Lue keskustelun säännöt.
En pärjää 2,5v hoitolapsen kanssa kaupassa, kärttää karkkia tai jäätelöä kunnes olen loppu tai joku puuttuu asiaan
05.08.2021 |
Minulle on sanottu, että lasta ei saa väkisin kantaa kaupasta ulos, mutta sanottiin myös että mitään ei saa ostaa karkkiosastolta. Tai keksejä tms.
Joku porkkana oli ok mutta se ei lasta voisi vähempää kiinnostaa. Kuitenkin kauppareissut laitetaan pääosin minun vastuulleni. Ei siinä mitään, palkka ok, mutta lapsi ei usko minua noissa tilanteissa yhtään. Osaa itse avata rattaiden valjaat ja juoksee kahmimaan karkkeja.
Joskus lupasin, että jos on nätisti kun *Katri-täti kerää tavarat niin saa sitten tikkarin. Toimi kuin unelma. Istui kärryssä kuin herran enkeli.
Olenko ns. kauhea rikollinen jos käytän tätä tikkari-tekniikkaa? Vanhempienhansa mielestä se on aivan kamalaa, mutta onneksi tuon ikäisen puheista nyt ei vielä ota juuri selvää.
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annat pelata kännykällä rattaisa niin kauppa reissut sujuu helposti.
Kaupan körryihin siihen lastenpenkkin on niin korkealla että ei uskalla kiivetä pois.
Miksi sun pitää käydä kaupassa työaikana? Jos sut on palkattu lapsenvahdiksi, teet vain sitä.
Hoitolapsen kanssa kauppaan. Miksi ihmeessä? Tällaisena aikana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole normaalia, että 2,5 v. mussuttaa karkkia. Miksi ihmeessä teidän pitää käydä kaupassa?
Siskoni 2-vuotias lapsi on tuolla tavalla halunnut kaupasta vain mustikoita, banaaneja ja pakasteherneitä. Lapsi ei ole koskaan edes maistanut karkkia, eikä juuri muutakaan makeaa. Itselläni ja siskollani kun on ongelmallinen suhde herkkujen syömiseen. Mitä pidempään lapsi pysyy noista erossa sen parempi. Parasta itsellenikin olisi ollut jos en olisi koskaan herkkuja ruvennut syömään. Taustalla siis mm. lohtusyömistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niistä rattaiden omista valjaista ei ole mihinkään. Hanki yleiskäyttöiset lasten valjaat ja laita se niillä kiinni rattaisiin. Niissä saa kiinnityssoljen selän puolelle, eli lapsi ei saa niitä itse auki.
Mun siskoni oli yksinhuoltaja ja oli aika väsynyt töiden jälkeen ja kaupassa lapset alkoivat mankua sitä ja tätä, niin hän kahdesti jätti ostokset kauppaan ja vei lapset kotiin. Ei sitten aina ollut kovin hienoa ruokaa illalla.
Sen jälkeen eivät temppuilleet, vaan sovittiin aina etukäteen, mitä ylimääräistä saa ostaa. Siskoni nauroi, että joskus hän kuuli, kun neuvottelivat keskenään, että uskaltaisiko pyytää sitä ja tätä.
Kaikki kolme kasvoivat ihan kunnon ihmisiksi, opiskelivat hyviin ammatteihin ja lapsena opittu kohtuullinen kulutus on jäänyt tavaksi. Eli ei jäänyt niinkään julmasta tempusta loppuiän traumoja heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan muukaan ei hoida kauppa-asiointiaan työaikana, vai mitenkäs se menikään? Edes kotona ei saa siivota eikä käyttää liikaa aikaa ruoanlaittoon. Nämä työt pitää tehdä hoitoajan ulkopuolella. Entä jos tapahtuu tapaturma kauppareissulla?
Onko sen palkkion aina pakko olla syötävää? Joku lapselle mieluinen yhteinen tekeminen käy ihan yhtä hyvin. Annat vaikka valita kahdesta vaihtoehdosta, eli ei mitä vaan.
Toki kysyisin myös vanhemmilta, mitä keinoja he käyttävät kyseisissä tilanteissa. On kohtuutonta laittaa sinut tilanteeseen, jota pieni lapsi ei ole vielä oman vanhempansa kanssa harjoitellut.