Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä oikeusprosessi tapaamisoikeudesta pitää sisällään?
11.08.2021 |
Kiitos jo etukäteen vastauksista.
Erosta on yli vuosikymmenen. Lapsi on varttunut sellaiseen ikään, että kokee haluavansa voida kieltäytyä tapaamasta etävanhempaa. Hän kokee, että etä jyrää hänet kaikessa ja samassa paikassa oleminen on tuskaa. Hänen mielestään kyse ei ole oikeudesta tavata, ei edes velvollisuudesta, vaan pakottamisesta.
Etä ei usko, että lapsen vastustus on aitoa, eikä hän muutenkaan tyypillisesti ole hyväksynyt sitä,että kukaan vastustaisi häntä. Hän onkin uhannut lasta suoraan, että katsotaan oikeudessa mitä tuomari päättää ja että luuleksä että sua muka kuunneltaisiin. Aikuiset päättää!
Kommentit (14)
Jos lapsi yli 12v, hänen mielipiteensä huomioidaan. Ja suurinpiirtein 15v ylöspäin mennään kuten lapsi haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi on yli 12 niin hän saa itse päättää. Ei siihen oikeudenkäyntiä tarvita.
Etä haluaa osoittaa lapselle valtaa oikeudenkäynnin muodossa. Hän on luvannut lapselle tehdä kaikkensa, että lapsi tottelee mitä etä haluaa. Etä saa oikeusapua ilmaiseksi, joten kynnystä oikeisprosesseille ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi on yli 12 niin hän saa itse päättää. Ei siihen oikeudenkäyntiä tarvita.
Etä haluaa osoittaa lapselle valtaa oikeudenkäynnin muodossa. Hän on luvannut lapselle tehdä kaikkensa, että lapsi tottelee mitä etä haluaa. Etä saa oikeusapua ilmaiseksi, joten kynnystä oikeisprosesseille ei ole.
No aikuisena ei varmaan mene vapaaehtoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi on yli 12 niin hän saa itse päättää. Ei siihen oikeudenkäyntiä tarvita.
Etä haluaa osoittaa lapselle valtaa oikeudenkäynnin muodossa. Hän on luvannut lapselle tehdä kaikkensa, että lapsi tottelee mitä etä haluaa. Etä saa oikeusapua ilmaiseksi, joten kynnystä oikeisprosesseille ei ole.
No aikuisena ei varmaan mene vapaaehtoisesti.
Tuskin menee. Mutta siihenkin on vielä aikaa.
Vaikka toistellaan, että riitaan tarvitaan kaksi ja että lähivanhempi ei saa osallistaa lasta konfliktiin, niin kyllä jossain vaiheessa lapsi ihan itse alkaa ottaa etäisyyttä ihmiseen, joka ihan tietoisesti kohtelee häntä hänen mielestään todella huonosti, jonka sanaan ei voi luottaa ja josta oikeasti tietää niin vähän, ettei voi edes koulussa tehdä kirjoitelmaa (viime vuonna oli aiheena haastatella isää isän ammatista/työstä, mutta ei tiedä mitä isä edes päivät pitkät tekee, onko töissä vai sairaslomalla vai oleskelee muuten vain eikä näistä ole lupaa edes kysyä).
Lapsi toivoo, että pääsisi ajattelemasta tapaamisia ja miettimästä mitä oikeudessa tapahtuu. Ei oikein ole kuitenkaan mitään mitä voisi tehdä. Kun hakemus tulee, on siihen vastattava ja selvää on, että vieraannutuksesta syytetään lähivanhempaa, vaikka lapsi on vieraantunut etävanhemman oman käytöksen vuoksi.
Eikö tosiaan kenelläkään ole omakohtaista kokemusta tai läheltä seurattua taikka työn puolesta tuttua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö tosiaan kenelläkään ole omakohtaista kokemusta tai läheltä seurattua taikka työn puolesta tuttua?
Työskentelen lastensuojelun sijaishuollossa. Meillä 12 -vuotias lapsi saa ihan itse päättää meneekö tapaamaan huoltajaansa vai ei. Ei tuonikäistä voi pakottaa.
No siinä katsotaan, mitä osapuolet vaativat ja puntaroidaan olosuhteet molempien luona, haastatellaan (tai katsotaan lausuntoja) mahdollisia mukana olevia viranomaisia (perheterapia, lasu, poliisi, lääkäri jne.). Aina parempi, jos mukana ei ole näitä ylimääräisiä tekijöitä, joilla omat egot ja intressit pelissä, ja joille se toinen vanhempi on voinut syöttää vaikka mitä huttua. Ilman näitä, olennaista on lapsen ikä, vanhempien välit ja asumisetäisyys. Eli lapsi alle 3v., huonot välit ja kaukana toisistaan asuminen, ei ainakaan mitään viikko-viikkojuttuja aleta.
Jos epäillään jotain häikkää jommankumman asumisoloissa, sossut tekee olosuhdeselvityksen. Tämä viivästyttää prosessia n. puolella vuodella. Lasta voidaan kuulla myös, mutta vasta 12v. (tai lähellä) puheilla on painoarvoa. Homma voi kääntyä niinkin, että olet muka manipuloinut lapsen mielipiteen, vaikket olisikaan. Jos olet estänyt tapaamisia, se on todella huono juttu. Onhan se sinänsä tärkeä selvittää, missä määrin kyse ole vanhempien välisistä egoristiriidoista, mutta myös ainakin lasun sossujen omat egot voivat synnyttää varsinaisen sopan. Käräjistä voi valittaa hoviin, ja koko prosessi voi kaikkiaan kestää vuosia.
Mutta, jos lapsi on yli 12v., tuskin oikeuteen edes lähdetään. Tai voihan sinne lähteä, mutta päätöksellä ei ole käytännön merkitystä, koska sitä ei kukaan laita täytäntöön. Eli käytännössä yli 12v. päättää itse. Lapsen etu tulee olla homman nimenä. Vanhemmissa voi olla monenlaisia vikoja ja silti voivat olla lapselle tärkeitä, mutta jos on oikeasti lähinnä paha olla toisen vanhemman luona, niin eipä sinne sitten kannata mennä. Lasta on tärkeää kuulla ja kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No siinä katsotaan, mitä osapuolet vaativat ja puntaroidaan olosuhteet molempien luona, haastatellaan (tai katsotaan lausuntoja) mahdollisia mukana olevia viranomaisia (perheterapia, lasu, poliisi, lääkäri jne.). Aina parempi, jos mukana ei ole näitä ylimääräisiä tekijöitä, joilla omat egot ja intressit pelissä, ja joille se toinen vanhempi on voinut syöttää vaikka mitä huttua. Ilman näitä, olennaista on lapsen ikä, vanhempien välit ja asumisetäisyys. Eli lapsi alle 3v., huonot välit ja kaukana toisistaan asuminen, ei ainakaan mitään viikko-viikkojuttuja aleta.
Jos epäillään jotain häikkää jommankumman asumisoloissa, sossut tekee olosuhdeselvityksen. Tämä viivästyttää prosessia n. puolella vuodella. Lasta voidaan kuulla myös, mutta vasta 12v. (tai lähellä) puheilla on painoarvoa. Homma voi kääntyä niinkin, että olet muka manipuloinut lapsen mielipiteen, vaikket olisikaan. Jos olet estänyt tapaamisia, se on todella huono juttu. Onhan se sinänsä tärkeä selvittää, missä määrin kyse ole vanhempien välisistä egoristiriidoista, mutta myös ainakin lasun sossujen omat egot voivat synnyttää varsinaisen sopan. Käräjistä voi valittaa hoviin, ja koko prosessi voi kaikkiaan kestää vuosia.
Mutta, jos lapsi on yli 12v., tuskin oikeuteen edes lähdetään. Tai voihan sinne lähteä, mutta päätöksellä ei ole käytännön merkitystä, koska sitä ei kukaan laita täytäntöön. Eli käytännössä yli 12v. päättää itse. Lapsen etu tulee olla homman nimenä. Vanhemmissa voi olla monenlaisia vikoja ja silti voivat olla lapselle tärkeitä, mutta jos on oikeasti lähinnä paha olla toisen vanhemman luona, niin eipä sinne sitten kannata mennä. Lasta on tärkeää kuulla ja kuunnella.
Kiitos yksityiskohtaisesta ja oivaltavasta vastauksesta. Näinhän tilanne juuri on, että etävanhempi on jo tehtaillut esimerkiksi perättömiä lastensuojeluilmoituksia silloin, jos syystä tai toisesta hän on kokenut että lapsi ei noudata hänen tahtoaan. Meitä nämä ovat kuormittaneet kovasti, koska kyllähän niissä on syyllisyysolettama samalla kun ilmoittaja on arvostettu, vastuullinen huolen ilmaisija. Lapsen luottamus viranomaisiin on kärsinyt, koska hänen mielestään pitäisi puhua totta ja aikuisten pitäisi pyrkiä tunnistamaan totuus.
Lapsi on täyttänyt 12 vuotta, mutta käsittääkseni tuomioistuin ei voi hylätä hakemusta pelkän iän perusteella, vaan pitää kartoittaa lapsen mielipide ja miten se on muodostunut. Lapsi kokee jo ihan nämä lastensuojeluilmoitukset ja oikeusjutuilla uhkailut hyökkäyksenä itseään kohtaan ja suhtautuminen etävanhempaan on yhä varautuneempi. Epäilen kuitenkin, että vieraannuttamiseksi kaikki tulkitaan lopulta sittenkin ja etävanhempi pääsee näyttämään voimansa myös oikeuden kautta. Hänelle se on ilmaista kaikki valitusmenettelyineen kaikkineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tosiaan kenelläkään ole omakohtaista kokemusta tai läheltä seurattua taikka työn puolesta tuttua?
Työskentelen lastensuojelun sijaishuollossa. Meillä 12 -vuotias lapsi saa ihan itse päättää meneekö tapaamaan huoltajaansa vai ei. Ei tuonikäistä voi pakottaa.
Käytännöt ovat erilaiset silloin, kun lapsi on sijaishuollossa. Näissä tilanteissa muiden muassa ymmärretään, että lapsella on toisinaan tarve rauhoittumiseen ja saada etäisyyttä kaikkeen tapahtuneeseen ja että todellakin tiivis yhteydenpito biologiseen vanhempaan voi olla lapselle kuormitus ja rikkoa hänen perusturvallisuuden tunnettaan. Huostaanotettujen lasten osalta yhteydenpitorajoitukset eivät ole kovinkaan poikkeuksellisia.
Sitä vastoin tilanteessa, jossa esimerkiksi lähivanhempi on lähtenyt väkivaltaisesta suhteesta on hänen edelleen altistettava itsensä ja lapsensa väkivaltaisen ihmisen toiminnalle, koska sokeasti ajatellaan, että lapsen suhde biologiseen vanhempaansa on hänelle parasta. Tiedetään kuitenkin, että väkivalta jatkuu usein eron jälkeenkin ja välineenä on lapsi. Yhteydenpitoa ei kuitenkaan rajoiteta oikeastaan koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tosiaan kenelläkään ole omakohtaista kokemusta tai läheltä seurattua taikka työn puolesta tuttua?
Työskentelen lastensuojelun sijaishuollossa. Meillä 12 -vuotias lapsi saa ihan itse päättää meneekö tapaamaan huoltajaansa vai ei. Ei tuonikäistä voi pakottaa.
Jep. Tämä. Kuulostaa minusta aloittajan mies narsistilta, he haluavat yleensä vain valtaa ja hallita/määrätä. Ei ota huomioon niiden kantaa ketä yrittää hallita tai mielipiteitä tai mielen tahtoa edes kuulee vain itsensä. Muissa myös aina vika ja kääntävät kaiken että itse on aina hyvä. Puhuvat myös ristiin kun alkaa katsomaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siinä katsotaan, mitä osapuolet vaativat ja puntaroidaan olosuhteet molempien luona, haastatellaan (tai katsotaan lausuntoja) mahdollisia mukana olevia viranomaisia (perheterapia, lasu, poliisi, lääkäri jne.). Aina parempi, jos mukana ei ole näitä ylimääräisiä tekijöitä, joilla omat egot ja intressit pelissä, ja joille se toinen vanhempi on voinut syöttää vaikka mitä huttua. Ilman näitä, olennaista on lapsen ikä, vanhempien välit ja asumisetäisyys. Eli lapsi alle 3v., huonot välit ja kaukana toisistaan asuminen, ei ainakaan mitään viikko-viikkojuttuja aleta.
Jos epäillään jotain häikkää jommankumman asumisoloissa, sossut tekee olosuhdeselvityksen. Tämä viivästyttää prosessia n. puolella vuodella. Lasta voidaan kuulla myös, mutta vasta 12v. (tai lähellä) puheilla on painoarvoa. Homma voi kääntyä niinkin, että olet muka manipuloinut lapsen mielipiteen, vaikket olisikaan. Jos olet estänyt tapaamisia, se on todella huono juttu. Onhan se sinänsä tärkeä selvittää, missä määrin kyse ole vanhempien välisistä egoristiriidoista, mutta myös ainakin lasun sossujen omat egot voivat synnyttää varsinaisen sopan. Käräjistä voi valittaa hoviin, ja koko prosessi voi kaikkiaan kestää vuosia.
Mutta, jos lapsi on yli 12v., tuskin oikeuteen edes lähdetään. Tai voihan sinne lähteä, mutta päätöksellä ei ole käytännön merkitystä, koska sitä ei kukaan laita täytäntöön. Eli käytännössä yli 12v. päättää itse. Lapsen etu tulee olla homman nimenä. Vanhemmissa voi olla monenlaisia vikoja ja silti voivat olla lapselle tärkeitä, mutta jos on oikeasti lähinnä paha olla toisen vanhemman luona, niin eipä sinne sitten kannata mennä. Lasta on tärkeää kuulla ja kuunnella.
Kiitos yksityiskohtaisesta ja oivaltavasta vastauksesta. Näinhän tilanne juuri on, että etävanhempi on jo tehtaillut esimerkiksi perättömiä lastensuojeluilmoituksia silloin, jos syystä tai toisesta hän on kokenut että lapsi ei noudata hänen tahtoaan. Meitä nämä ovat kuormittaneet kovasti, koska kyllähän niissä on syyllisyysolettama samalla kun ilmoittaja on arvostettu, vastuullinen huolen ilmaisija. Lapsen luottamus viranomaisiin on kärsinyt, koska hänen mielestään pitäisi puhua totta ja aikuisten pitäisi pyrkiä tunnistamaan totuus.
Lapsi on täyttänyt 12 vuotta, mutta käsittääkseni tuomioistuin ei voi hylätä hakemusta pelkän iän perusteella, vaan pitää kartoittaa lapsen mielipide ja miten se on muodostunut. Lapsi kokee jo ihan nämä lastensuojeluilmoitukset ja oikeusjutuilla uhkailut hyökkäyksenä itseään kohtaan ja suhtautuminen etävanhempaan on yhä varautuneempi. Epäilen kuitenkin, että vieraannuttamiseksi kaikki tulkitaan lopulta sittenkin ja etävanhempi pääsee näyttämään voimansa myös oikeuden kautta. Hänelle se on ilmaista kaikki valitusmenettelyineen kaikkineen.
Narsisti mies. Pyydä apua muilta. T. Omaa kokemusta (perättömiä ilmoituksia ja koko ajan saa pelätä mitä keksii) ja lapsi vasta pieni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tosiaan kenelläkään ole omakohtaista kokemusta tai läheltä seurattua taikka työn puolesta tuttua?
Työskentelen lastensuojelun sijaishuollossa. Meillä 12 -vuotias lapsi saa ihan itse päättää meneekö tapaamaan huoltajaansa vai ei. Ei tuonikäistä voi pakottaa.
Käytännöt ovat erilaiset silloin, kun lapsi on sijaishuollossa. Näissä tilanteissa muiden muassa ymmärretään, että lapsella on toisinaan tarve rauhoittumiseen ja saada etäisyyttä kaikkeen tapahtuneeseen ja että todellakin tiivis yhteydenpito biologiseen vanhempaan voi olla lapselle kuormitus ja rikkoa hänen perusturvallisuuden tunnettaan. Huostaanotettujen lasten osalta yhteydenpitorajoitukset eivät ole kovinkaan poikkeuksellisia.
Sitä vastoin tilanteessa, jossa esimerkiksi lähivanhempi on lähtenyt väkivaltaisesta suhteesta on hänen edelleen altistettava itsensä ja lapsensa väkivaltaisen ihmisen toiminnalle, koska sokeasti ajatellaan, että lapsen suhde biologiseen vanhempaansa on hänelle parasta. Tiedetään kuitenkin, että väkivalta jatkuu usein eron jälkeenkin ja välineenä on lapsi. Yhteydenpitoa ei kuitenkaan rajoiteta oikeastaan koskaan.
Tuo on todella väärin🧐🤔🤬 pitäisi huolestua jos tieto että toinen väkivaltainen ja syynätä paremmin. Ei ole tuomittu aiemmin? Jos on sekin kertoo jo että saattaa olla vaaraksi lapselle jos on taustaa aikuisten pahoinpitelyistä ja väkivaltaisuudesta. En usko että väkivaltainen ihminen on (usein fyysisen lisäksi henkisesti pelottelee Fyysisellä väkivallalla) hyväksi lapselle tai turvaa turvallista elämää jos tälläinen riski. Pitäisi ottaa aina huomioon ja toisen vanhemman huoli jos näyttöä tai useita tapauksia joista pelko ja huoli et lapselle käy jtn. Sokeasti vain annetaan usein väkivaltaiselle vanhemmalle kun uskotaan näiden puheisiin ja et kaikki haluaa ja pystyy olemaan rakastavia ja normaaleita muille. NOT. Minun merkkaisin potilakettomuksiin jos toinen vanhempi esittää huolen että pelkää lapselle tapahtuu jtn et se on ainakin tiedossa. Viranomaisten tehtävä auttaa ja juttua avun muodossa.👍🧐🤨🤨👋🏻
Alue: Aihe vapaa
Jos lapsi on yli 12 niin hän saa itse päättää. Ei siihen oikeudenkäyntiä tarvita.