Paljon puhutaan kevätmasennuksesta, muita kelle syksy on raskain vuodenaika?

Sama täällä.

Olen ehdottomasti kesäihminen

Odotan kauhulla syksyä ja talvea.

Syksyn rakastajat ovat pieni, mutta kovaääninen vähemmistö. Harva iloitsee kesäloman loppumisesta, pimeydestä ja räntäsateesta.

Loka-marras-joulukuu. Yleensä en edes paljoa muista noista kuukausista. Pimeyttä ulkona ja pään sisällä.

Ihanaa kun on syksy tulossa! On viileä ja raikas ilma. Värikäs luonto, hyviä ruokia, pehmeitä vaatteita... Kohta saa sielu vihdoin levätä.

Hellehullu kirjoitti:

Syksyn rakastajat ovat pieni, mutta kovaääninen vähemmistö. Harva iloitsee kesäloman loppumisesta, pimeydestä ja räntäsateesta.

Näin se on. Äänekäs joukko möykkää kuumuudesta, joka pahimmillaankin kestää vain 1-2 kuukautta. Loppuaika vuodesta eli vähintään 10kk on viileämpää tai jopa erittäin kylmää.

Itse juuri tänään mietin, että toukokuu on minulle se "kaikki on vielä edessä" fiilistelykuukausi. Kesäkuusta pitää nauttia täysillä, kun kesä on alkanut, luonto on upea, ja kaikkea tapahtuu. Heinäkuu lomaillaan ja nautitaan viimein omana itsenään rennosti ja kyysenalaistetaan koko työelämä jne. Elokuussa tulee vasten kasvoja, että kohta tämä loppuu, työt on alkanut, kylmyys ja pimeys tulee taas kohta, mutta vielä on vähän aikaa nauttia lämmöstäkin.

Voimia <3

Usein kaamosmasennuksen kohdalla puhutaan syksy- ja talvi-ajasta. Hoidoksi suositellaan esimerkiksi valohoitoa. Tässä artikkeli asiasta:

https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000005414056.html

Mulla kokemus on ollut, että marraskuun masennuksesta puhutaan paljon, mutta kesäkuun ei juuri ollenkaan. Täytyy vain muistaa, ettei ole yksin ja tunnistaa, että tämä on se aika vuodesta kun annan itselleni aikaa levätä ja rauhoittua enkä vaadi liikoja työelämältä tai arjelta. Tarvittaessa puhu jonkun luotettavan henkilön kanssa tuntemuksistasi.

Vierailija kirjoitti:

Voimia <3

Usein kaamosmasennuksen kohdalla puhutaan syksy- ja talvi-ajasta. Hoidoksi suositellaan esimerkiksi valohoitoa. Tässä artikkeli asiasta:

https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000005414056.html

Mulla kokemus on ollut, että marraskuun masennuksesta puhutaan paljon, mutta kesäkuun ei juuri ollenkaan. Täytyy vain muistaa, ettei ole yksin ja tunnistaa, että tämä on se aika vuodesta kun annan itselleni aikaa levätä ja rauhoittua enkä vaadi liikoja työelämältä tai arjelta. Tarvittaessa puhu jonkun luotettavan henkilön kanssa tuntemuksistasi.

On keinoja, joilla voi hämätä kroppaansa ja aivojaan, mutta fakta on, että ei se juurisyitä poista. Jos elät pimeyden ja kylmyyden keskellä, eikä se ole sinun juttusi, niin ei siihen mikään lamppu auta kuin hieman lieventämään korkeintaan.

Marraskuu ja huhtikuu on mulle ne pahimmat, molemmat samasta syystä: kaikki on ruskeaa ja harmaata. Huhtikuu ehkä pahempi kun silloin on niin paljon valoa että NÄKEE miten kamalaa on. Joulukuussa onneksi usein sentään jo lunta ja silloin on ainakin joulu mitä odottaa.

Sama täällä. En jaksa syksyä 😥 Kaipaan valoa!

Itse kuolen henkisesti elokuun lopulla ja herään henkiin huhtikuun lopulla. En vain näe kylmyydessä, lumessa, pakkasessa, kuolleessa luonnossa ja pimeydessä mitään hyvää. Ei lohduta pehmeät villapaidat edes.

Suositelkaa oikeasti hyvää ja toimivaa kirkasvalolamppua? Kuinka kallis pitää olla, jotta tehoaa väsyneisiin aamuihin?

Minulle syksy ja talvi ovatkamalinta aikaa myös.

Tekisi mieli pystyä horrostamaan koko kamala kylmä ja pimeä kausi ja herätä vasta huhtikuun lopulla ihanaan kevääseen.

Vihaan kylmyyttä, ankeutta, räntää ja lunta enkä käytä myöskään neuleita tai saa lohtua teestä tai villasukista, koska en niistä pidä.

Nyt jo masentaa kun on yöllä hallaa ja muutenkin ilmat viilenneet.

Haaveilen Kanarian lomasta,

Lähtisimme marraskuun alussa ja palaisimme maaliskuun alussa☀️♥️

Minulle vaikka vihaan myös maaliskuuta.

Aurinkoinen syys- ja lokakuu vielä menettelee mutta kosteus, viima ja kylmyys pahentaa kipuja. Kauhu siitä että ne kestää taas 9kk on kammottavaa. Oikeastaan jo keskellä kesää jos on huonoja ilmoja ahdistus iskee täysillä

Oonkohan outo, kun tykkään syksystä ja talvesta vaikka silloin masennukseni paheneekin. Se pimeys on jotenkin sympaattista. <3

Minulle syksy on raskain vuodenaika. Luonnon rapistuminen ja kuolema sekä valon vähentyminen tuntuu aina surulliselta.

Nyt aikuisena tosin aika kuluu niin nopeasti, että voin lohduttautua sillä, että ihan kohta tulee taas uusi kevät. Kevät on ihanaa aikaa.

Lapsena oli ihan hirveää, kun syksy koitti ja koulut alkoivat.