En jaksa enää

Ok

Sä saat sitte kaiken kun aika jättää.

Onko sulla oma perhe?

Aijaa

Vai niin

Työkkäri on opettanut, että vain itsestä pidetään huolta. Lapset kasvavat ja voin tehdä käsitöitä ja harrastaa, nauttia omasta elämästä. Eläkeläisiä en hoida, pärjätköön miten haluaa.

No mitä jos säkään et hoida? Kyllä yhteiskunta hoitaa sen pakollisen minimin, eihän kaikilla kerta kaikkiaan ole yhtään ketään. 

Hanki äidillesi kotiapua kunnalta. Ilmoitat hänelle, että käyt tiettyinä päivinä hänen luonaan, esim. kaksi kertaa viikossa. Marttyyrius on äitisi ongelma, ei sinun. Tilanne on kurja, mutta vedä rajasi, ettet uuvu kokonaan.

Voi että

Olet liian kiltti ja äitisi kyykyttää sinua.

Voi kyynel

Onko sinulla herpes?

Kippis 🍾🥂

Moniin sinun hoitamiisi asioihin on varmasti arkea helpottava ratkaisu. Älä anna enää marttyrille periksi, vaan esittele hänelle vaihtoehdot. Itse jouduin viheltämään pelin poikki, kun omasta elämästäni ei enää tullut mitään. Kutsuin kaupungin kotihoidon palaveriin ja annoin omaiseni valita asuuko kotona ja maksaa koholle, vai muuttaako palvelutaloon ja maksaa sinne. Minä hoidan talouden ja juoksevat asiat, arjesta vastaavat muut jotka sen osaavat. Seuraava taistelu syksyn mittaan luvassa toisen kanssa, saa valita itse, miten haluaa elää, mutta minä elän omaa arkeani ja käyn töissä rauhassa. Poimin rusinat pullasta ja juttelemme mukavia, joku osaava ammattilainen saa kuunnella ruokakiukuttelut ja sellaiset. Molemmat ovat myös saaneet valita, pysynkö heidän elämässään vai aletaanko joulukorttilinjalle. Valitsivat yhteydenpidon, joten nyt menee ihan hyvin meillä kaikilla.

Olet siis samanlainen marttyyri kuin äitisikin. T. mies, joka järjesti äidilleen kotisairaanhoidon kunnalta.

Joo, ehdotgomasti samaa mieltä kuin ne ketjussa, jotka kehottavat sinua vetämään rajat sille, miten paljon suostut äitiäsi hoitamaan.

Mitään rajaa sille meinaan ei OLE, miten paljon äitisi sinua voi kyykyttää, jos vain annat. Dementia (jos siitä siis nyt on kyse?) etenee, ja jossain vaiheessa äitisi alkaa tarvita jo todella paljon hoitoa ja peräänkatsomista. Kannattaa tajuta, että jo pari vuotta ennen kuolemaansa dementikko on täysin autettavassa ja vaippoja tarvitsevassa kunnossa, karkailee kotoa ja hortoilee pitkin kyliä.

Joten kotihoito pitää hommata NYT ja äidin on syytä antaa sinulle valtakirja raha-asioidensa hoitoon - tai jos ei sinuun luota (dementikot voivat olla todella epäluuloisia ihan ilman syytä), virallisen edunvalvojan hommaaminenkin on mahdollista, se tosin tietysti maksaa.

Ja kannattaa jutella valmiiksi, millaiseen hoitolaitokseen hän toivoo vuoden parin päästä päätyvänsä.

Palveluita voi ostaa, mutta mikään ei valitettavasti ole halpaa. Kunnallinen kodinhoitokin on itse asiassa kallista ja se ei korvaa mitenkään ympärivuorokautista hoitoa sitten, kun kunto on jo oikein heikko.

Sinuna juttelisin nyt siskojen kanssa, mutta syyllistämättä. Ilmoitat vaan, että sinä et enää jatka nykyistä avunantoa, vaan olet valmis tähän-ja-tähän ja loput pitää joko heidän organisoida keskenään tai ne ostetaan kunnalta, mikä tietysti maksaa aika lailla sitten. Heidän on syytä olla tietoisia ratkaisuista, jotta pysyvät yhteistyössä sitten tukena asiassa, kun äitisi alkaa valittaa sinusta heille, kun "se XX on niin itsekäs eikä auta vanhaa ihmistä..."

Eli syyllistämistä on todennäköisesti tiedossa myös, mutta älä anna sille periksi. Sinulla on aivan sama oikeus omaan elämääsi kuin siskoillasikin!

Sori, kunnallinen kotihoito, ei kodinhoito - ei sieltä kotia tulla siivoamaan vaan hoitamaan asiakasta.

16

Muuta lappiin.

Sanot siskoillesi, että jokaisen pitää käydä kerran kuukaudessa katsomassa äitiäsi. Eli kuukaudessa jokainen käy yhden kerran. Se on kohtuullista. Ja loput hoito kaupungin kotisairaanhoidosta. Näin me tehtiin.

Olen äitini ainoa lapsi ja samalla ainoa tytär. Ei ole isääni tai uutta miesystävää kuviossa. Eroaako tilanteeni jotenkin tilanteestasi? Tietysti olisi kivaa, jos vastuuta voisi muille vierittää. Voithan sinäkin jättää huolehtimatta äidistäsi sisarustesi tapaan.