Työttömät hei, haukkuuko sukulaiset tai ystävät teitä tai

Onko kaverisi älynnyt edes pyytää anteeksi?

Mitenhän naama venähtäis, kun joutuis itse työttömäksi. Ei ne työpaikat niin satavarmoja nykyään ole.

Kyllä on haukkuneet ja *uilleet. Avomies, seuraavan miehen sukulaiset ja omatkin. Tyyliin joidenkin meistä on tehtävä töitä.

Ei, mutta he eivät yleensä uskalla puhua aiheesta. Kun valmistuin, saattoivat kysellä työtilanteesta, mutta nyt muutama vuosi myöhemmin työttömyyteni on kuin virtahepo olohuoneessa. Lähimmät ystävät toki tietävät tilanteeni, ja asiasta voi puhuakin ilman draamaa.

Jotkut vihjailevat sanomalla, että hyvä sun on katsoa yöllä telkkaria, kun ei tarvitse aamulla nousta.

En ymmärrä, miksi joku ei ymmärtäisi työttömyyttä, voi osua myös omalle kohdalle. Eri asia nämä elämäntapa-työttömät.

-työssäkäyvä (toistaiseksi)

Vuosia sitten olin työtön. Näin kaupungilla muutaman kerran yhtä äidin ystävää. Nainen oli hyvin ystävällinen ja empaattinen kun jutteli kanssani. Kotiin päästyään hän soitti äidille ja haukkui kaikki työttömät ja minut ulkonäköä myöten. Joka kerta tämän jälkeen äiti soitti minulle ja kertoi sanasta sanaan, mitä nainen minulle sanoi. Voitte uskoa, että tuli paha mieli. Muutamaa vuotta myöhemmin nainen menehtyi nopeasti sairauteen. En surrut edes muodon vuoksi.

Itse olin työtön vuosituhannen vaihteessa useamman vuoden. Vanhemmat ihmiset katsoivat pitkin nenän vartta. Laiskana pitivät.

Ei nyt suoraan haukkuneet mutta kyselleet liikaa, säälineet, puuttuneet, taivastelleet. Velvollisuuteni olisi ilmeisesti vain itkeä ja ripotella tuhkaa päälleni.En tajua mikä on niin vaikeeta siinä että jos saan töitä, kerron kyllä. Yhden kaverin kanssa välit on menneet lähes kokonaan kun tiukkaa asiasta.

Olen hyvissä töissä koko uransa ollut yli viisikymppinen maisteri. Vanhempani ja veljeni eivät ole puolella sanallakaan arvostelleet työttömyyttäni, mutta on selvää, että he eivät ymmärrä, miten minä voin olla työtön. Pitkäaikaistyötön kaiken lisäksi. Epäilen heidän uskovan, että olen nirsoillut työnhaussa. En ole, vaan olen hakenut satoja paikkoja ihan laidasta laitaan.

Kaverini, joita ei ole koskaan ollutkaan monta, alkoivat hyvin nopeasti kartuttaa ylenkatsetta. Parin kolmen vuoden kuluessa näiden eläkeläisten hieman alentuvat "oletko sinä sieltä ja täältä hakenut töitä x 450" -tyyppiset kysymykset muuttuivat ihan silkaksi ivaksi, ja viimeisimpiä sietämiäni loukkauksia olivat suorasanaiset, ulkonäköäni koskevat arvostelut, siis solvaukset. Viilensin välit lopulta kokonaan. Kaukaisempien tuttavuuksien ajatuksista en tiedä, enkä niistä kysele.