Koulutuseroista
Voisitteko seurustella esimerkiksi vain peruskoulun käyneen, yleissivistystä omaavan ja ilmeistä monipuolista älykkyyttäkin osoittavan kanssa? Onko koulutuksella merkistystä, jos toinen ei ole muuten "luuseri"? Onko sitten koulutusmerkinnällä merkitystä. Vai koetteko, että vähän kouluja käynyt ei voi edustaa sitä, mitä haluatte?
Tai sitten esimerkiksi pelkän ylioppilaan?
Kommentit (30)
Aivan muut asiat ovat tärkeitä parisuhteen kannalta.
t. nainen, FT, naimisissa onnellisesti peruskoulun käyneen, työssään menestyvän miehen kanssa (liitto saman alan toisen FT:n kanssa päättyi eroon)
Näistä kirjoituksista voi päästä sellaiseen ajatukseen, että on ihan hyväksyttävää ajatella akateemisten olevan hölmöjä tai vähintäänkin kädettömiä käytännönasioissa. "Niillä on vain se koulutus, mutta ovat kuitenkin tyhmiä ja osaamattomia, ylimielisiä urpoja."
Duunarit sen sijaan ovat valiosakkia, fiksuja ja viimeisen päälle käytännön ihmisiä. Eivät nyt vain halunneet yliopistoon lukemaan ydinfysiikkaa tai biotekniikkaa, potentiaali olisi kyllä ollut kohdallaan, opiskelu, kun ei tuolla tasolla vaadi mitään sellaista mitä kaikilla ei olisi. Johtajan ja esimiehen hommiin pystyisi kuka vain, siellä vaan istuva kokouksessa ja juovat kahvia. Jos minä olisi presidentti olisi tässä maassa kaikki paremmin. Auton öljyjen vaihto, se se vasta älyä vaativaa puuhaa on. Kaikki ei pysty.
Älykkyys on sellaista, mistä moni täällä kirjoittava ei tiedä yhtään mitään. Opiskelun mukana tulee niin PALJON muutakin kuin se tutkinto.
Ei tässä ole mustavalkoinen vastakkainasettelu kysessä. Vaan alkuperäinen kysyjä kysyi, että onko KOULUTUS se asia mikä raakkaa tietyt ihmiset pois, tai lähinnä korkeakoulutuksen puute. Oletustilanteessa vähäisen koulutuksen omaava omaa monia älyllisesti "hyviä" ominaisuuksia. Siis on kumppani vailla paperiarvoja(tämä ei ole väheksymistä), mutta monipuolisesti älyllinen.
Ja mielestäni ei se yliopistossa tai korkeakoulussa istuminen tuo välttämättä niitä lisäominaisuuksia pään sisälle, ainakaan monipuolisesti. Eikä tietysti kouluttamattomuuskaan. Ihmiset nyt ovat yksilöitä kuitenkin.
arvasin, että sohaisin ampiaispesään:) Mieheni on enemmän kuin kätevä käsistään, nikkaroi, remppaa, siivoaa, tekee ruokaa, on taitava rumpali, sosiaalisesti hyvin lahjakas, oikea tosimies:) ei siis lainkaan peukalo keskellä kämmentä, kuten 2 ere3htyi yleistämään. meillä on iso talo, 3 lasta ja koira. Itse hoidan huushollia ja muksuja tällä hetkellä kotona, en myönnä minäkään ihan tumpelo ns. arkiaskareissa olevani:) Onhan todettu kymmenissä tutkimuksissa, että akateemisesti kouluttautuneiden vanhempien lapset pärjäävät keskimäärin paremmin koulussa, kouluttautuvat itsekin ja saavat hyvät akateemiset ammatit. Mistä tämä mahtaa johtua, numero 2? t.11
jotut näistä vanhemmista arvostavat akateemista ammattia enemmän kuin esim. yleistä onnellisuutta elämässä tai sitä että antaisivat lastensa opiskella vaikka amiksessa (hui kauhistus!)
on tärkeää, että löytyy se oikeanlainen kumppani. Koulutus tai asema ei ole merkityksellistä tässä, vaan monet, ehkä joidenkin mielestä turhanpäiväiset jutut, kuten:
-keskinäinen intohimo
-arvostus
-huumori
-ehkä jopa toisiaan lähellä olevat suunnitelmat
-luottamus
-yhtenevään päin olevat arvomaailmat
jne
arvasin, että sohaisin ampiaispesään:)
Minä olen VTM koulutkseltani, opiskellut ulkomailla + pari kielitutkintoa päälle.
Mieheni on tehnyt ammattitutkintonsa oppisopimuskoululutuksella ja on aivan todellinen duunari. Hänkin puhuu hyvin paria vierasta kieltä, on käytännössä oppinut eli elämällä vieraassa maassa.
Ihmisen älykkyys tulee ilmi aivan muissa asioissa kuin koulutustittelissä. Jos miestäni olisi ohjattu pienestä asti samalla tavalla kuin minua, hänkin varmaakin olisi akateeminen, mutta hanen vanhempiaan ei olisi koulutus vähempää kiinnostaa.
Onneksi mieheni asenne koulutukseen on sittemmin muuttunut ja hän kannustaa lapsiamme opiskelemaan. Kaikkien ei todellakaan tarvitse olla korkeasti koulutettuja mutta hyvä koulumenestys auttaa alkuun alalla kuin alalla.
on jokaisen oma asia. En arvota ihmistä sen perusteella.
Ihmisen arvot ratkaisevat. Sosiaalisella asemalla ei ole merkitystä.
Itse asiassa korkeasti koulutettujen joukosta löytyy valitettavan paljon niitä, joilla neste noussut päähän ja käytös sen mukaista.
Itse mielummin pidän koulutukseni ja työasemani "salassa" juuri tämän takia.
Minua ei haittaa rotu, uskonto, kansalaisuus, seksuaalinen suuntautuneisuus tms. Näen jokaisen ihmisen ihmisenä ja yksilönä.
ollut merkitystä ainakaan kohdallani.
T. Naimisissa kuvauksesi kaltaisen kanssa jo 8 vuotta. Nainen 36v, FM
tyhmää ja laiskaa tyhjäntoimittajaa en ottaisi. Näitä löytyy kaikilta koulutustasoilta. -FM-
itselläni akateeminen koulutus. Hyvin on mennyt viimeiset 20 vuotta... Mieheni tietää esim. fysiikasta, kemiasta ja tähtitieteestä varmaan yhtä paljon kuin niitä "virallisesti" opiskellut, on kiinnostunut eri aiheista ja sivistää itseään omin päin. Moni tuntemani akateemisen koulutuksen saanut on huomattavasti tyhmemmän tuntuinen kuin mieheni...
koulutuksennejulki?
peruskoulun käynyt, niin koko kysymyksenasetteluhan olisi aika turhaa, vai mitä?
tuo mitään haittaa. Siis jos toisella on päässä muutakin kuin autojen rassaus tai kesämökin terassin rakentaminen. Tyhmiä ja fiksuja löytyy kaikilta koulutustasoilta, niin pkoulun käyneistä kuin korkeakoulutetuista.
Lisäksi monethan vain tallaavat koulunsa läpi, menevät sieltä, missä aita on matalin. Ja koulutuksethan tähtäävät yleensä yhteen puoleen.
Tyhjäntoimittajaa, mikä se onkaan, en kyllä katselisi. Asema tai koulutus ei merkitse minulle mitään sinänsä. En elä muiden kautta.
on sama kuin älykkyys, laaja maailmankatsomus/tieto.
Koulutus ei kerro yhtään mitään, millainen ihminen on.
kyllä ihmisiä, jotka rinnastavat koulutukset älykkyyteen tai sivistystasoon. Se kertonee tälläisestä ihmisestä hyvin paljon.
Olen myös kuullut, että jotkut eivät voi seurustella alhaisesti koulutetun kanssa.
koulutus kyllä aika paljon. Suomessa, josa esim. korkeakouluihin tai yliopistoihin ei pääse rahalla, kuten monissa muissa maissa (USA jne.) pitä omata jonkin tason älykkyysosamäärä päästäkseen sisään. Ihan pelkät hyvät perslihakset eivät auta. Akateemisessa maailmassa korostetaan omaa kriittistä ajatelua, kyseenalaistamista, uuden tiedon omaksumista ja rakentamista- asioita, joita itse arvostan kädentaitojen ja arkiajattelun lisäksi tietenkin.
Tuntemani akateemiset ihmiset ovat kaikki ansioituneita työelämässä ja suurin osa jatkaa opintojaan ja kouluttaa itseään vielä vanhemmallakin iällä. Sitten taas peruskoulun käyneet, ehkä hikiseen amiksen rämpineet duunarit taas ovat täysin eri plaaneetalta juttujensa, arvojensa ja käyttäytymisensä kanssa. Puheet ovat edelleen 3-kymppisenä alatyylisiä ja liikkuvat ns. autonrassaus-linjalla. Yleissivistys on minimaalista, koska yksikään tuntemani ns. alemmin kouluttautunut ei ole jatkanut minkäänlaista opiskelua pk:n/amiksen jälkeen. Sen valitettavasti huomaa. Tietenkin myös rahallinen tilanne heillä on eri kuin esim miehelläni (DI) ja minulla (KTM).
En väitä, etteikö ns. fiksujakin duunareita löydy, mutta kyllä se koulutus jonkinlaisesta aivotoiminnasta kertoo...
sori vaan.
koulutus kyllä aika paljon. Suomessa, josa esim. korkeakouluihin tai yliopistoihin ei pääse rahalla, kuten monissa muissa maissa (USA jne.) pitä omata jonkin tason älykkyysosamäärä päästäkseen sisään. Ihan pelkät hyvät perslihakset eivät auta. Akateemisessa maailmassa korostetaan omaa kriittistä ajatelua, kyseenalaistamista, uuden tiedon omaksumista ja rakentamista- asioita, joita itse arvostan kädentaitojen ja arkiajattelun lisäksi tietenkin. Tuntemani akateemiset ihmiset ovat kaikki ansioituneita työelämässä ja suurin osa jatkaa opintojaan ja kouluttaa itseään vielä vanhemmallakin iällä. Sitten taas peruskoulun käyneet, ehkä hikiseen amiksen rämpineet duunarit taas ovat täysin eri plaaneetalta juttujensa, arvojensa ja käyttäytymisensä kanssa. Puheet ovat edelleen 3-kymppisenä alatyylisiä ja liikkuvat ns. autonrassaus-linjalla. Yleissivistys on minimaalista, koska yksikään tuntemani ns. alemmin kouluttautunut ei ole jatkanut minkäänlaista opiskelua pk:n/amiksen jälkeen. Sen valitettavasti huomaa. Tietenkin myös rahallinen tilanne heillä on eri kuin esim miehelläni (DI) ja minulla (KTM). En väitä, etteikö ns. fiksujakin duunareita löydy, mutta kyllä se koulutus jonkinlaisesta aivotoiminnasta kertoo... sori vaan.
kun pitäisi tehdä jotain ollaan peukalo keskellä kämmentä.
En voisi olla enempää eri mieltä kuin olen tämän kirjoittajan kanssa.
Raha ja kriittinen ajattelukyky eivät tee sinusta parempaa ihmistä.
Niin ja kaikki eivät edes akateemista koulutusta halua ja kyllä heidän, niin kuin kaikkien muidenkin, aivotoiminta on ihan yhtä hyvää.
-2-
arvasin, että sohaisin ampiaispesään:)
Mieheni on enemmän kuin kätevä käsistään, nikkaroi, remppaa, siivoaa, tekee ruokaa, on taitava rumpali, sosiaalisesti hyvin lahjakas, oikea tosimies:) ei siis lainkaan peukalo keskellä kämmentä, kuten 2 ere3htyi yleistämään.
meillä on iso talo, 3 lasta ja koira. Itse hoidan huushollia ja muksuja tällä hetkellä kotona, en myönnä minäkään ihan tumpelo ns. arkiaskareissa olevani:)
Onhan todettu kymmenissä tutkimuksissa, että akateemisesti kouluttautuneiden vanhempien lapset pärjäävät keskimäärin paremmin koulussa, kouluttautuvat itsekin ja saavat hyvät akateemiset ammatit. Mistä tämä mahtaa johtua, numero 2?
t.11
Tämähän kertoo kirjoittajan suhteellisesta älyllisestä toiminnassa, menee lankaan viimeistään mainitessaan "hikiseen amikseen rämpineet...". Tämä ei voi olla monipuolisesti(sosiaalisestikin) älykkään ihmisen kirjoittamaa, vaan toissijaisilla arvoilla pätevän pyrkyrin. Kuin hän koittaisi selitellä jotain.
Tunnen kyllä monipuolisesti tyhmiä korkeakoulutettuja, jotka ovat omanneet ehkä hyvän lukupään, ehkä jonkinlaisen argumentointikyvykkyyden ym. Mutta ei se heistä älykkäitä, saati viisaita ikävä kyllä tee. Kun puutosta on niin monilla osa-alueilla.
Ja monilahjakkaita ihmisiä on jokaisella elämän tasolla, kuten tämä DI-miehesi lienee.