G: Onko joku täällä eronnut "turhaan"? Siis totaali kyllästyminen puolisoon, perhe-elämään?
Vaikka kaikki hyvin muuten.
Kadutko?
Joku ikäkriisikö, muutaman vuosi, niin 40v tulee mittariin, ja elämä ollut tätä samaa viimeiset 10v..
Tekisi mieli tehdä irtiotto. Kahdella kaverilla toinen kierros, toinen erosi omasta tahdosta, toinen jätettiin.
Nyt elävät joka toinen viikko lapsivapaata ja uuden miehen kanssa
Kommentit (12)
No en nyt tiedä onko ero koskaan turha. Jostain syystähän siihen on päädytty. Pitää vaan sen jälkeen osata ottaa vastuu omasta elämästä ja onnellisuudesta, ei sitä (eronkaan jälkeen) kukaan muu puolestasi voi loihtia.
Mutta varsinainen vastaus: olen eronnut aikanaan miehestä jossa ei ollut mitään "vikaa". Ei alkoholismia, henkistä tai fyysistä väkivaltaa tms. jotka mielestäni ovat niitä joita ei kannata jäädä katselemaan. Kyseessä oli siis hyvä mies paperilla, mutta emme olleet onnellisia emmekä saaneet hommaa enää toimimaan. Erosimme, enkä ole katunut. Tuskinpa meistä kumpikaan. Ei ollut turha ero, vaikka tavallaan avioliitossa kaikki oli "hyvin".
Mikä on turhaan? Jos et voi hyvin ja sitä on jatkunut pitkään eikä mikään auta niin onko ero sitten turha? Ihmissuhteet nyt vaan tulevat toisinaan tiensä päähän. Nykypäivänä ei ole pakko sinnitellä hautaan saakka. Toki jos on lapsia niin ei sitä nyt kannata ihan tuuliviiriksikään heittäytyä, mutta tässä nyt ei ehkä ollut siitä edes kyse.
Mikset vaan käy pettämässä sillointällöin?
Pysyy mieli virkeänä.
Sun täytyy viimestään eron jälkeen löytää elämääsi sisältö jos onnellisuutta tavoittelet eroamalla. Miksi et voisi yrittää löytää sitä parisuhteessa eläessä? Ei se ero sitä sano että uusi mies löytyisi ja olisit sen kanssa onnellinen vuosikausia jos siihen erolla tähtäät.
Meilläkin meni mielestäni hyvin mutta elämä oli vaan tylsää ja puurtamista. Piti etsiä itselle elämään sisältöä ja saada lapsivapaata välillä niin alkoi tuntua ihan erille.
Yksi ainutkertainen elämä, ei sitä kannata jäädä loputtomiin liittoon joka ei enää anna mitään.
Meidän ero oli ehkä turha, toisaalta kumpikin olimme onnettomia emmekä osanneet tehdä asialle mitään. Hän löysi eron jälkeen onnen, minä jäin yksin ja olen edelleen onneton. Nyt ottaisin hänet takaisin ja luulen, että osaisin olla parempi puoliso. Mutta turhaa se on tällaisia miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Yksi ainutkertainen elämä, ei sitä kannata jäädä loputtomiin liittoon joka ei enää anna mitään.
Ei se liitto kenellekään mitään anna, vaan ihmisten pitää yhdessä tehdä siitä hyvä.
Tämmösten jälkeen en yhtään ihmettele että naisiin ei luoteta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi ainutkertainen elämä, ei sitä kannata jäädä loputtomiin liittoon joka ei enää anna mitään.
Ei se liitto kenellekään mitään anna, vaan ihmisten pitää yhdessä tehdä siitä hyvä.
No se nyt on tietenkin selvää. Mutta jos kaikki on tehty eikä onnellisuutta enää löydy niin pitää lähteä, oman hyvinvoinnin vuoksi. -sama
Kokeile omia lomia, harrastuksia, kivoja pikku juttuja, joilla saat elämään sisältöä ja onnellisuutta, vaikket eroaisi. Turhaan eroaminen ei kannata, kokemusta on.
Minä, ehkä. Erosin henkisen ja fyysisen väkivallan takia. Tilalle sain turvattomuutta, taloudellisia huolia sekä kyvyn olla luottamatta ihmisiin. Elämäni ei ole parantunut. Eroa suositteli useampikin yhteiskunnan tukema taho mutta siihen tuki sitten loppuikin.