Lue keskustelun säännöt.
Uusi suhde - mitä uskallan kertoa väkivaltaisesta exästäni?
08.08.2021 |
Eihän edellisistä tuhteista tietysti tarvitsisi puhua. Itselläni kuitenin tämä edellinen suhteeni on ollut sikäli merkityksellinen asia elämässäni, että henkinen ja fyysinen väkivalta johtivat minut muutaman kuukauden sairauslomalle ja työpaikkakin siinä välissä vaihtui. Oman näkemykseni mukaan ex oli jonkin sortin persoonallisuushäiriöinen, joka pystyi älykkyytensä ansiosta peittämään todellisen minänsä riittävän pitkään. Suhde ei ollut pitkä mutta ehdin silti sen aikana tehdä isompia liikkeitä liittyen omaan talouteeni.
Ajattelen, että tämä ex on minulle uuden kumppanin silmissä kuin pitkä miinusmerkki tehden myös minusta itsestäni epäilyttävän. Itse toisaalta koen, että tavallaan tämä kokemus on kuitenkin jo käyty läpi ja kokemus sai minut tsemppaamaan sen suhteen, että asetin entistäkin kunnianhimoisemmat tavoitteet työuralleni. Haluan mm. entistäkin vahvemman puskurin niin eläkepäiviä kuin ihan mukavaa arkeakin ajatellen.
Ajatuksia?
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, miksi pitäisi väenvängällä kertoa exästä jos se on ollutta ja mennyttä. Eri asia jos exä olisi jotain vainoavaa sorttia, silloin olisi hyvä kertoa.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi pitäisi väenvängällä kertoa exästä jos se on ollutta ja mennyttä. Eri asia jos exä olisi jotain vainoavaa sorttia, silloin olisi hyvä kertoa.
Kyllä minä olen useinkin esittänyt kysymyksen siitä, miksi edellinen/aiemmat suhteet eivät toimineet. Onko tämä jotenkin erikoinen kysymys? Minusta vastaus kertoo mm. paljon ihmisen itsetuntemuksesta sekä yleisestä asenteesta muita kohtaan.
Ei kannata kertoa. Itse en ole kertonut eksistäni enkä juuri mitään myöskään vaikeasta lapsuudestani. Menneet on menneitä, jos ne on itse jo käsitellyt. Jos ei ole, niistä kertominen ei auta - se vain ahdistaa kumppania, joka on syytön kaikkeen aikaisemmin tapahtuneeseen pahaan.
Kertoisin sen verran, minkä katsot, että vaikuttaa sinuun itseesi, suhtautumiseesi muihin ihmisiin ja siihen, mitä olet nyt. Koska kyllähän tuo varmasti vaikuttaa, ettei nykyisen kumppanisi tarvitse ihmetellä jotain. Mutta miksi se tekisi sinusta itsestäsi epäilyttävän? Vai onko mahdollista, että ex vainoaa jotenkin edelleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi kertoa? Ei ole hyvä idea kertoa existä tuoreessa suhteessa. Tietty, jos säpsähdär joka kerta kun tää uusi vähän huitaisee kädellään tai puhuu kovemmalla äänellä, niin kannattaa kertoa mistä se johtuu. Hän voi sitten päättää mitä itse sillä tiedolla tekee ja sinä voit mennä vaikka terapiaan.
Jos olet elänyt väkivaltainen suhde? Onko sen traumat käsitelty esim.lähisuhde väkivalta terapetinn kanssa? Löydät naisten tuki ry, Jos ei.Oletko valmis aloitamaan puhtaalta pöydältä,tuomatta uuteen suhteeseen mennyttä?Kauanko on erostasi ex-mieheen? Eihän ole laastari suhde? Äkkiä siis uuteen kainaloon? Missä kulkee raja ex-kertominen toiselle osapuolelle ja tuomassa sitä koko ajan esille?Toki kun avoin heti molemin puolin,on hyvä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi pitäisi väenvängällä kertoa exästä jos se on ollutta ja mennyttä. Eri asia jos exä olisi jotain vainoavaa sorttia, silloin olisi hyvä kertoa.
Itse en näe syytä, miksi ei voisi kertoa. Henkinen ja fyysinen pahoinpitely jättää aina jäljen.
Olen kertonut suht alkuvaiheessa entisestä suhteesta jossa mua alistettiin henkisesti ja fyysisesti ja kävin sen jälkeen terapiassa pitkään. Vaikka tuosta on jo vuosia, niin jotkut asiat vielä muistuttaa tuosta ja saatan säikähtää.
Esim suhteessa aloin inhoamaan tölkin avauksen ääntä. Säikyin ja ahdistunut varmaan vuoden verran ihan kamalasti kun joku sihautti tölkin auki. Aiemmin se meinas sitä, että mies alkaa kännissä uhoamaan ja haukkumaan ja saatan saada turpiin. Myös riitatilanteissa saatan saada paniikkikohtauksen tai lamaantua aiemman uhan takia.
Ihan hyvin on kumppanit ottaneet.
Hienoa ap että olet päässyt voittajana eteenpäin ja sulla on tavoitteita ❤️
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata kertoa. Itse en ole kertonut eksistäni enkä juuri mitään myöskään vaikeasta lapsuudestani. Menneet on menneitä, jos ne on itse jo käsitellyt. Jos ei ole, niistä kertominen ei auta - se vain ahdistaa kumppania, joka on syytön kaikkeen aikaisemmin tapahtuneeseen pahaan.
Jos mies 40+ ei halua kertoa mitään menneisyydestään, minä en puolestani halua jatkaa tapailua. En usko olevani kovinkaan omituinen.
Kyllä aikuisuuteen kuuluu se, että pystyy hyväksymään menneisyytensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä samanlaista taustaa kuin ap lla. Pelkäsin kertoa ja pelkäsin mitä nykyinen ajattelee, en voi pimittää tietoakaan lopullisesti ja se on osa minua, mun historia ja kertoo musta kuka oon nyt. Pelkäsin mitä hän sit ajattelee ja ajattelin hän ei halua enää kanssani kun kuulee mulla ei normaali exä, mitä se kertoo musta ym samoja ajatuksia. Kerroin ja se oli hyvä kertoa. Ymmärsi ja tuki, ja nyt hän ymmärtää mua paremmin. OIKEAN PÄÄTÖKSEN TEIN. Ei sun tarvi kertoa existä mutta kun tuollainen nyt väistämättä muuttaa ihmistä ja saattaa tulla jossain asioissa ilmi jos tulee vanhoja mieleen, sinuna kertoisin, ymmärtää sua paremmin jatkossa ja tietää sun rankasta historiasta. Tukien sua.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet elänyt väkivaltainen suhde? Onko sen traumat käsitelty esim.lähisuhde väkivalta terapetinn kanssa? Löydät naisten tuki ry, Jos ei.Oletko valmis aloitamaan puhtaalta pöydältä,tuomatta uuteen suhteeseen mennyttä?Kauanko on erostasi ex-mieheen? Eihän ole laastari suhde? Äkkiä siis uuteen kainaloon? Missä kulkee raja ex-kertominen toiselle osapuolelle ja tuomassa sitä koko ajan esille?Toki kun avoin heti molemin puolin,on hyvä asia.
Suvuhuomiona se, että kauniista ajatuksista huolimatta lapsettomille mutta silti väkivaltaa kokeneille naisille ei oikeastaan ole olemassa mitään yhteiskunnan tukipalveluita. Kaikki tuki tähtää jo lapsia hankkineisiin. Avopuolisona on myös ihan turhaa yrittää selittää mitään. Todetaan vain se, että onneksi lapsia ei ole. Ja ei kuin eteenpäin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nosto