tunti päivässä. Useimmiten 15 min.riittää(siiskokopäivän yhteenlasketut vaihto kerrat) Miten kummassa se vauva vie sun kaiken ajan? Mitä se tekee sellaista, että et voi vanhempaa lasta autta?!

senkin että ei ole lapselle / lapsen itsetunnolle hyväksi , jos hälle annetaan liian vaikeita tehtäviä / tehtäväkirjoja....menee motivaatio pian koko puuhakirjoihin ja myöh. mahd. eskaritehtäviin. Eli hukkaa vaan kirja joksikin aikaa ;)



T: LTO & kolmen lapsen äiti

kun on tähän mennessä tehnyt mielellään niitä... no ehkä se unohtuu, kun otetaan joku kivempi kirja esiin.

Mummolle täytyy jotenkin sanoa nätisti, että kirja oli hyvä, mutta vähän isomman lapsen kirja ja tehdään sitä sitten kun on 5-6-vuotias ihan mielellään. Siinä oli muutama kiva askartelujuttu, joka voidaan kyllä tehdä jo nyt tässä syksyn mittaan.

Mä en oo niitä äitejä, jotka kuvittelee, että mun lapsi on niin nero, että voi tehdä jo alle 4 v 6-7-v:n tehtäviä...

ap

senkin että ei ole lapselle / lapsen itsetunnolle hyväksi , jos hälle annetaan liian vaikeita tehtäviä / tehtäväkirjoja....menee motivaatio pian koko puuhakirjoihin ja myöh. mahd. eskaritehtäviin. Eli hukkaa vaan kirja joksikin aikaa ;)

T: LTO & kolmen lapsen äiti

On ihan turha tehdä 4-vuotiaan kanssa tehtäväkirjaa, joka on tarkoitettu 7-vuotiaalle.

Kyllä meillä 4v on selvinnyt ihan hyvin 7 vuotiaiden puuhakirjoista. Huolissaan pitää olla jos ei selviä. Sen verran helpoiksi ne tehdään.

Eikö lapsi ymmärrä ohjeita jos äiti ne lukee? Voi olla ongelmia sanojen ymmärtämisessä. Lievää dysfasiaa esimerkiksi. Kannattaa seurata tarkkaan.

meillä siis ei oo 4 v, vaan täyttää marraskuun lopulla 4.

Toiseksi ei oo järkeä tehdä liian vaikeita tehtäviä, jos pitää koko ajan selittää niitä tarkemmin kuin ikätasolleen tarkoitetuista. Ja koko ajan vahtia, meneekö oikein vai ei. Motivaatio kärsii, ja jos epäonnistuu, tulee ihan turhaan tunne, ettei osaakaan.

Mä olin itse ajatellut, että seuraavaksi kokeillaan jotain niitä helmitöitä ja ompelukuvia ja pikkuhiljaa edetään vaikeampiin juttuihin.

ap

On ihan turha tehdä 4-vuotiaan kanssa tehtäväkirjaa, joka on tarkoitettu 7-vuotiaalle.

Kyllä meillä 4v on selvinnyt ihan hyvin 7 vuotiaiden puuhakirjoista. Huolissaan pitää olla jos ei selviä. Sen verran helpoiksi ne tehdään.

Eikö lapsi ymmärrä ohjeita jos äiti ne lukee? Voi olla ongelmia sanojen ymmärtämisessä. Lievää dysfasiaa esimerkiksi. Kannattaa seurata tarkkaan.

niin sanot vain, että kirja on isommalle lapselle tarkoitettu. Äitisi ei varmaan ole tullut ajatelleeksi kun osti (tai pitää lastenlastaan nerona :)). Tyttö unohtaa kirjan pian ja voit laittaa sen odottamaan.

En ehkä olisi suuttunut, mutta helppohan se on sanoa ...

Se on sinun kuopuksesi, joka on kehitysviiveinen mykkä lukihäirikkö.