Työt alkaa ja lapsi heti sairaana.

Voimia ap! Tiedän, miten raskasta tuo on. Et voi sille itse mitään. Jos sinua tuon takia vihataan töissä, niin ei kannata jäädä sinne.

Kurja juttu. Jaksamisia. Pääset vielä töihin, ehkä töissäkin ymmärtävät tilannettasi.

Lapsetkin vaistoavat ahdistuksesi ja alkavat kohta pelätä sairastumista. Yritä ap rentoutua! Ei tämä ikuisuuksiin kestä. Onko työkavereillasi lapsia?

Anna kuin arvaan. Olet kiltti ja tunnollinen ja syyllistyt helposti kaikesta. Olen ollut tuolla tiellä, kunnes sain uupumuksen. Ajattele, että lastesi paras on tärkein! Työt tulevat vasta sen jälkeen!

Tiedän tunteen. Yhtenä kesänä ehdin olemaan yhden päivän töissä kun illalla iski mahatauti. Hävetti soittaa töihin. Onneksi oli mukava tyyppi langan toisessa päässä ja parin päivän saikun jälkeen jatkoin ihan normaalisti töitä.

Mun esimies ei ole mukava tyyppi :( Kohta varmasti tarttuu toiseen lapseen. Koronatestipaikat täysin tukossa. Veikkaan että loppuviikko tässä menee. Hävettää niin paljon. Harkitsen vakavissani itseni irtisanomista, tekisin kaikille vain palveluksen. Ap

Korona-aika tekee meidän nuorten naisten työssäkäynnistä vielä vaikeampaa. Kun lapsi ei pikkunuhassakaan saa olla päiväkodissa/koulussa niin äitihän se on joka kotiin jää. :(

Älä sano itseäsi irti. Lapsesi kasvavat, eivät he ikuisesti sairastele. Jos paikka muuten mieluinen, yritä nyt vaan mennä päivä ja viikko kerrallaan. Työkaverisi ovat varmasti nyt myös paineen alla ja sen takia käyttäytyvät noin. Kukaan ei tiennyt lapsia tehdessä, että korona tulee ja pienestäkin oireesta tulee jäädä kotiin. Näin minä ajattelen. T. Äiti, joka jatkuvasti pois.

Tiedän että on väärin, mutta itse olen vienyt lievästi nuhaisen lapsen joskus hoitoon ja sieltä on sitten soitettu hakemaan. Koen tämän paremmaksi, koska silloin pomo näkee, etten ole tahallani pois. Säälittävää tämä on, mutta sain puhuttelun poissaoloistani.

Huh, tämä meilläkin edessä kohta. Ihan jo ahdistaa valmiiksi. Voi kun olisi edes se vakipaikka, niin ei tarvitsisi yhtä paljon pelätä. Meillä minä myös kuuntelen lapsen jokaista aivastusta paniikissa.

Voi teitä kaikkia!❤️Miten tästä elämästä tulikin tällaista. Korona-aika on muutenkin tarpeeksi raskasta. Ja sitten joidenkin pitää vielä kokea syyllisyyttä poissaoloista. Meillä onneksi ihana pomo, joka ymmärtää. Nuori nainen, jolla itsekin lapsia. Itsekin viime vuonna ainakin kerran kuukaudessa 3 pvä pois, joskus enemmänkin. Mutta ikinä kukaan ei sanonut mitään. Pidetään lapsistamme huolta, he ovat kuitenkin ne tärkeimmät!