Mun kaveri on aivan superäiti
Käy töissä, hoitaa kolme lasta, opiskelee, lenkkeilee, kerää ja pakastaa marjoja, tekee kaikki ruoat itse, vie lapset harrastuksiin, leipoo usein ja myös vieraille kakut juhliin tilauksesta. Talo on siisti ja lapsilla puhtaat ja silitetyt vaatteet.
Ja mitähän vielä...
On hienoa ja kadehdittavaa, että jaksaa ja viitsii, mutta on pakko sanoa, että hänellä elämä on pelkkää suorittamista. Pinna on kireällä jatkuvasti kaikista asioista, huutaa ja haukkuu lapsia ja miestä pikkuasioistakin. Ja muistaa aina mainostaa, miten vähän on taas tehnyt...
Kommentit (16)
ei sitä voi loputtomiin kukaan jaksaa. Sitten niinsanotusti katkeaa kamelin selkä.
mutta eikös sieltä sitten haukku tullutkin...
yritin vaan sanoa, ettei liika suorittaminenkaan hyvästä ole, jos se menee yli.
Ja suoraan sanottuna sama kaverini on se joka haukkuu kaiken, on kai pinna niin kireällä.
ap
mutta eikös sieltä sitten haukku tullutkin...
ei sitä voi loputtomiin kukaan jaksaa. Sitten niinsanotusti katkeaa kamelin selkä.
Se on hänen elämänsä ja on todella aikaansaava ihminen. Mutta tuon pakkosuorittamisen toinen puoli on sitten se, että kaiken täytyisi olla täydellistä ja itsetehtyä ja kun niin ei ole, saavat mies ja lapset kuulla kunniansa :(
ap
jotenkin tulee tuollaisesta ihmisestä mieleen, että ei pysty pysähtymään paikalleen, aina pitää vaan tehdä jotain. Levoton.
puhuu varsinkin miehestä tosi rumasti ihan yleisesti. Ja lapsille huutaa todella paljon.
Eli ehkä jos voisi hiukan relata, olisivat kaikki onnellisempia.
Kaveri on kyllä todella aikaansaava ja energinen, mutta kun aikaa on vuorokaudessa rajallinen määrä ja kaiken täytyisi olla täydellistä, pinna tuntuu kiristyvän :(
jotenkin tulee tuollaisesta ihmisestä mieleen, että ei pysty pysähtymään paikalleen, aina pitää vaan tehdä jotain. Levoton.
Minä ihailen aivan mielettömästi äitejä, jotka kykenevät sammuttamaan imurin kesken siivouksen ja kuuntelemaan kerta toisensa jälkeen, kun lapsi kertoo vaikkapa päiväkotipäivästään. Ja sellaisia isejä, jotka nappaavat lapsen syliin ja tekevät ruuat "vain toisella kädellä" kun huomio kiinnittyy enemmän lapselle juttelemiseen kuin jauhelihan hämmentämiseen.
Itse sorrun aivan liian usein pitämään imurointia ensisijaisena asiana, enkä pysähdy kuulemaan lastani, kun hänellä on asiaa. Tottakai perussiistiä pitää olla ja imurointi on tehtävä, mutta kyllä lapselle olisi huomattavasti useammin aikaa kuin usein tajuaakaan. Kuvittelee vain itse suorittavansa "hyvän äidin roolia" vaikka oikeasti imuroijahan minä vain olen imuri kädessäni, kun lapsi jää taustalle.
Tietystikään ruokaa ei kannata polttaa pohjaan, mutta onko välttämätöntä myöskään yltää täydelliseen gourmet ateriaan joka kerta. Ehkä olisi parempi nostaa lapsi syliin katselemaan ja jutella samalla, vaikka jauheliha meneekin sitten asteen verran liian kuivaksi.
Vähemmällä suorittamisella ja pintakiillolla naisista tulisi parempia äitejä ja miehistä isiä. Sitä mieltä minä olen. Lapsi kaipaa enemmän sitä aikaa ja huomiota vanhemmaltaan kuin täydellisen kiiltelevää kotia, pakkasta täynnä marjoja tai vastaavia "kiiltokuvia".
vai superäitikö sinusta "huutaa ja haukkuu lapsia ja miestä"?
jossa hyvä äiti määritettiin pakasteiden ja leipomusten mukaan ;)
Mutta itse olen aivan samalla linjalla sun kanssa, enkä malta aina olla riittävästi läsnä lapsille.
ap
Minä ihailen aivan mielettömästi äitejä, jotka kykenevät sammuttamaan imurin kesken siivouksen ja kuuntelemaan kerta toisensa jälkeen, kun lapsi kertoo vaikkapa päiväkotipäivästään. Ja sellaisia isejä, jotka nappaavat lapsen syliin ja tekevät ruuat "vain toisella kädellä" kun huomio kiinnittyy enemmän lapselle juttelemiseen kuin jauhelihan hämmentämiseen. Itse sorrun aivan liian usein pitämään imurointia ensisijaisena asiana, enkä pysähdy kuulemaan lastani, kun hänellä on asiaa. Tottakai perussiistiä pitää olla ja imurointi on tehtävä, mutta kyllä lapselle olisi huomattavasti useammin aikaa kuin usein tajuaakaan. Kuvittelee vain itse suorittavansa "hyvän äidin roolia" vaikka oikeasti imuroijahan minä vain olen imuri kädessäni, kun lapsi jää taustalle. Tietystikään ruokaa ei kannata polttaa pohjaan, mutta onko välttämätöntä myöskään yltää täydelliseen gourmet ateriaan joka kerta. Ehkä olisi parempi nostaa lapsi syliin katselemaan ja jutella samalla, vaikka jauheliha meneekin sitten asteen verran liian kuivaksi. Vähemmällä suorittamisella ja pintakiillolla naisista tulisi parempia äitejä ja miehistä isiä. Sitä mieltä minä olen. Lapsi kaipaa enemmän sitä aikaa ja huomiota vanhemmaltaan kuin täydellisen kiiltelevää kotia, pakkasta täynnä marjoja tai vastaavia "kiiltokuvia".
valmiita hakemaan sen eteen vaikka kuun taivaalta.
joskus pinna kireällä. Keskiverto av-mamma joka surffaa kaikki päivät netissä tekemättä mitään on silti aina kiukkuinen ja pahantuulinen karjuja. Ero on vain siinä, että toinen saa jotain aikaan ja toinen ei. Think about it.
silmiinpistävää joka nousee tuolta rivien välistä esiin. "Se on sellainen ja sellainen mutta siis todella kamala ja kiukkuinen blaa blaa". Kateelliset kanat kotkottaa...koooot kot kot kot koooooot kot kot kot
paitsi lapsia puolet enemmän, eikä talo ole siisti kuin hetkittäin. Välillä tulee korotettua ääntä, enkä ole mikään super, riittävän hyvä kyllä.
mutta eikös sieltä sitten haukku tullutkin...