Aikuinen, milloin olet viimeksi nauranut niin että mahaan sattuu? En itse muista koska viimeksi, surullista...
En koe olevani masentunut, mitä nyt tämä alkava arki ahdistaa. Mutta aloin miettiä, koska olisin oikeasti nauranut viimeksi niin, että mahaan sattuu, kyynelet valuvat silmistä ja melkeen pissi lirahtaa housuun. Tai edes vähän makeammin hohotellut jollekin hauskalle asialle. En muista edes. Mitä ihmettä? Onko tämä tavallistakin? Mitä pitää tehdä, alkaa katsella jotain komedioita tai mennä naurujoogaan? Haluan ilon ja naurun takaisin elämään.
Kommentit (3)
Nauran lähes joka päivä jollekin, aika usein itsekseni jollekin hilpeyttä herättävälle muistolle.
Mutta muistan myös elämästä pitkiä ajanjaksoja jolloin mikään ei huvittanut eikä naurattanut.
Tällä hetkellä tuntuukin, että parasta ikääntymisessä (olen viisissäkymmenissä) on, että elämässä on paljon naurun aiheita. Ihmisenä olemisessa. Vinkkaan tutustumista meemeihin, niistä löytää usein sellaista mikä osuu ja uppoaa.
Muuten kyllä tuntuu että syvä nauru ei ole mahdollinen ilman surua, joka parhaimmillaan löytyy masennuksen alta.
Lasten kesäleirillä, jossa olin ohjaajana. Edellisestä kerrasta oli minullakin pitkä aika. Se itse asiassa saikin liikkeelle melko isot mannerlaatat, koska ymmärsin, että vaikka puolisoni kanssa on asiat päällisin puolin hyvin, emme koskaan naura yhdessä. En halua istua loppuelämääni vakavalla naamalla, vaikka kauniissa kodissa oltaisiinkin, pöydässä herkkuja ja mies komeana pikkutakissaan. Haluan elämääni lisää iloa.
Naurattaako muita?