Lue keskustelun säännöt.
Äidilläni todettiin tällä viikolla rintasyöpä
16.05.2008 |
ja nyt hän soittaa lähes joka ilta meille lapsille ja itkee suruaan ja masennustaan. Hän elää yksin tällä hetkellä, parisuhde päättyi eroon hiljattain. Haluamme tietenkin tukea äitiämme ja kuuntelemme häntä, mutta missä kulkee raja siinä, paljonko meidän "täytyy" jaksaa olla tukena hänelle, elämmehän itsekin shokkivaihetta vielä ja meillä on kuitenkin myös omat elämät pienten lasten vanhempina... Äidillä on ystäviä, mutta aina kun hän on heikoimmillaan, hän soittaa meille lapsilleen ja purkaa pahaa oloaan meille. Haluaisin teiltä kommentteja, mitä ajattelette tilanteesta, olemmeko kylmiä, jos emme meinaa jaksaa joka ilta tukea häntä, koska tilanne aiheuttaa tietenkin meille aina lisämurhetta äidistä ja hänen jaksamisestaan. Haluan vielä korostaa, että tietenkin haluamme tukea häntä ja ymmärrämme hänen surunsa, varsinkin kun diagnoosi on niin tuore, mutta mikä on liikaa???
Kommentit (17)
Nyt on vasta perjantai, ja lapsi kehtaa valittaa, kuinka joka ilta soitetaan.
Lohduttaudu sillä, että ensi vuonna tähän aikaan äitisi saattaa olla jo mullan alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siis joka ilta ole soittanut. Korkeintaan neljä puhelua, ja se on liikaa?
Kyse sentään äidistäsi joka on sinut synnyttänyt ja kasvattanut, olet kyllä järkyttävä tyyppi. Muutama puhelu ja avaudut tällä tavoin.
Lienee äitisi hoitanut sinua vuosikausia ja kuunnellut murheitasi kenties vuosikymmeniä ja kun äidillä on vastoinkäyminen, vakava jopa henkeä uhkaava sairaus sinusta ei ole mihinkään.
Empatia ja rakkaus taitaa sinulta puuttua äitiäisi kohtaan. Kuvittelin hetken itseni tilallesi ja olisin valmis tukemaan vanhempiani sairauden tullen.
Tulin murheelliseksi äitisi puolesta.
tukena kun äitisi sitä tarvii. varsinkin ku syöpä on juuri todettu. vaikka hän soittaisi 5 kertaa päivässä niin tässä vaiheessa sun pitäis vaan jaksaa lohduttaa.
toivon että tää on provo. ei kukaan voi olla noin tunteeton.
joka on juuri saanut kuulla sairastavansa syöpää, jos puhelinkeskustelut asiasta eivät käy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lla on siis sisaruksia, jotka ovat myös puhuneet äitinsä kanssa. Sanopa nyt, ap, miten monta kertaa olet tällä viikolla puhunut äitisi kanssa? Kerran, kaksi kertaa? Ja mietipä sitten, jos omat lapsesi toimisivat samalla tavalla, jos ja kun itse sairastut vakavasti.
Häpeä.
ja en voi ymmärtää että lykkäisit äitisi ongelmineen vain hänen ystävilleen.
Sinulla on pahempi sairaus kuin äitisi syöpä, äitisi voi parantua mutta lieneekö sinulla toivoakaan parantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitinne pitäisi nyt saada jostain paljon positiivista tukea ja kannustusta - eihän rintasyöpä mikään kuolemantuomio ole! Te lapset ette ilmeisesti ole osanneet auttaa riittävästi (eikä ole tarviskaan) mutta saisitteko hankittua äidillenne hänen tarvitsemaansa kuuntelijan ja tukijan? Esim tukihenkilön syöpäyhdistyksestä. Tai osaako äitinne käyttää nettiä, varmasti löytyisi hyviä keskustelupalstoja.
että oma rintasyöpäriskisi on kohonnut, kun lähisukulaisellasi todettiin rintasyöpä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:n riski saada rintasyöpä on täsmälleen sama kuin viime viikolla ennen kuin äidin syöpä todettiin.
Äidin kamppailu rintasyövän kanssa kesti 4 vuotta. Sinun äitisi sai diagnoosin tällä viikolla ja jo nyt olet tuskastunut hänen suruunsa ja masennukseensa. 5 päivässä? Ymmärrän, että sinuakin ahdistaa äitisi sairaus, mutta yritä kuitenkin miettiä miltä äidistäsi tuntuu.
Omasta kokemuksesta voin kertoa, että oli raskasta tukea ja hoitaa äitiä hänen sairastaessaan. Toivoa ja pelkoa vuorotellen. Minä kuitenkin elän edellen, äiti ei. Olen onnellinen siitä, että jaksoin äidin rinnalla, kohtasin kuoleman hänen vierellään. En koskaan tule katumaan sitä, että olin hänen kanssaan loppuun asti, vaikka oma ahdistukseni oli valtava.
Toivon, että sinun äitisi paranee ja että te lapset tuette äitiänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
40-vuotiaana hän kuoli etäispesäkkeitä lähettäneeseen rintasyöpään. Hänen lapsensa eivät missään vaiheessa lakanneet tukemasta häntä.
että kuuntelette häntä loppuun asti, olette läsnä hänen kuolinvuoteellaan.
Kuolinvuoteella eivät ole ystävät, vaan läheiset.
Toivokaa, että saatte pitää äitinne. Liian usein rintasyöpä lähettää etäispesäkkeitä ja nainen menehtyy lopulta.
Kun hän on haudassa, voitte viimeistään huokaista helpotukesta, hän ei enää teitä häiritse puhelinsoitoillaan, teitä, jotka "olette itsekin shokissa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma vanhempani on myös sairastanut syövän ja tiedän mitä sinä käyt läpi tällä hetkellä. Diagnoosi on kriisi ja järkytys kaikille ja menee aikaa, ennen kuin sen pystyy hyväksymään (jos koskaan).
Itse olin pitkään shokissa, itkeskelin iltaisin ja mietin kaikenlaista, elämää ja kuolemaa, tulevaisuutta ja menneisyyttä. Kävin mielessäni läpi vanhempani kuolemaa, hautajaisia, tulevia jouluja ja kesiä ilman häntä jne. Onneksi sairaus on nyt voitettu (ainakin toistaiseksi) ja tulevaisuus näyttää hyvältä.
Omasta mielestäni olette kylmiä jos nyt alatte vetämään rajoja sille, mikä määrä on riittävää tukemista. Sinulla itselläsi on nyt paha olla, mutta mieti miltä äidistäsi tuntuu. Kyseessä on hänen elämänsä. Hänestä täytyy tuntua vielä 10000000 kertaa pahemmalta kuin sinusta.
se alku on kuitenkin aika shokki. Toivottavasti äidilläsi on kivoja tukevia ystäviä, koska hänen lapsensa on itsekäs P****
Minulla on rintasyöpä.
Siis niin voimakkaita, että ne häiritsevät arkielämää. Toisaalta kannattaakin puhua asiasta, jotta saa sitä itsekin käsitellä samalla. Puhukaa myös jollekin muulle.
Jos vasta tällä viikolla on saanut diagnoosin on ihan ymmärrettävää, että tarvitsee paljon tukea. Jos äitisi tuntuu jäävän jumiin shokkivaiheeseen, kannattaa ohjata häntä ammattiauttajan luo.