Vanhempani ovat ihmetelleet, kun minä en ole hankkinut lapsia vaikka kaikki sisarukseni ovat.

En ole viitsinyt sanoa heille, että minä sain lasten hoidosta ihan tarpeeksi jo lapsena ja nuorena yhden elämän ajaksi. Kun synnyin 12-lapsisen esikoisena ja erityisesti kun on olin tyttö niin jouduin pienestä asti hoitamaan ja vahtimaan pikkusisaruksiani. Murrosiässäkin muut luokkani tytöt saivat käydä kaupungilla ja viettää vapaa-aikaa miten halusivat ilman lastenhoitohuolia. Minä taas jouduin olemaan aina kotona, vaihtamaan vaippoja, pesemään ja syöttämään pikkusisaruksia, laittamaan heitä nukkumaan, viemään heitä leikkikentälle, lukemaan heille satuja sekä vahtimaan ja hoitamaan heitä muutenkin. Omaa vapaa-aikaa ei ollut, hyvä että ehdin läksyt tekemään. Jouduin tekemään myös muita kotitöitä kuten laittamaan ruokaa, siivoamaan, pesemään pyykkiä jne. Jotkut sisarukset ovat itse asiassa kertoneet minulle, että heille oli jossain vaiheessa hiukan epäselvää, että olenko minä heille isosisko vai jonkinlainen toinen äiti "oikean" äidin lisäksi. En ole viitsinyt mainita, että nämä kokemukset luultavasti ovat aikaan saaneet sen, että nyt aikuisena kun viimein olen saanut omaa aikaa niin olen ilmeisesti tuollaisen lapsuuden ja nuoruuden koettuani halunnut pysyä sinkkuna ja lapsettomana. En halua sitoutua enää toiseen ihmiseen kun lapsena ja nuorena viikonloput ja lomatkin olivat sitä, että aamusta iltaan jouduin hoitamaan lapsia tai tekemään kotitöitä. Ystäville, omalle ajalle tai harrastuksille ei jäänyt aikaa. Olisin esim. mielelläni lukenut kirjoja mutta sille ei jäänyt aikaa kun heräämisestä nukkumaan menoon asti jouduin käytännössä koko ajan tekemään töitä. Ja onhan noita lapsenlapsia vanhemmillani melkein 80 vaikka minä en olekaan lisääntynyt. Nimittäin 11 sisarustani ovat pitäneet siitä huolen.