Eskariahdistus!

Meillä eskarilainen poika,ollut aiemmin pph:llä,päiväkodissa ja kerhoissa.Ekan eskaripäivän jälkeen tuli stoppi.On roikkunut jalassa ja itkenyt.Itku ei ole loppunut lähtöni jälkeen vaan on muuttunut hysteeriseksi koko päivän kestäväksi itkuksi.Mitään ei ole tietääkseni tapahtunut?Haluaa vain toiseen eskariin...

siellä "ahdistaa"? Selität että vasta pikkuhiljaa näkee mitä siellä tehdään. Ja ainakin meillä on paljon leikkiä eskarissa. Voisitko pyytää open kanssa keskustelua niin että olisi paikalla ope, sinä ja lapsi? Jotenkinhan tuosta tilanteesta on yli päästävä tai eka luokka tulee olemaan kamala.

Kyllä se varmaan ajan kanssa helpottuu

oli tuollaista kaksi vuotta sitten kun esikoinen meni eskariin. Ratkaisin ongelman sillä, että juteltiin joka aamu että jos jää reippaasti eskariin aamulla, niin kun haen hänet pois niin tehdään joku kiva juttu, käydään jossain kivassa paikassa tai ostetaan jotain pientä. Muutama päivä näin ja sitten muutettiin niin että jos koko viikko menee hyvin, niin jotakin kivaa perjantaina, jne. Auttoi meillä hyvin, eikä tuota jatkettu pitkään. Kannattaa siis ainakin kokeilla jos auttaisi teilläkin.



Nyt esikoinen on meillä jo reipas tokaluokkalainen.

Meillä on ensi viikolla keskustelu eskarissa. Ymmärrän tietysti, että alku voi olla hankalaa, poika on muutenkin todella hitaasti lämpiävä. Ihan tällaista en silti odottanut.



Oman mausteensa tuo se, että eskari on koulussa, ja etenkin syöminen ruokalassa (paikalla koululaisiakin) kammottaa, ja on vielä tosi nirso ruoan suhteen. En ole ihan pumpulissa mielestäni kasvattanut, mutta ilmeisesti on liian monta "pakko tehdä" -juttua tullut liian lyhyessä ajassa.



Ylipäänsäkin ihmettelen vähän, että miksi eskari on nykyisin niin massiivinen, viitenä päivänä viikossa neljä tuntia. Itse arvelisin, että puoletkin tuosta ajasta riittäisi. Mitä olen kuullut, ekaluokkalaisilla on pehmeän laskun ajan jopa lyhyemmät koulupäivät.



Kai monilla lapsilla on tuossa iässä sellainen hinku lähteä kouluun ja tulla isoksi, mutta minun pojallani ei vähääkään! Laskee jo sitäkin, kuinka monta vuotta joutuu vielä käymään koulua. Hokee vaan, että miksei voisi opetella asioita kotona.



Ahdistavinta kaikesta on se, että itselläni koulunalku oli aivan hirveä, olin jostain syystä mielettömän ujo ja tulin kiusatuksi jne. Ei siihen mitenkään puututtu. Peruskoulu on nykyisin onneksi vain kaukainen muisto, mutta tietysti tämä pojan tilanne repii vanhat haavat auki :( Pelkään kovasti, että pojallani tulee sama helvetti vastaan. Muistan sen tunteen. Olisin halunnut aina vain olla kotona ja leikkiä ja opetellä siellä asioita ja sieltä käsin tutustua muihin lapsiin. Koulu paikkana oli pelottava. Tietysti yritän parhaani mukaan puhua pojalle eskarista ja koulustakin jo innostavana paikkana, enkä mielestäni mainittavasti ole siirtänyt omia pelkojani häneen.



ap

että voitte käydä nämä nyt läpi, eskarin aikana ja luultavasti eka luokka pääsee heti sitten hyvin alkuun. Luultavasti tuo kotihoito on osa"syyllinen" tuohon lapsen ahdistukseen. Ei pahalla, mutta ei ole tottunut isoihin ryhmiin. Iso meluava ryhmä voi olla lapsesta pelottava, etenkin jos ryhmässä ei ole oikein ennestään tuttuja lapsia. Mutta meno tietysti rauhoittuu kun pääsevät kunnolla alkuun ja tutustuvat kaikki toisiinsa. Asiaa voisi auttaa jos kutsuisit pojalle eskarista pari kaveria kerrallaan kyläilemään teille ja pojat/tytöt tutustuisivat kotioloissa toisiinsa.

Kun alkaa saada kavereita. Aluksi varmaan kurjaa, jos suurinosa tuntee toisensa jo päiväkodista ja poika tuntee itsensä yksinäiseksi ja jännittää kovasti.

Minusta tuohon autaa vain aika ja puhu niiden hoitjien kansssa. kerro, että itkee kotona ettei haluaisi eskariin. Jos ne vaikka järjestäisi pari- ja ryhmä työskentelyä toisten kanssa niin tutustuisi paremmin muihin.

Meidän pojan eskarissa ainakin pääasiassa leikitään. Saavat vapaasti leikkiä eskarissa olevilla leluilla, käyttää tietokonetta, pelata lautapelejä ja jne. Ulkoiltu paljon.

Vielä eivät ole muuta tehneetkään.

En ymmärrä tuota ettei saa leikkiä. Tarkoittaako ettei kukaan leiki hänen kanssaan?

ei poika ikinä ole pitänyt isoista ryhmistä. Toisaalta on srk:n kerhossa käynyt kolme vuotta ja luulisi, että olisi tottunut ohjattuun ryhmätoimintaan, mutta on jotenkin sen luonteinen, ettei vaan sellainen kiinnosta. Poika oli pienenä aika arka, enkä usko, että se iso päiväkotiryhmä silloin olisi ainakaan hyvää tehnyt. Nykyisin onkin muuten rohkeampi, mutta tämä eskari ei vaan nyt toimi.



Toinen ongelma on se, että vaikka pojalla on joitain leikkikavereita, ei vain ole kovin sosiaalinen. On tuossa eskariryhmässäkin joitain tuttuja kerhosta ja puistosta, mutta ei heidän kanssaan vain ole ollut tekemisissä käsittääkseni. On vain jotenkin sellainen yksinäinen susi, joka haluaa tehdä asiat oman mielensä mukaan. On mielestäni kiva muille, ei pyri komentelemaan tai muuta, mutta haluaisi itsekin lähinnä olla rauhassa. On tässä työsarkaa.



ap

Kyllähän he eskarissa leikkivät, ja jollain tavalla on jonkun toisen kanssa leikkinytkin, mutta ilmeisesti kaipaa vielä enemmän sellaista "vapautta". Srk:n kerhossakin valitti, että leikkiaika on liian lyhyt. Toisaalta on kaiken leikkimisensä lomassa oppinut paljon (mm. lukemaan), ja kaikki sellainen rajattu toiminta nyt mennään sinne ja leikitään tätä on hänelle kauhistus. Kuulostaa siltä tietysti, ettei meillä kotona ole ollut rajoja, mutta on meillä :) Itse vain olen arvostanut vapaata leikkiä tosi paljon, ja poika ei haluaisi siitä tinkiä.



ap

tuo kotona tutustuminen voisi olla siksikin hyvä että poikasi olisi itselleen tutulla ja varmalla maaperällä. Hänen ei tarvisi jännittää paikkaa kun on tuttu koti. Leikit lähtisivät sujumaan ihan varmasti, sitten se eskarissakaan leikkimenen ei varmasti tuntuisi niin vaikealta.

Käytös helpottui koko ajan vähän ajan mittaan, mutta ihan täysin rentoa pojasta ei koko vuoden aikanakaan tullut. Paljon riippuu luonteesta, ja kuinka itkuihin suhtaudutaan. Ko poika sai huomiota, juteltiin mikä painaa. Syliä tms ei halunnut, mutta koki helpottavaksi aikuisen laskeutumisen samalle tasolle, ja kertovan että ymmärtää, ja ettei mitään hätää ole. Toisinaan lapsi hipsaisi ryhmästä hetkeksi pois "kokoamaan itseään" - omasta halustaan siis, ja taas päivä jatkui hieman helpommin. Kavereita hänellä kyllä oli, eikä kukaan kiusannut tuosta herkkyydestä. Paljon vaikuttaa eskarin henkilökunnan tapa suhtautua lapseen.

Tsemppiä eskariin! :)

tuo pojan ryhmästä pois lähteminen hetkeksi... Pojallani on nimittäin ollut usein tapana jonkun kanssa leikkiessään välillä häipyä omille retkilleen etenkin ulkona. Ilmeisesti nuppi rasittuu liikaa kovin aktiivisesta yhdessäolosta :)



ap