Millainen on hyvä terapeutti? Kokemuksia terapiasuhteista?

Olen itse terapeutti. Kyllä, nuo kuvaamasi ärsyynnyksen ym. tunteet ovat normaaleja ja kuuluvat asiaan. Kun liikutaan tunne-elämän syvillä vesillä, nousee esille tarpeita ja toiveita, joihin terapeutti ei voi vastata. Terapiassa edistyminen tapahtuu juuri peilaamalla omia ajatuksia ja tuntemuksia terapeuttiin. Kerrot itse, että pientä edistystä on tapahtunut, ja kuvailet terapeuttiasi positiivisesti. En nyt epäilisi, että terapeutti olisi sopimaton.

Sellainen, joka jättää leikin kesken eli lopettaa terapiasi.

Kuulostaa, että terapiasi etenee hyvin.

Tuo on ihan normaalia.

Kiitos kommenteista tähän saakka! Tällaista pientä varmistusta nyt tarvitsin, ja myös näin itsekin halua ajatella, vaikka tunteen myllertääkin. Terapiani on vielä verrattain alussa, joten koetan kovasti löytää myös luottamusta uudehkoon ihmiseen - etenkin, kun olen hairahtunut aiemmin ihmissuhteisiin, joissa on ollut henkistä ja jopa fyysistä väkivaltaa. Omaan myös traumataustaa lapsuudesta. Mutta päivä kerrallaan. Ei ole helppoja juttuja nämä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista tähän saakka! Tällaista pientä varmistusta nyt tarvitsin, ja myös näin itsekin halua ajatella, vaikka tunteen myllertääkin. Terapiani on vielä verrattain alussa, joten koetan kovasti löytää myös luottamusta uudehkoon ihmiseen - etenkin, kun olen hairahtunut aiemmin ihmissuhteisiin, joissa on ollut henkistä ja jopa fyysistä väkivaltaa. Omaan myös traumataustaa lapsuudesta. Mutta päivä kerrallaan. Ei ole helppoja juttuja nämä. Ap

Itse kävin aikoinani terapiassa traumalapsuuden vuoksi. Terapia suhde on hyvä, kun molemmat ovat avoimia ja luottavaisia. Mitä pieneen jälkeen tulee, omalla kohdalla tarkoittaa sitä, kun kompastun, voin itkeä ja mielessä purkaa tuntojani terapeutille.

Tiedän, että hän kuuntelisi minua ja muistan myös miten siitä selvisin. Toivon sinulle hyvää ja onnistumisen tunteita.

Mulle tärkeintä oli luottamus, eli että terapeutille sain puhua mistä vain eikä tullut vähättelyä takaisin.

Mulle hyödyllisintä oli se, että terapeutti auttoi näkemään asioita toisista näkökulmista eikä vain siitä omasta vinksahtaneesta vinkkelistäni. Se vaatii sitä, että ei voi vain myötäillä, vaan on keksittävä tapa houkutella asiakasta kyseenalaistamaan se oma ajattelu- tai toimintamalli niin pienin askelin, ettei tule tarvetta paeta kokonaan sen puolustusmuurin taakse turvaan, vaan uskaltaa jäädä paikoilleen ka avata mieltänsä uusille ajatuksille vaikean asian kanssa.

Terapia on hirveän raskasta ja uuvuttavaa, on normaalia olla ihan poikki istuntojen jäljeen. Se tarkoittaa, että oot käyttäny energiaa asioiden käsittelyyn, ja se tarkoittaa, että asioita ootte saanu työstettyä eteenpäin. Itellä helpotti puolen vuoden jälkeen sen verran, ettei tarvinnu aina koko terapiatuokion jälkeistä loppuiltaa maata vain sängyllä itsereflektion uuvuttamana. :)

Terapeutin pitää kannustaa ja tukea, muttei kompata ja lähteä mukaan kaikkeen, mitä asiakas sanoo. Viimeksi mainittu saattaa olla kivaa hetken, muttei auta varsinaisesti paranemisprosessissa, saattaa jopa pahentaa sitä.

Hänen pitää kysyä hyviä kysymyksiä ja saada asiakas itse miettimään sairastumisensa syitä ja vaikutuksia ja sitä, miten suosta voi nousta. Hyvä terapeutti myös opettaa tekniikoita tarvittaessa siihen, miten esimerkiksi OCD-tyyppinen vatvonta on keskeytettävissä ja miten ahdistuksen iskiessä voi pyrkiä olotilaa rentouttamaan.

Ja tietenkin terapeuttiin pitää asiakkaan voida luottaa niin, ettei tämä lavertele mitään eteenpäin - perusasia - ja ettei tämä yllättäen töksäytä loukkaavia asioita. Tunnetason luottamus kuulostaa itsestäänselvältä, muttei ole sitä, koska me kaikki olemme erilaisia ja se, mitä joku pitää asiaankuuluvana reaktiona voi toiselle olla loukkaavaa.

Vastaan siis terapiassa käyvän nuoren äitinä, ollaan näistä paljon lapsen kanssa juteltu.

Hei sinä alapeukuttaja, ikävää, jos olet pettynyt omiin mahdollisiin terapiakokemuksiisi. Voin kuitenkin luvata, alapeukuttelu täällä ei paranna oloasi. 

Kiitos teille muille jälleen todella hyvistä ja avaavista kommenteista! Huomaan, että itselläni on paljonkin ajatusmalleja, joita joudun kyseenalaistamaan. Sitä ikäänkuin hakee sitä uutta normaalia, kun ennen elämäänsä on elänyt siitä pahasta olostaan ja traumoistaan käsin. Ja hyvin kuvaavaa myös tämä uupumus terapiakertojen jälkeen, huomaan itsekin jo uupuvani tähän jatkuvaan itsereflektioon ja analysointiin. Mutta ehkä sekin on jo positiivista, että alkaa hieman jo kaivata muutakin sisältöä päiviinsä. Huhhei. Mutta pikkuhiljaa! Ap

Sellainen, johon sinä pystyt luottamaan. Itse kävin terapiaa aloittaessa useamman terapeutin luona yhden kerran juttelemassa. Mietin kovastikin, että mistä tunnistaa hyvän ja itselleen sopivan terapeutin. Koska ei ne muutkaan huonoja olleet. Mutta sitten kun menin viimeisen luokse, tiesin, että tässä hän on. Paikka tuntui hyvältä, minun oli helppo kertoa asioistani, pystyin luottamaan samantien. 

Ja siis ristiriitaiset tunteet ja ärtymys on ihan normaalia terapiaprosessissa.

Kuuntele itseäsi, mistä ärtymys nousee?

Nostan tätä. Kuinka olette uskaltaneet ilmaista vihan ja ärtymyksen tunteita terapeuttia kohtaan? Ja onko teillä, jotka olette terapiassa käyneet, herännyt jossakin vaiheessa vastustusta? Ts. että alatte listaamaan kaikkia terapeutin sanomisia, jotka vähänkään vaivaavat/ ärsyttävät, ja haluaisitte vain haastaa riitaa.