Lue keskustelun säännöt.
Itkettää vaan
07.08.2021 |
Lapsen kotoa muuttaminen on herättänyt aivan valtavan suuria tunteita itsessäni ja viimeksi tänäaamuna itkin lohduttomana isoja kyyneleitä ennenkuin nousin sängystä.
Hän on ollut tässä vierellä aina, liki 20v ja nyt muuttaa satojen kilometrien päähän ja jatkossa nähdään ehkä 1x/kk 1-2pv ajan, todnäk ei edes niin "usein".
Tuntuu, että kuolen ikävään ja kaikenlaiset pelkotilat ihan onnettomuuksista lähtien jyllää ihan täysillä, huolehdin, murehdin ja märehdin.
Noin, nyt se on sanottu eli kivitys alkakoon, mutta minusta vain tuntuu, että muserrun tähän.
Ja ei tarvitse sanoa mitään ylpeydestä, ilosta, asian luonnollisuudesta yms, koska tiedän ne asiat ja tunnen myös niitä asioita, olen pakahduttavan ylpeä ja onnellinen hänestä ja hänen "valmiudestaan" lähteä ja kaikesta, mutta piti nyt purkaa tuota muutakin tässä.
Kommentit (6)
Tiedän tunteen mutta kyllä se nopeesti helpottaa, kun lapsi on muuttanut. Neljästi kokenut sen ja aina se kirpasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen, mutta usko pois, siihen tottuu aika äkkiä. Hetken se surettaa ja pelottaa, mutta itse olen ajatellut, ettei ne lapset ole mihinkään kuuhun muuttaneet ja milloin vaan saa kiinni puhelimella.
Voi sinua! Ymmärrän niin hyvin, itselläni on pian edessä samat itkut. Tuskin kestän edes sitä, kun poikani on viikkokausia kiinni laivastossa.
Vierailija kirjoitti:
Voi sinua! Ymmärrän niin hyvin, itselläni on pian edessä samat itkut. Tuskin kestän edes sitä, kun poikani on viikkokausia kiinni laivastossa.
Armeija oli tässä esimakuna ennen ensiviikolla koittavaa muuttoa, 4-5-vkon sykleissä oli siellä ja sitten 2-vkon loma, mutta siinä oli kuitenkin nuo lomat jolloin tiesi näkevänsä ja kuitenkin aina pari viikkoa putkeen. Nyt kun kotoa lähtee ja tosiaan useamman sadan km päähän ja seuraava lomakin opiskelussa vasta joulukuussa, niin tuntuu ihan silmittömän pahalle ajatuksena, se on sitten tosiaan vain silloin tällöin ja todnäk 1-2pvän pikanäkemisiä silloinkin.
Silmät itkusta turvonneena heräsin ja jo on hanat auenneet tältäkin aamulta.
Ap
No itke, jos itkettää. Kyllä ne hanat aikanaan kuivuu.