Miten päästä yli alakuloisuudesta?
Ei ole vakavaa masennusta, mutta semmoista alakuloisuutta ja pienimuotoista itseinhoa. Ei tarpeeksi, että pääsisi hoitoon ja saisi lääkkeet. Alakuloisuushan kuuluu ihmiselämään. Miten sä virkistyt, jos on pidempi jakso muutakin kuin nousukiitoa?
Kommentit (27)
Ala pitämään kiitollisuuspäiväkirjaa. Meditoi.
Aloitin Semen Retention, toimii ainoastaan miehillä.
Vierailija kirjoitti:
Ala pitämään kiitollisuuspäiväkirjaa. Meditoi.
Entä kun meditoidessa se sama alakuloisuus kiertää kehää ja on jatkuvasti läsnä tässä hetkessä.
En silloin neuvoisi meditoimaan vaan unelmoimaan jostain ja uneksimaan pois todellisuudesta.
Meditaatiohan on jatkuvasti läsnäoloa hetkessä. Esimerkiksi työntekemistä 100% keskittymisellä.
Todella vahvat vitamiinit eivät ainakaan pahitteeksi olisi.
Kiitollisuus: mieti mikä kaikki ON hyvin. Mieti kuinka paljon pahemminkin voisi olla, miten onnekas itse asiassa olet.
Tee jotakin mihin uppoudut niin täysin, että lakkaat ajattelemasta mitään muuta: esim. joku käsityö, kiipeily, tanssiminen, mielenkiintoinen kirja, kieltenopiskelu jne.
Vietä aikaa luonnossa ja eläinten tai lasten kanssa.
Tee jotakin hyvää jollekin toiselle, ilahduta jotakuta.
Ja onhan perusterveelliset elintavat kunnossa: monipuolinen ruokavalio, unirytmi ja unen määrä, liikunta ja sosiaalinen kanssakäyminen?
Hei! Tarkkaile asioita, mistä uskot alakulon johtuvan, pyri niistä asioista eroon, jos mahdollista, jos ei, tiedosta se, jolloin tiedät, että alakulo johtuu tästä tai tuosta, etkä ehkä ajattele sitä enää samalla tavalla. Jos Sinulla on harrastuksia, keskity niihin, jos sinulla ei ole mitään mikä erityisesti kiinnostaa, olisko jokin kuitenkin? Mieti, millaisiin tilanteisiin tai olosuhteisiin tämä alakulo pyrkii esiin, ovatko ne toistuvia tai väliaikaisia (siis nämä tilanteet ja olosuhteet). Liittykö alakuloon tuleva syksy ja alkava pimeä vuodenaika? Palkitse itseäsi jollain teollasi, ihan vaikka pienellä teolla, osta jotain kivaa, jos budjetti sallii, oikeasti, selviytymistarinoita on monia ja monenlaisia, kuten minulla. Ensin pitää tiedostaa todella tarkkaan, mistä tai mitä asiat aiheuttavat alakuloa, jopa tietynlaiset ihmiset saattavat vääntää Sinua ula-asemalle, tahtomattasi. Minä karsin elämästäni pois ne asiat, jotka jatkuvasti vetivät väärään suuntaan, helppoa se EI TODELLAKAAN OLLUT. Projekti kesti 3 vuotta ja nyt olen omillani ja vältän kaikkea "pahaa". Tsemppiä Sinullekin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala pitämään kiitollisuuspäiväkirjaa. Meditoi.
Entä kun meditoidessa se sama alakuloisuus kiertää kehää ja on jatkuvasti läsnä tässä hetkessä.
En silloin neuvoisi meditoimaan vaan unelmoimaan jostain ja uneksimaan pois todellisuudesta.
Meditaatiohan on jatkuvasti läsnäoloa hetkessä. Esimerkiksi työntekemistä 100% keskittymisellä.
Olet ymmärtänyt jotain väärin. Lue kirja Läsnäolon voima.
Miksi olet alakuloinen?
Miten se korjaantuisi? Haluatko, että joku lohduttaisi ja ottaisi syliin mutta sellaista ihmistä ei ole?
Olet aikuinen ja saat ottaa itse itsesi halaukseen. Halaa sen lisäksi vaikka puita, tee se vaikka tuntisit itsesi täysidiootiksi.
Alakulo on viesti siitä, että tarvitset hellyyttä. Anna sitä itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Viinalla
Alkoholi tuppaa pidemmän päälle laskemaan mielialaa.
Itselle säännöllinen hikiliikunta on parasta mielialalääkettä. Myös mindfulness-harjoitteet ovat tuntuneet hyvältä.
Kun on nälkä niin syödään tai jos ei ole ravintoa niin odotellaan ja etsitään ravinto. Kun on alakuloinen niin ollaan alakuloisia. Halu paremmasta ja usko omantahdon harhasta aiheuttaa sen että hakee apua kirjoista. Voi kirjaakin lukea odotellen muutosta. Elämässä asiat on kuin on. Ihmisen on vaikea hyväksyä sitä ja se itkettää monia.
Nauti ravintorikasta ruokaa. Paljon ja monipuolisesti kasviksia, marjoja, hedelmiä kohtuudella, hyviä rasvoja manteleista, siemenistä ja pähkinöistä.
Vitamiineja myös purkista. Sinulla voi olla nyt vajausta.
Jaksamisia, iloa :)
💚
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viinalla
Alkoholi tuppaa pidemmän päälle laskemaan mielialaa.
Itselle säännöllinen hikiliikunta on parasta mielialalääkettä. Myös mindfulness-harjoitteet ovat tuntuneet hyvältä.
Ulkoilu, luonnossa liikkuminen ja vaikka kannon päässä istuminen. Liikuntaa.
En mä tiedä. Olen ollut alakuloinen vähän väliä suurimman osan elämääni. En saa sille mitään.
Syön, nukun, ulkoilen yms. mutta alakulo vaanii koko ajan nurkan takana ja hyökkäilee kimppuuni lähes päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala pitämään kiitollisuuspäiväkirjaa. Meditoi.
Entä kun meditoidessa se sama alakuloisuus kiertää kehää ja on jatkuvasti läsnä tässä hetkessä.
En silloin neuvoisi meditoimaan vaan unelmoimaan jostain ja uneksimaan pois todellisuudesta.
Meditaatiohan on jatkuvasti läsnäoloa hetkessä. Esimerkiksi työntekemistä 100% keskittymisellä.
Olet ymmärtänyt jotain väärin. Lue kirja Läsnäolon voima.
Meditaatiolla on tuhatvuotinen perinne, siitä on monia eri variaatioita. Ei yksi kirja sitä määrittele.
Käytännössä myös siis tekeminen, jossa päästään flow-tilaan on yksi meditaation muoto.
Kun ihmisellä on huono kierre, tai esimerkiksi paha ahdistus, sydämen ylilyöntejä jne. , niin nykyään asiaan perehtyneet psykologit eivät suosittele sellaista meditaatiota asiakkaalle, jossa keskitytään olemaan läsnä omassa kehossa ja havainnoimaan omia tilojaan. Tällöin ahdistus ja paha-olo vain kasvavat. Se ei siis sovi kaikille. Ainakaan siinä muodossa.
Kun on kyse ala-kulosta, ahdistuksesta tai muusta jatkuvasta pahasta olosta, niin silloin kannattaa ennemminkin löytää sellaista "tekemistä", jossa "unohtuu" huono olotila. Lukemista, urheilua, musiikkia, ihan mitä tahansa, jossa saa mukavia tuntemuksia, niin että pääsee vähäksi aikaa huonosta olotilasta pois.
Kuten ap sanoi alakulo kuuluu normaaliin elämään.
Jos kuitenkin on pidempään alakuloinen, niin onko mahdollista löytää ja vaikuttaa alakulon syyhyn. Mistä se johtuu? Johtuuko se mainitsemastasi itseinhosta, liittyvätkö ne yhteen?
Jos itseinho johtuu suorituspaineista jonkun tekemisen ja/tai ulkonäön suhteen, niin kuka ne on asettanut? Tulevatko ne ulkopuolelta, lähipiiristä vai oletko itse asettanut ne itsellesi?
Joskus ulkopuolisia vaatimuksia on pakko kestää esim. pakollinen oppivelvollisuus, mutta jos mahdollista muuten yrittää löytää sellaisia yhteisöjä tai paikkoja, jossa on hyväksytty, niin ettei tarvitse tuntea itseinhoa.
Jos itseinho johtuu siitä, ettei kelpaa itselleen sellaisena kun on niin silloinkin kannattaa miettiä miksi on niin ankara itseään kohtaan. Jos joku muu olisi sellainen kun sinä, inhoisitko häntä jos hän istuisi vieressäsi? Itsekseen voi olla hieman hankalampaa työstää asioita kuin jonkun kanssa keskustellessa, mutta ei mahdotonta.
Vaikka alakuloa, surua tms. mielentilaa tai tunnetta ei kannata tukahduttaa, niin kannattaa yrittää löytää se joku "tekeminen", jossa unohtaa itsensä ja olotilansa, ainakin hetkeksi. Se voi olla lukemista tai muuta älyllistä, tai fyysisempää kuten ulkoilu, urheilu jne. Kun löytää sellaisen tekemisen, ja kenties sellaisia ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet samoista asioista (vaikka edes nettiryhmässä), niin yleensä ainakin vähäksi aikaa unohtaa olotilansa.
Uuden kivan asian oppiminen, vaikka nettivideoita katsellen, voi viedä mukanaan. Joskus tällaisesta tulee pidempiaikainen harrastus ja sen kautta voi tavata kivoja ihmisiä. Joskus siita tulee vain muutaman kuukauden tai vaikka syksyn ajaksi tapa viettää aikaa, niin että pääsee mukavampaan olotilaan keskittyessään johonkin itsensä ulkopuolella.
Muuta Kuloisiin