Lopultakin ihan hyvässä kunnossa! 30 vuotta siinä meni.

Olen ollut viimeksi kunnossa 15-vuotiaana, kun harrastin taitoluistelua ja voimistelua. Sitten tuli loukkaantuminen, leikkaus, kuntoutus, uusi leikkaus ja kuntoutus. Minulta katosi täysin motivaatio urheilla. Kun lähdin yksin vieraalle paikkakunnalle opiskelemaan 18-vuotiaana, jäi liikkuminen kokonaan. Elin yhdessä ylipainoisen poikaystävän kanssa 19-25-vuotiaana. Meidän hupina oli katsoa leffoja ja mässätä. Minäkin lihoin. Eron jälkeen yritin alkaa pyöräillä ja käydä salilla, mutta oli se rankkaa ja sekin into lopahti uuden parisuhteen myötä.

Kun tapasin uuden miehen, tulin pian raskaaksi ja oksentelun ja liitoskipujen takia käytännössä kävin vain uimassa, mutten pystynyt kunnolla edes kävelemään ja käytännössä kaikki liikkuminen oksetti. Joku sanoisi että tekosyitä. Ehkä ne oli, mutta minulle todellisia.

Kolme lasta tuli 7 vuoden sisällä. Heräsin omaan huonoon oloon noin vuosi sitten. Esikoinen on nyt 15 v. Vuosi sitten nuorinkin lapsi aloitti koulun. Minua alkoi harmittaa, kun väsyin nopeasti. Esim. keväällä 2021 käytiin sellainen kuin Kallenkierros, joka on vain jotain 10 km maastossa. Jopa nuorin lapsi jaksoi sen kävellä 2 pysähdyksellä/evästauolla, mutta minä olin ihan loppu, kun saatiin kierros päätökseen. Oli epätodellinen olo, että voinko olla niin surkeassa kunnossa.

Nyt olen reilun vuoden ajan kävellyt 5-10 km lenkkejä kolme kertaa viikossa, satoi tai paistoi. Kuntosalilla käyn ma, ti ja to joka viikko. Paitsi silloin kun Koronan takia oli salit kiinni. Talvella hiihdin, pisimmillään 40 km. Kesällä olen pyöräillyt 15-20 km lenkkejä, jotka sujuu jo tosi vauhdikkaasti. Monesti lähden pyörän selkään tai juoksemaan klo 21, kun nuorin lapsi menee nukkumaan.

Nyt kesällä olen siis myös juossut. Tänään totesin tihkusateessa juostessani, että hitsi, olen juossut jo 14 km, eikä tunnu vielä missään. Oikeasti: 14 km juosten on todellakin sellainen matka, josta en olisi reilu vuosi sitten selviytynyt edes kävellen!

En olisi tätä uskonut, mutta todellakin 45 vuotta täyttävä nainen voi päästä vielä hyvään kuntoon, vaikka olisi 30 vuotta löysäilyä taustalla. Toivon, että on myös muita, jotka uskaltavat haastaa itseään. Tästä projektista on tullut minulle hyvää mieltä ja jaksan henkisesti paremmin töissäkin.