Ahdistus parisuhteen alussa

Täytyyhän sille ahdistukselle olla joku syy. Sanooko tai tekeekö se jotain, mikä sua ahdistaa?

Mua alkaa yleensä ahdistamaan paremmin tutustuttaessa. Siitä kumppanista tulee ihan oikea ihminen, ei mikään haavekuva. En taida olla normaali.

No, kyllähän se epävarmuus suhteen alussa enteilee tulevaa. Ja jos sinun pitää asiaa kysyä...

Vierailija kirjoitti:

Täytyyhän sille ahdistukselle olla joku syy. Sanooko tai tekeekö se jotain, mikä sua ahdistaa?

Kyllä kyllä, automaattisestihan se on miehen vika.

Hyvin normaalia. Kyseessä on ikivanha biologinen vaisto jonka tarkoitus on varmentaa että onko tämä mies nyt varmasti paras jonka voit saada, evolutiivisessa mielessä. Vaistolla ei ole juuri minkäänlaista käyttöä tai hyötyä nyky-yhteiskunnassa, mutta siellä se silti on.

Vierailija kirjoitti:

No, kyllähän se epävarmuus suhteen alussa enteilee tulevaa. Ja jos sinun pitää asiaa kysyä...

Ap on epävarma ja se tulee koettelemaan suhdetta. Hän ei tietenkään nosta katsetaan peiliin vaan alkaa etsimään miehestä niitä vikoja ja kohta mies hengittääkin väärällä tavalla.

Huono ennuste suhteelle. Ilmeisesti sinua ahdistaa itse suhde. Se, että joutuu sitoutumaan. Se ei siitä parane. Pysy sinkkuna .

Vierailija kirjoitti:

Mua alkaa yleensä ahdistamaan paremmin tutustuttaessa. Siitä kumppanista tulee ihan oikea ihminen, ei mikään haavekuva. En taida olla normaali.

No no.

Itselle kävi niin, että kun se hyvä tyyppi… siis se just sopiva kumppaniehdokas kohdalleni sattui, niin tuli isot pelot.

On elämä niin paljon koulinut ja olen joutunut kohtaamaan rankkoja asioita.

Kerroin niistä peloistani miehelle. Kerroin myös, että olen hänestä kiinnostunut ja arvostan ja myös ihailen häntä paljon. Itsellä on nyt omia lukkoja.

Halusin olla avoin. Luotin tähän mieheen todella paljon. Luotan edelleen.

Ne ahdistukset on reaktioita. Jokin vanha mennyt tilanne jolloin olet pelännyt ja ahdistunut tulee pintaan. Ei niitä tiedä edes mistä. Joskus tietää.

Mieti onko siinä todellinen pelottava tilanne vai onko se niitä vanhoja. Nyt olet turvassa.

Tuossa ei ilmeisesti ole kyse väkivallasta tai muusta painostuksesta … silloinhan pitää ehdottomasti lähteä pois ja suojella itseään.

Kos luotat ja kunnioitat, niin anna palaa.

Jos huomaat, että tässä hetkessä mies toimii väkivaltaisesti, niin lähde pois.

Tuo on hyvin ymmärrettävää. Ei ole ollenkaan harvinaista tuo kokemasi ilmiö ja tunteet.

Ota selvää! Ole utelias!

Teeppä netissä tunnelukkotesti. Osa ei kykene sitoutumaan koska pohjimmiltaan kokee ettei esim. ansaitse hyvää suhdetta tai pelkää että tulee loukatuksi. Se johtaa sitten kaikenlaiseen itsesabotointiin suhteissa, kuten sitoutumiskammoon joka naamioituu kaikenlaisiin tekosyihin.

Ja meillä kaikilla on tunnelukkoja. Niitä on vaan työstettävä.

Hienoa, että kohtaat tunteesi. Kuuntelet itseäsi.

Ota selvää miten siinä jutussa käy.

.

Tuomo kirjoitti:

Huono ennuste suhteelle. Ilmeisesti sinua ahdistaa itse suhde. Se, että joutuu sitoutumaan. Se ei siitä parane. Pysy sinkkuna .

Häh?

Nuohan ovat ihan normaaleja asioita, joita ihmisen tunne-elämässä tapahtuu.

Ihminen tuntee ja ihminen oppii kohtaamalla ja käsittelemällä. Elämällä. Ihminen KEHITTYY.

Minusta on tullut oikein hyvä puoliso ja parisuhteen osapuoli. Olen opetellut, olen halunnut opetella. Tulen rankoista kokemuksista. Elämässäni on myös paljon hyvää ja hienoa.

Enemmän tässä painaa, että mitä aapee haluaa.

Rohkaisen tutustumaan…sitten näet.

En minäkään tiedä miten tuohon oikeasti kannattaisi suhtautua. Jokaisen suhteen alussa on jossain kohtaa ahdistanut, ja jokaisesta olen eronnut myöhemmin, paitsi viimeisestä. Ja tässä suhteessa kyllä on edelleen asioita jotka ahdistavat.

Kuvitellaan että tulee aika jolloin kirjoitat vauvapalstalle parisuhteesi ongelmista ja sinulle vastataan kommentilla: ”Miksi ihmeessä menit tuollaisen kanssa yhteen?!? Etkö huomannut mitään merkkejä tuosta jo alussa?” Mikä ongelma on silloin kyseessä ja mitä ne merkit ovat? Jos et keksi suoraan mitään, asiat ovat varmaan aika hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Teeppä netissä tunnelukkotesti. Osa ei kykene sitoutumaan koska pohjimmiltaan kokee ettei esim. ansaitse hyvää suhdetta tai pelkää että tulee loukatuksi. Se johtaa sitten kaikenlaiseen itsesabotointiin suhteissa, kuten sitoutumiskammoon joka naamioituu kaikenlaisiin tekosyihin.

Ja meillä kaikilla on tunnelukkoja. Niitä on vaan työstettävä.

Jotenkin näin minäkin olen ajatellut.

Mulla on ollut joka suhteen alussa iso ahdistus. Pelottaa, että en ole kylliksi hyvä toiselle. Pelottaa, että toinen satuttaa tai että onnistun itse satuttamaan. Pelottaa luottaa ja luopua ns itsenäisyydestä, jos olen yksin niin kukaan ei pysty loukkaamaan ja suhde tekee tietyllä tavalla haavoittuvaiseksi kun on niin kova tarve olla hyvä toiselle.

On se mennyt yleensä ohi alun jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua alkaa yleensä ahdistamaan paremmin tutustuttaessa. Siitä kumppanista tulee ihan oikea ihminen, ei mikään haavekuva. En taida olla normaali.

No no.

Itselle kävi niin, että kun se hyvä tyyppi… siis se just sopiva kumppaniehdokas kohdalleni sattui, niin tuli isot pelot.

On elämä niin paljon koulinut ja olen joutunut kohtaamaan rankkoja asioita.

Kerroin niistä peloistani miehelle. Kerroin myös, että olen hänestä kiinnostunut ja arvostan ja myös ihailen häntä paljon. Itsellä on nyt omia lukkoja.

Halusin olla avoin. Luotin tähän mieheen todella paljon. Luotan edelleen.

Ne ahdistukset on reaktioita. Jokin vanha mennyt tilanne jolloin olet pelännyt ja ahdistunut tulee pintaan. Ei niitä tiedä edes mistä. Joskus tietää.

Mieti onko siinä todellinen pelottava tilanne vai onko se niitä vanhoja. Nyt olet turvassa.

Tuossa ei ilmeisesti ole kyse väkivallasta tai muusta painostuksesta … silloinhan pitää ehdottomasti lähteä pois ja suojella itseään.

Kos luotat ja kunnioitat, niin anna palaa.

Jos huomaat, että tässä hetkessä mies toimii väkivaltaisesti, niin lähde pois.

Tuo on hyvin ymmärrettävää. Ei ole ollenkaan harvinaista tuo kokemasi ilmiö ja tunteet.

Ota selvää! Ole utelias!

Komppaan tätä täysin. Lapsena ja nuorena suhteessa vanhempiin koetut asiat vaikuttavat helposti myös parisuhteisiin, niin hyvässä kuin pahassakin. Googlaa kiintymyssuhdeteoria, jos enemmän kiinnostaa. Terapeutit pystyvät auttamaan, mutta tärkeintä on, ettei toimi ahdistuksen ohjaamana. Se on vain menneisyydestä kumpuava tunne, ei mitään todellista. Valitettavasti tunteisiinsa ei aina todellakaan voi luottaa, ainakaan ennen kuin pystyy näkemään niiden taakse. Itsellä meni melkein 40 vuotta tämän tajuamiseen...

Vierailija kirjoitti:

Hyvin normaalia. Kyseessä on ikivanha biologinen vaisto jonka tarkoitus on varmentaa että onko tämä mies nyt varmasti paras jonka voit saada, evolutiivisessa mielessä. Vaistolla ei ole juuri minkäänlaista käyttöä tai hyötyä nyky-yhteiskunnassa, mutta siellä se silti on.

Ai jaa, ja sitten kun puhutaan miesten biologiasta ja vaistoista, niin se on naisten mielestä täyttä hölynpölyä ja niitä mielihaluja pitää pystyä vastustamaan, tai ei ole mies eikä mikään.