Onko teidät otettu tosissaan kunnallisella lääkärillä kun olette menneet kertomaan ahdistuksesta tai masennusta?
Miksi minusta tuntuu ett minua ei koskaan oteta tosissaan... Johtuuko siitä että olen nainen ja tosi ujo? Laitan viimeksi paperille kaikki oireet ja lääkäri määräsi vain melatoniini, ja käski harrastaa hengitys harjoituksia... Pitääkö oireita liioitella vai mitä?
Kommentit (6)
On otettu. Ilmoitin, että kun henkinen romahdus tapahtuu niin se on menoa sitten. Joko olen silloin avun piirissä tai tapan itseni. Ei ole välimuotoa. Sain lähetteen ja kerkesin käydä kuukauden ennen romahdusts. Tämä tapahtui kolme kuukautta lääkärikäynnistä. Onnekseni samainen psykiatri oli erikoistunut traumaterapiaan ja pystyimme heti aloittamaan kaksi kertaa viikossa tapahtuvalla hoidolla. Puolessa vuodessa olin takaisin työkuntoisena ja aloitin työt. Masennusta ei ole koskaan ollut joten en valitettavasti osaa siitä sanoa.
Itse en voi kuin kiittää Suomen julkista terveydenhoitoa.
Kun olin kerännyt tarpeeksi uskallusta ja voimia lääkärin reissua varten, niin minulla oli masennuksen ja ahdistuksen seurauksena ulkoinen olemus hyvin epäsiisti. Reissulta jäi käteen vain irti päihteistä mainos, vaikka en mitään käyttänyt.
Eihän ne siellä mitään ota tosissaan, sama mitä menee valittamaan niin "nohhh, seuraillaan".
On. Soitettiin melkein samantien, kun olin tehnyt omaolossa oirearvion ja kyseltiin pärjäänkö. Sain lääkäriajan muutaman päivän päähän ja kehotuksen hakeutua päivystykseen, jos olo menee tosi huonoksi.
Nykyään näyttää olevan vähän eri meininki kuin esim. 10 vuotta sitten, jolloin vastaavilla oireilla sai ajan psykiatriselle sairaanhoitajalle ehkä johonkin kahden kuukauden päähän.
Vierailija kirjoitti:
On otettu. Ilmoitin, että kun henkinen romahdus tapahtuu niin se on menoa sitten. Joko olen silloin avun piirissä tai tapan itseni. Ei ole välimuotoa. Sain lähetteen ja kerkesin käydä kuukauden ennen romahdusts. Tämä tapahtui kolme kuukautta lääkärikäynnistä. Onnekseni samainen psykiatri oli erikoistunut traumaterapiaan ja pystyimme heti aloittamaan kaksi kertaa viikossa tapahtuvalla hoidolla. Puolessa vuodessa olin takaisin työkuntoisena ja aloitin työt. Masennusta ei ole koskaan ollut joten en valitettavasti osaa siitä sanoa.
Itse en voi kuin kiittää Suomen julkista terveydenhoitoa.
pitääkö olla itsetuhoinen että saa hoitoa? Eikö riitä lievä ahdistus, masennus ja unettomuus?
Ihanko tosissaan haluat reseptilääkkeet?
Suosittelen sitä melatoniinia ja hengitysharjoituksia.
T. Masennuslääkkeitä 12 vuotta eikä oikein poispääsyä