Mikä voi selittää sen, että aiemmissa parisuhteissani olen kärsinyt paljon mustasukkaisuudesta, mutta nykyisessä en tuntenut sitä koskaan?

Omat eksäni ja nyksäni ovat olleet tässä asiassa erilaisia: nyksä on halunnut tahallaan herättää minussa mustasukkaisuuden tunteita, mitä eksäni ei tehnyt koskaan.

Molemmista koin suhteen alussa (=ekat pari vuotta) mustasukkaisuuden tunteita, mutta nyksän kanssa siihen vielä pari vuotta pidempään. Kunnes tajusin, että ihan turhaa on mustat sukat, toinen tekee sen mitä tekee ja sen mukaan minun on elettävä.

Ap nostaa, jos joku osaisi kommentoida. Ehkä joku on kokenut vastaavaa?

Ehkä tunteet eivät ole nyt niin voimakkaat?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tunteet eivät ole nyt niin voimakkaat?

Ei sen pitäisi niinkään olla. Nykyinen on ainoa, jonka kanssa olen perustanut perheen. Ap

Voiko vaikuttaa, että en ihan kamalasti rakasta nykyistäni? Se on ihan ok ja paaaljon rahaa, joten etsinnät nyt kuitenkin loppu näillä näkymin. Suhde auttaa?

ap

Vierailija kirjoitti:

Voiko vaikuttaa, että en ihan kamalasti rakasta nykyistäni? Se on ihan ok ja paaaljon rahaa, joten etsinnät nyt kuitenkin loppu näillä näkymin. Suhde auttaa?

ap

Älä viitsi tulla spämmäämään ketjuuni ja esiintyä minuna.

Ap

Ainakin miehen perspektiivistä sanon tuossa tilanteessa syyksi sen, että luottaa toiseen täydellisesti. Siksi ei ole mustasukkaisuutta.

En tiedä ajatteleeko nainen tilanteessa samoin, ja varsinkin jos kysyy tällaista tähän sävyyn niin taitaa ainakin jollain tasolla kyseenalaistaa samalla koko suhdetta. Jos todella välität hänestä, niin saatat pelätä menettäväsi hänet ja täten olla mustasukkainen. Muista kuitenkin, että itse en miehenä tunne niin koska miehet ajattelevat täysin eri tavalla kuin naiset.

En minäkään ole kokenut sellaista aiempaa, turhaa mustasukkaisuutta enää kertaakaan kun tapasin nykyisen mieheni.

Jotenkin sitä vaan on huokunut ihan alusta asti kaikesta olemuksesta, tekemisestä ja sanoista sellainen varmuus ja luottamus meidän kahden yhdessäoloon, ettei mustasukkaisuudelle ole minkäänlaista tarvetta vaikka ei tosiaan kylki kyljessä koko aikaan nyhjötetäkään. Sen vaan tietää ettei kumpikaan muita tahdo.

Eikä tämä mustasukkaisuuden puuttuminen ole ainoa muutos vaan tämä koko parisuhde on ihan erilaisella pohjalla ja tuntuu kaikilla tavoin ihan erilaiselta kuin yksikään aikaisemmista. Ehken se jatkuva epävarmuus ja kaikkinainen hankaluus vaan kertoo siitä ettei suhteessa ole oikeasti toisilleen oikeat eikä edes sopivat ihmiset.

Itselleni oli melkoinen yllätyskin huomata kuinka helppoa ja rentoa parisuhteessa eläminen voikaan olla.

Intuitio. Aiemmat ovat pelanneet selkäsi takana, nykyinen ei.

Monesti nuoruudessa suhteita muodostetaan charmanttien miesten kanssa. Näitä haluavat kaikki muutkin naiset, mikä suhteen aikana tulee kyllä ilmi.

Kun ikää hieman kertyy, ja halutaan perustaa oikea perhe, miehen kriteerit muuttuvat jonkin verran, vaikka sitä ei itse tiedostaisikaan. Ja sitten kun liikkuu ulkona tämän sanotaan vaikka dippainssin kanssa, huomaa että muut naiset eivät mieheen juurikaan kiinnitä huomiota. On sellainen tavallinen grillaamisesta pitävä Prisma-isä.

Voi johtua tästä.

Vierailija kirjoitti:

Monesti nuoruudessa suhteita muodostetaan charmanttien miesten kanssa. Näitä haluavat kaikki muutkin naiset, mikä suhteen aikana tulee kyllä ilmi.

Kun ikää hieman kertyy, ja halutaan perustaa oikea perhe, miehen kriteerit muuttuvat jonkin verran, vaikka sitä ei itse tiedostaisikaan. Ja sitten kun liikkuu ulkona tämän sanotaan vaikka dippainssin kanssa, huomaa että muut naiset eivät mieheen juurikaan kiinnitä huomiota. On sellainen tavallinen grillaamisesta pitävä Prisma-isä.

Voi johtua tästä.

Ääh... Raskasta kun otit tuon teeman esille. Se on melko hömppää lopulta vaikka pitäisikin parin prosentin kohdalla paikkaansa. 

Kaikki kumppanini ovat aina olleet akateemisesti koulutettuja, nuorempana toki tosin vasta yliopisto-opiskelijoita. Nykyinen on objektiivisestikin ottaen parhaimman näköinen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Monesti nuoruudessa suhteita muodostetaan charmanttien miesten kanssa. Näitä haluavat kaikki muutkin naiset, mikä suhteen aikana tulee kyllä ilmi.

Kun ikää hieman kertyy, ja halutaan perustaa oikea perhe, miehen kriteerit muuttuvat jonkin verran, vaikka sitä ei itse tiedostaisikaan. Ja sitten kun liikkuu ulkona tämän sanotaan vaikka dippainssin kanssa, huomaa että muut naiset eivät mieheen juurikaan kiinnitä huomiota. On sellainen tavallinen grillaamisesta pitävä Prisma-isä.

Voi johtua tästä.

Voi sinua. En tiedä pitäisikö nauraa vai sääliä.

Luottamus. Edellisessä suhteessa mustasukkaisuus oli tehdä hulluksi, mutta silloin olinkin tosi epärehellisen ja manipuloivan ihmisen kanssa myrskyisässä suhteessa. Koskaan ei voinut luottaa puhuuko toinen totta tai ennakoida mitä seuraavaksi tapahtuu. Nykyisen kumppanin kanssa kaikki sujuu hyvin, koen olevani turvassa ja häneen luotan täysin, eikä mustasukkaisuus enää vaivaa. Rakkaus tuntuu lujalta ja vetovoima välillämme on valtaisa. Mustasukkaisuus ei ole ollenkaan hyvä tunteiden vahvuuden mittari.

Mustasukkaisuuden vähentymiseen/puuttumiseen voi vaikuttaa myös oman itsevarmuuden lisääntyminen, vuorovaikutustaitojen paraneminen ja muu emotionaalinen kypsyminen. Voi olla että monet ovat nuorena mustasukkaisempia kuin varttuneempana. Muutkin tunnetyrskyt yleensä hieman rauhoittuvat kun ikää tulee lisää.

En voi olla ottamatta kantaa. Minun ex-puolisoni oli sairaalloisen mustasukkainen. Kuulemma kaikki exät myös hulluja ja kuulemma kaikki myös pettäneet. Vaikea uskoa 50+ henkilön sanomaksi.

En pettänyt. Koin kuitenkin jo muutaman kuukauden jälkeen tarvetta avautua sairaalloisesta mustasukkaisuudesta parille ystävilleni. Tämä oli ex-kumppanini mielestä pettämistä. Jos oli, jatkuva epäily pettämisestä on helpoin keino ajaa toinen pois. Olin tietenkin yrittänyt keskustella ongelmasta ensin kumppanini kanssa.

En väitä, etteikö luottamus olisi parisuhteessa asia, joka edeltää tunnetta mustasukkaisuudesta vapautumisesta. Lähtökohtaisesti kenenkään ei kuitenkaan pitäisi olla parisuhteessa, jossa ei kumppaniinsa luota. Luottamus on perusedellytys sille, että parisuhde saattaa toimia. On iha hirvittävän kuluttavaa joutua jatkuvien, aiheettomien epäilyjen kohteeksi.