Lue keskustelun säännöt.
G: Mikä on ollut asia jota jäit kaipaamaan alkoholin juomisessa?
03.08.2021 |
Itselläni tietoisuus siitä, että olisi voinut tehdä päätöksen olla juomatta jo aiemmin - vaikka silloin 25 vuotta sitten - eikä kulkea nuorena massan mukana. Tai parikymmentä vuotta sitten kun opiskelijabileiden aika oli ohi.
Kommentit (31)
AP:n oma vastaus ei kyllä mitenkään mielestäni ole asia mitä alkoholin juomisessa jäi kaipaamaan. Jäi kaipaamaan sitä, että olisi pitänyt lopettaa aikaisemmin?
Itse kaipaan välillä sitä huoletonta oloa. Tai huoleton on huono sana, välinpitämätön on parempi. Alkoholi lisäsi niitä huolia todella paljon mutta se ettei kiinnostanut pitää huolta itsestään tai elämästään oli hetken vapauttavaa. Rappiolla on hyvä olla.
Se täydellinen apatia kaikkea kohtaan siitä tekikin itsetuhoista ja siksi en enää juokaan, mutta välillä on houkutteleva ajatus laiminlyödä aivan kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ryyppäämisellä oli uskomattoman tehokas, nollaava vaikutus. Tarkoitan siis sitä, että kun vihaisena, stressaantuneena, masentuneena tai sydänsuruisena veti kännit, seuraavana aamuna olo oli paljon tasaisempi ja ongelmat tuntuivat paljon pienemmiltä. Vähän sama vaikutus kuin kunnon yöunilla, mutta monta kertaa vahvempi.
Itselläni tuota ei ole ollut vuosiin, jos koskaan. Tarpeeksi kovissa tumuissa niitä murheita ei muistanut tai ne eivät kiinnostaneet mutta heti krapulassa ne tuntuivat vielä entistäkin suuremmilta. Jos halusin nollata, piti olla kännissä koko ajan. Mutta minä olenkin alkoholisti
Alkoholin juominen oli hauskaa 21-vuotiaaksi saakka. Sen jälkeen enää pakonomaista rutiinia viikonloppuisin, mikä oli todella tyhmä tapa, mutta se homma piti vain aina jotenkin ”hoitaa”. Ehkä sitä iloista nousuhumalan tunnetta jäi kaipaamaan, mutta sitäkään ei enää loppuvaiheessa oikein tullut, ja koko juomisen sitten lopetin 26-vuotiaana ja nyt ollut 5 vuotta ilman.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholin juominen oli hauskaa 21-vuotiaaksi saakka. Sen jälkeen enää pakonomaista rutiinia viikonloppuisin, mikä oli todella tyhmä tapa, mutta se homma piti vain aina jotenkin ”hoitaa”. Ehkä sitä iloista nousuhumalan tunnetta jäi kaipaamaan, mutta sitäkään ei enää loppuvaiheessa oikein tullut, ja koko juomisen sitten lopetin 26-vuotiaana ja nyt ollut 5 vuotta ilman.
Jeps, joskus 17-21v nuoruuden huumassa oli kivaa touhua - mutta olisiko sama nuoruuden huuma ollut ilman alkoholiakin? Ehkä - tai sitten ei kun opiskelupiirit vuosituhannen vaihteessa olivat alkoholikeskeisiä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Ryyppäämisellä oli uskomattoman tehokas, nollaava vaikutus. Tarkoitan siis sitä, että kun vihaisena, stressaantuneena, masentuneena tai sydänsuruisena veti kännit, seuraavana aamuna olo oli paljon tasaisempi ja ongelmat tuntuivat paljon pienemmiltä. Vähän sama vaikutus kuin kunnon yöunilla, mutta monta kertaa vahvempi.
En epäile etteikö näin voisi kohdallasi olla mutta tämä tuntuu olevan melko harvinaista. Ehkä jonkinlaisen stressin vastapainoksi irrottelu johon kuuluu muutakin kuin kännit, lähinnä sosiaalista tekemistä tai vaikka tanssimista, voi olla ihan ok mutta ei ainakaan omassa tuttavapiirissä olla havaittu että alkoholi olisi kovin hyvä muun kuin perus arjen ja työn kuormituksen nollaamiseen. Sydänsuruihin, masennukseen, vihaan yleensä todella huono ratkaisu (vaikka siitä huolimatta yleinen). Lisäksi tuollaiseen tarpeeseen käyttäminen tuppaa johtamaan ongelmakäyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemukseni mukaan mikään asia ei ole niin huonosti, etteikö sitä juomalla saisi vielä huonommaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole jäänyt kaipaamaan mitään.
Olen alkoholistin lapsi. Nuorena join jonkun verran muiden mukana ja oli myös ihan legendaariset kesäjuhlat töissä, mutta muutoin juon lähinnä onnittelumaljan.
Kaipaan sitä pirskahtelevaa, iloista nousuhumalaa. Joka kesti kymmenen minuuttia, ja jonka koin viimeksi yli 20 vuotta sitten. Olenkin ollut yli kuusi vuotta juomatta, eikä tuo mukava mielikuva ole alkoholiintarttumisen arvoista, koska alkoholi ei minulle kerta kaikkiaan sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun on ehkä hieman varhaista sanoa: otin lauantaina reilusti. Loiventelin koko sunnuntaina mutta pysyttelin vain punaviinissä.
Eilen vähän masenteli kyllä. Tänääm jo tunnin kävelyllä.
Sellainen sanonta on että ottaa alkoholia lääkkeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä ettei kukaan odottanut minulta yhtään mitään, kun olen juoppo.
Vierailija kirjoitti:
Sitä ettei kukaan odottanut minulta yhtään mitään, kun olen juoppo.
No vähän tuo.
Olen neuroottinen suorittaja. Olen se vaimo, äiti ja isoäiti, jonka apuun ja tukeen luotetaan, jolta kysytään neuvoja ja ratkaisuja, jolle puoliso ja ystävät avautuu ja uskoutuu.
Kun join, niin kaljapullon avattuani puoliso vaikeni. Mikä oli ihana asia. Aikuiset lapset lopettivat puhelun lyhyeen, kun kuulivat jo äänestä, että humalassa, joo. Kukaan ei tyrkyttänyt lapsia hoitoon eikä yleensäkään kukaan kysynyt tai vaatinut mitään. Haittapuoli oli se, että kirja, jonka olisin (selvinpäin) halunnut lukea loppuun, ei tullut luetuksi huppelissakaan, koska keskittymiskyky riitti korkeintaan keskustelupalstojen lukemiseen.
Olen lopettanut juomisen, mutta onnellisempi en ole. On vaikeaa opetella sanomaan että ole hiljaa, en jaksa sua kuunnella(miehelle) ja en jaksa enkä viitsi sinua ja ongelmiasi/lapsiasi. On tietysti pettymys myös itselle havaita, että minusta ei tule superjaksavaa supermammaa vaikka kuinka olisin juomatta. Tarvitsen kamalan paljon yksinäisyyttä ja hiljaisuutta. Jos juon, saan sen hupun päähän sillä. Jos en, minun täytyy se oma yksinäisyys taistella itselleni olemalla ikävä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mitään. Se ei oo koskaan kuulunut elämääni säännöllisesti. Voin ottaa esim. Yhden. Olla ottamatta vuosia tai monia kuukausia.
En kaipaa siinä mitään. Joskus voin ottaa yhden, jos haluan kokeilla jotain uutta, mutta yleensä petyn, kun ei se ollutkaan hyvää. Eli olen mieluummin juomatta. Nuorena menin massan mukana ja ne huonot olot liian kovassa humalassa ei unohdu ikinä.
Nousuhumala. Kun kaikki tuntuu mahdolliselta ja velat saatavilta.
Ajatukset kulki selkeemmin humalassa, sai paljon enemmän aikaan juttuja esim. tein kaikki koulutehtävät humalassa aina. (hyvin arvosanoin),keskittyminen helppoa myös silloin.
Krapulapäivän unia. Saattoi mennä koko päivä ja seuraava yö unten mailla.
Tunne siitä, että olen normaali. Ja se fiilisä, että isommassakin seurassa voi olla joskus jopa hauskaa. Reipas olo nousuhumalassa. Se, että kammottavat olosuhteet tuntuvat hetken siedettäviltä. Ja tuo kaikki fiilikset siis ajalta, jolloin join maksimissaan pari kertaa kuussa.
Ryyppäämisellä oli uskomattoman tehokas, nollaava vaikutus. Tarkoitan siis sitä, että kun vihaisena, stressaantuneena, masentuneena tai sydänsuruisena veti kännit, seuraavana aamuna olo oli paljon tasaisempi ja ongelmat tuntuivat paljon pienemmiltä. Vähän sama vaikutus kuin kunnon yöunilla, mutta monta kertaa vahvempi.