Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Auttakaa mua pitämään anopistani!

Vierailija
07.09.2009 |

Olen tuntenut tämän naisen jo neljä vuotta, mutta en vieläkään pidä hänestä, siedän ainoastaan. Syy on siinä, että anoppi hössöttää kaikesta (mitä vihaan yli kaiken) eikä hänellä vaikuta olevan aina kaikki kotona. On siis yksinkertaisesti sanottuna tyhmä. Lisäksi puuttuu minun ja mieheni asioihin liikaa, ja minusta tuntuu, että hän on vielä takertunut mieheeni kuin pikkulapseen.



Lisäksi tunnen anoppia aika huonosti, koska hän puhuu aina jostain yleisestä ("Kävin kaupassa ostamassa maitoa ja satoi") tai mieheni sukulaisten asioista. Harvemmin oikeasti juttelemme mistään, hän pälättää monologiaan ja minä ja mies nyökytellään mukana. Kaupassa käymisestä kun on aika vaikea keksiä mitään sanottavaa ja jatkaa keskustelua... Lisäksi on tosi vaikea edes saada suunvuoroa kun tämä täti vaan hössöttää ja höpöttää joutavia.



Haluaisin oikeasti pitää anopistani, mutta nyt hänen pelkkä olemuksensakin raivostuttaa! Miten voisin oppia pitämään hänestä?

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 |
07.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikista ihmisistä ei vain voi pitää. En mäkään pidä mun anopista, vaikka olen "tuntenut" sen 30 vuotta. Meillä ei vain kemiat natsaa, vaikka kaikkien muitten ihmisten kanssa tulen oikein hyvin toimeen. Anoppia hätäisesti siedän.

Vierailija
2/12 |
07.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikista ihmisistä ei vain voi pitää. En mäkään pidä mun anopista, vaikka olen "tuntenut" sen 30 vuotta. Meillä ei vain kemiat natsaa, vaikka kaikkien muitten ihmisten kanssa tulen oikein hyvin toimeen. Anoppia hätäisesti siedän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/12 |
07.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan turha sun ap on yrittää PITÄÄ anopistasi, tuskin hänkään sinusta pitää.



Mutta aikuiset ihmiset voi sietää toisiaan ja olla sivistyneitä toisilleen. Eli ei ole pakko hakeutumalla hakeutua hänen seuraansa, mutta silloin kun olet, olet nätisti.



Mietihän, miten paljoan inhempaa olisi, jos hän ei olisi tyhmä, vaan ilkeä. Vittuilisi koko ajan rivien välistä ja välillä suoraankin.



Valitit, että hän antaa lähinnä selostuksia päivän tekemisistään tai ruotii sukulaisia. Miten hän vastaa, jos SINÄ aloitat keskustelun jostain mielenkiintoisemmasta? Tai yrität kääntää keskustelun johonkin muuhun - vaikkapa nyt kauppareissusta lähikauppanne palveluihin tai markettien voittokulkuun pienkauppojen kustannuksella...?

Vierailija
4/12 |
07.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miehen vanhemmat asuu maalla ja muutenkin ympyrät on aika pienet, eikä yleissivistystä ole hirveästi ja lisäksi muisti alkaa pätkiä, joten jutut ei ole mitään maailman kiinnostavimpia. Mutta ovat hyväntahtoisia ihmisiä, mukavia ja anteliaita.



Asennoidun aina heitä näkiessä siten, että mitään henkeviä keskusteluja ei ole tiedossa, mutta lapset tykkää isovanhemmista, joten se on tarpeeksi minulle.

Vierailija
5/12 |
07.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan turha sun ap on yrittää PITÄÄ anopistasi, tuskin hänkään sinusta pitää.

Mutta aikuiset ihmiset voi sietää toisiaan ja olla sivistyneitä toisilleen. Eli ei ole pakko hakeutumalla hakeutua hänen seuraansa, mutta silloin kun olet, olet nätisti.

Mietihän, miten paljoan inhempaa olisi, jos hän ei olisi tyhmä, vaan ilkeä. Vittuilisi koko ajan rivien välistä ja välillä suoraankin.

Valitit, että hän antaa lähinnä selostuksia päivän tekemisistään tai ruotii sukulaisia. Miten hän vastaa, jos SINÄ aloitat keskustelun jostain mielenkiintoisemmasta? Tai yrität kääntää keskustelun johonkin muuhun - vaikkapa nyt kauppareissusta lähikauppanne palveluihin tai markettien voittokulkuun pienkauppojen kustannuksella...?

Esim. kertoi äitinsä sanoneen, että olen mukava, ja oli kuulemma vastannut äidilleen, että niin olenkin. Tietenkin voi olla, että hän vain teeskentelee, mutta sitten on tosi hyvä teeskentelijä. Siksi minua vähän "hävettää", että en pidä anopista, jos hän kerran pitää minusta.

Lähikaupan palveluista anopin kanssa voisikin ehkä puhua, siis juuri jostain todella yleisluontoisesta. Mutta silloinkin hän vain selittäisi omia mielipiteitään eikä antaisi puheenvuoroa muille. Markettien voittokulku taitaa olla hänelle liian vaikea puheenaihe, koska olen joskus yrittänyt puhua jostain yhtä "vaikeasta" aiheesta, mutta hän ei taida osata puhua mistään noinkin helposta. Ei ole siis mitenkään kovin älykäs tyyppi, ja ihan vähättelemättä tämän sanoin!

ap

Vierailija
6/12 |
07.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miehen vanhemmat asuu maalla ja muutenkin ympyrät on aika pienet, eikä yleissivistystä ole hirveästi ja lisäksi muisti alkaa pätkiä, joten jutut ei ole mitään maailman kiinnostavimpia. Mutta ovat hyväntahtoisia ihmisiä, mukavia ja anteliaita.

Asennoidun aina heitä näkiessä siten, että mitään henkeviä keskusteluja ei ole tiedossa, mutta lapset tykkää isovanhemmista, joten se on tarpeeksi minulle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/12 |
07.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vähän vaikeahan sitä on kohteliaan ihmisen alkaa väittämään vastaan jos anopilla on vahva kymmenien vuosien kokemus, että aina ja kaikkialla kaupan vaaka huijaa (poikkeuksetta). Yritä siinä sitten keskustella jostain järkevästä jos kaikki on mutua tai ainakin aasinsillan kautta kääntyy siihen.



Ei ap.

Vierailija
8/12 |
07.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on vähän samanlainen tilanne anopin kanssa, eli ei olla ihan samalla aaltopituudella. Johtuu varmaan osaltaan siitä, että anoppi on mua 50 vuotta vanhempi, lähes 80-vuotias mummeli.



Itse olen kuitenkin tyytyväinen tilanteeseen, vaikka meistä ei koskaan tule sydänystäviä, niin eipä tule ikinä mitään vihollisiakaan.



Missä on sanottu, että anopin tarvitsee olla älykäs? Voihan hänellä olla muita hyviä luonteenpiirteitä, kuten vaikka empaattisuus, ahkeruus tai mitä vaan muuta. Itse esim. kunnioitan anoppini elämäniloa vaikeuksista huolimatta, hänellä on ollut tosi raskas elämä, mutta hän puhuu vaikeistakin asioista katkeroitumatta. Lisäksi arvostan häntä siinä, että hän ei puutu poikansa ja minun elämään mitenkään, ei siis neuvo tai koita muuttaa sitä. Se on kai usein anoppien perussynti.



Eli olisin siis sitä mieltä, että hyväksy tilanne sellaisena kuin se on. Sinulla on miehesi ja ystäväsi keskustelukumppanina itseäsi kiinnostavista aiheista, anopin kanssa voi sitten keskustella vaikka säästä..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/12 |
07.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

on kuitenkin aika harmitonta ja pientä.



t. Miniä, joka sai anopilta lahjaksi laminoidun BMI-taulukon

Vierailija
10/12 |
07.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

olla ystävää anopin kanssa? Anoppisi vaikuttaa harmittomalta ja aikuisuuteen kuuluu "kestää" erilaisia ihmisiä. Ei kannata miettiä asioita niin tarkkaan ja jouduthan työssäkin sietämään kaikenlaisia tallaajia. Ongelma tulee, jos niitä alkaa liikaa miettiä. Lähtökohtaisesti voit pitää ihmisestä, joka ei halua sinulle mitään pahaa ja on ystävällinen.



Ei mun kumpikaan anoppi ole mitään ystäviä ollut, mutta kumpikin on selvästi yrittänyt tulla toimeen. En ole haaveillut yhteisestä lomasta anopin kanssa, mutta olen ollut tyytyväinen, että tullaan toimeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/12 |
07.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

En itsekään juurikaan pitänyt anopistani, pidin häntä turhan yksikertaisena, kun en jaksanut innostua keskusteluista tyyliin: Minkähän värisen tiskirätin ostaisin, nyt on punainen ja edellinen oli sininen.

Onneksi sain vihdoin kuningasajatuksen: Aina kun anoppi oikein alkaa ärsyttää, tai nykyään jo hyvissä ajoin ennen sitä, ajattelen häntä vain lasteni mummina. Sitkeästi unohdan kaikki muut kuviot ja puheet, päästän ajatuksiini vain tuon: tuossa on minun lasteni mummi, ja kas, yllättäen on paljon helpompi kuunnella tylsiä jaarituksia ja tuntea anoppia kohtaan oikeata hellyyttä. Kummasti se tuottaa tulosta muutenkin, meillä on nyt useamman vuoden ollut jo oikein hyvät välit. Uskoisin, että anoppi on huomannut minun pitävän hänestä ja niin hänkin on alkanut suhtautua minuun mukavammin. Ja tällainen positiivinen kierre onkin valmis.

Vierailija
12/12 |
07.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

En itsekään juurikaan pitänyt anopistani, pidin häntä turhan yksikertaisena, kun en jaksanut innostua keskusteluista tyyliin: Minkähän värisen tiskirätin ostaisin, nyt on punainen ja edellinen oli sininen.

Onneksi sain vihdoin kuningasajatuksen: Aina kun anoppi oikein alkaa ärsyttää, tai nykyään jo hyvissä ajoin ennen sitä, ajattelen häntä vain lasteni mummina. Sitkeästi unohdan kaikki muut kuviot ja puheet, päästän ajatuksiini vain tuon: tuossa on minun lasteni mummi, ja kas, yllättäen on paljon helpompi kuunnella tylsiä jaarituksia ja tuntea anoppia kohtaan oikeata hellyyttä. Kummasti se tuottaa tulosta muutenkin, meillä on nyt useamman vuoden ollut jo oikein hyvät välit. Uskoisin, että anoppi on huomannut minun pitävän hänestä ja niin hänkin on alkanut suhtautua minuun mukavammin. Ja tällainen positiivinen kierre onkin valmis.

meillä ei ole vielä lapsia, joten tätä en voi toteuttaa :(

ap