Lue keskustelun säännöt.
Onkohan mun mies masentunut ?
24.08.2009 |
Olen tympääntynyt mieheni seuraan, koska hän ei jaksa/halua tehdä mitään eikä innostu mistään.
Minä haluaisin varata reissuja tai tehdä jotakin ekstraa vaikka viikonloppuisin, ihan mitä vaan, mutta kaikki maksaa miehen mielestä "sikana" eikä muka ehdi ja jaksa. Sitten haluaisin uudistaa vähän sisustusta (mattoja, huonekaluja yms.) mutta miehen mielestä lapsiperheeseen on ihan turha hannkia mitään, kun lapset sotkevat kuitenkin, että "osta ja maksa itte jos haluut jotakin", hän ei puutu...
Elämä on niiiiin tylsää, kun pitää vaan istua kotona ja vääntää ruokaa eikä ketään saa kutsua edes kylään, kun mies ei jaksa nyt ketään ja aina kun vähänkin riehutaan lasten kanssa, niin pitää rauhoittua eikä saa huutaa. Mitään ei saa tehdä eikä me muutkaan näköjään saada innostua mistään, kun pitää olla hiljaa ja istua paikoillaan. Mitä minä alan tehdä, että tämä muuttuisi tai ainakin oma elämä muuttuisi, auttakaa ???
Kommentit (4)
kommenttia tai samanlaisia kokemuksia ???
Kertokaa, nyt mitä itse tekisitte tilanteessani ?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehellä epäilen kans, mutta hän oireilee sillä että on muuttunut kauheen ärtyisäksi siivousfriikiksi. Lääkäriinhän tuo pitäis saada, jos meinaa saada jotain apua, lääkitystä tms.
Mun mies jaksaa kyllä juhlia (siis ihan rajallisesti esim. 30-vuotispäiviä), mut juo mielellään mjonkin verran juhlissa. Ei siis jaksa sosialisoitua ilman alkoholia.
Meillä 3 lasta joilta nuorin ihan vauva. Mies on suht pirteä ja inostunut töistä puhuessaan, mutta täällä kotona muuttuu täysin saamattomaksi... Ja vetää minutkin mukanaan tuohon "ei saa mitään aikaiseksi"-juttuun. Eli täälllä sitä olla möllötetään. Asunnon vaihdostakin on ollut puhetta kun olis tarve isompaan. Mut eipä taideta saada aikasiksi.
Kodinhoitokin on vähän sitä sun tätä, koska toivotaan pääsevämme pian isompaan asuntoon. Nykytila siis tuntuu väliaikaiselta mutta etenkään miehellä ei ole intoa tehdä asialle mitään. Itse saan joskus itseäni niskasta kiinni, mutta yöimetykset tietysti verottavat omaa jaksamista. Enpä ollut kuvitellut että meidän aiempi, aktiivinen elämä voisi muuttua näin dramaattisesti, tasapaksuksi ja laimeaksi.
Olen itse ollut lievästi masentunut, enkä todellakaan jaksanut silloin miettiä kodin sisustusta, viikonloppureissuja saati vieraiden kutsumista kotiin.
Juuri ja juuri jaksoin huolehtia, että lapsilla on ruokaa pöydässä ja he pääsevät ajoissa nukkumaan.